Vastustan kristinuskon tulkintaa, jossa teoilla pelastuisi.
Vain yksilöstä lähtevät teot, jotka tulevat suoraan sydämestä ilman kategorillista olen hyvä ihminen koska teen x:n itseni ja muiden silmissä joten niin myös teen lasketaan. Tuollainen prosessi taas ei tapahdu synnissä elävällä ihmisellä.
Joo, apua, ei kannata yrittää tehdä mitään hyvää, se menee vaan Jeesuksen kanssa lähentymistä vastaan? x_x Eivät nyt luterilaisetkaan sentään niin ajattele. Menemättä nyt ikuiseen pelastumiskysymykseen ihmettelen suuresti, millaisella maailmankuvalla luonnonsuojelu ja eläinrääkkäyksen vastustaminen etäännyttävät ihmistä Jeesuksesta.
Siinä maailmankuvassa, jossa eläintensuojelun pakkotyrkyttäminen etäännyttää eläinsuojelua kannattavat eläinsuojeluun nuivemmin suhautuvista. Maailma jossa ihminen yritetään pakottaa tuntemaan syyllisyyttä kaikista toimistaan käyttämällä lauman painostusta.
Syyllisyyden tunto, joka ei tule ihmisestä itsestään vaan ihmiseen lauman pakottamana.
Aika pian alkaa ihmisestä itsestään syntyä sitä syyllisyydentuntoa, jos näkee millaisiin oloihin jotkut eläimet on tehokkuuden nimissä ahdattu, tai kun oikeasti alkaa pohtimaan, kuinka kivaa on ihmisillä muutaman sukupolven päästä (tai oikeammin jo nyt), kun ilmastonmuutos alkaa tehdä jo valmiiksi köyhillä ja epävakailla alueilla tuhojaan. Tai toivottavasti syntyy.
Toki luonnonsuojelukysymyksissäkin näkee tribalisoitumista ja vastakkainasettelevaa keskustelutyyliä, joka kylvää vihaa ihmisten välille. Mutta samaa tapahtuu jok’ikisen vähänkin tähdellisen aiheen äärellä. Uskontoa ja teologisia kysymyksiä käytetään yhtä lailla maailman jakamiseen “meihin” ja “niihin”. Ihmiset nyt vaan osaavat olla vähän tyhmiä.
Laitappa sitten elukoita ja jätä ne hoitamatta, niin kyllä tulee paljon massia.
Syntyy tai on syntymättä. Ja se on kyseisen ihmisen ja Jumalan välinen asia se. Jos joku on eri miletä, niin pelaa jollain muulla kuin kristinuskon Jumalan puolella.
Päteekö tuo kaikkiin moraalisiin kysymyksiin? Ovatko kaikki teot, vaikka ne kuinka vaikuttaisivatkin muiden elävien olentojen ja ihmisten elämiin, täysin ihmisyksilön ja Jumalan välisiä, niin että niistä ei sitten kukaan saa tulla mitään sanomaan?
[quote=“SanGennaro, post:17, topic:427”]
Minusta tehokkuus ja epäinhimillisyys ovat nimenomaan synonyymejä.[/quote]
Koskeeko tämä kaikkia tuotannonaloja vai tuomitsetko vain maaseudun asukkaat köyhyyteen?
Itse asiassa tehokkuus on nimenomaan inhimillistä. Vain ihminen osaa suunnitella asioita niin, että ne tehostuvat.
Ajattelen niin, että ollakseen jotain muutakin kuin vain isojen sanojen ilmaan heittelemistä eläintuotannon moraalisen tarkastelun pitäisi lähteä eläimen omista tarpeista ja lähtökohdista. Millään kotieläimistämme ei esimerkiksi ole mitään lajinmukaista tarvetta siihen, että ihminen antaa sille nimen ja rapsuttelee sitä. Edellä mainittu kanojen ulkoiluttaminen talvella on myös sikäli arveluttavaa, että kana oikeasti kärsii kylmässä, toisin kuin esim. nauta, jolle taas yli 20 asteen lämpötilat tuottavat stressiä. Monet kotieläimistämme ovat laumaeläimiä, joille on luontaista elellä kymmenien ja satojen yksilöiden laumoissa - ei niillä ole mitään sellaista vastaan. Onneksi eläinsuojelulakiin on nykyään saatu kirjattua, että esim. lampaita ei saa pitää yksinään, koska ne eivät kestä sellaista.
Oikeassa elämässä olen hyvin moneen kertaan nähnyt, että täällä ihannoitu pientuotanto on ihan liian usein vasemmalla kädellä hoidettua ammattitaidotonta puuhastelua, jossa eläinten kärsimykset ovat moninkertaiset keskimääräiseen suurempaan tilaan verrattuna. Isommilla tiloilla koko elämä on kiinni siitä, että eläinten kanssa onnistutaan. Toki minun kokemukseni ovat lähinnä lypsykarjatiloilta, joka on tuotantomuotona erilainen kuin kanojen tai sikojen kasvatus, missä erilaisia lajinmukaista käyttäytymistä rajoittavia rakenteita on pitkään käytetty enemmän. Lypsykarjan osaltakin voin sanoa, että 1800-luvulle asti Suomessa normaalina pidetyllä tavalla ja normaalina pidetyissä oloissa lypsykarjaa kasvattava henkilö saisi tänä päivänä hyvin nopeasti tuomion eläinrääkkäyksestä ja eläintenpitokiellon.
Vielä yksi asia on, että jos oikeasti ns. tehotuotanto siihen johtaneine teknologisine kehityksineen purettaisiin, niin varmaan tarvitsisimme taas 90% väestöstä maaseudulle ruokaa tuottamaan. On hyvin ironista, että maataloustuotantoa liiasta tehokkuudesta syytetään yleisimmin ns. punavihreän kuplan sisältä, kun tuota kuplaa ei ilman tehokasta ruoantuotantoa voisi edes olla olemassa.
Sanoa kristitty tietenkin voi. Pysyen totuudessa ja vain totuudessa. Mukaanlukien tietenkin suurimman totuuden, totuuden pelastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Jos joku ei halua kuunnella, niin sitten pitää kohteliaasti kiittää ja siirtyä eteenpäin.
Näin kristittyjen toki on erittäin hankalaa toimia nykyisessä mediaympäristössä, jossa esimerkiksi dokumentit tehdään ei pyrkien totuuteen vaan yksisilmäiseen yhden näkökannan rummuttamiseen. Ei mitään uutta auringon alla. Maailma ei ole koskaan halunnut totuutta kuunnella.
Vielä aloitukseen. Kristyttyinä tiedämme että olemme jo hävinneet taistelun tästä maailmasta. Tämä maailma on saatanan valtakuntaa ja se asia ei tule muuksi muuttumaan. On harhaoppista pyrkiä rakentamaan uusi Eeden. Ainoa mitä voimme tehdä on odottaa Jeesuksen paluuta ja odottaessamme pelastaa mahdollisemman paljon sieluja Jeesukselle.
Eikun minusta pitäisi tuottaa epätehokkaasti ja antaa rahat tuottajalle. Esimerkkinä punavihreän kuplan luomulihapiirit.
Varmasti tehokkuus on inhimillistä. Olen kuitenkin vähän naiivi ja uskon, että teollisuus ja tehokkuus ovat pilanneet maailman.
Ikävä puhkaista kuplasi mutta luomutuotannossakin tehokkuus on tasolla, josta 1970-luvulla ei uskallettu edes haaveilla.
Lisäksi luomutilat ovat Suomessa keskimääräistä suurempia.
Tiedoksi vain, että se parhaimmillaan lähes 2 kg (tarkemmin 1,9 kg) päiväkasvu on nimenomaan luomueläimeltä. Tämmöisiinhän yltävät vain parhaat sonnivasikat, mutta myös lehmävasikolta tulee järkiään yli kilon päiväkasvua. Charolaisrotu pystyy hyödyntämään rehua paremmin kuin toiset liharodut. Ne ovat itsekin isoja ja synnyttävät isoja vasikoita. Synnytykset onnistuvat ihan siinä kuin pienemmilläkin roduilla. Suurin osa selviää poikimisesta omin avuin. Syntymäpainon lisäksi poikimavaikeuteen vaikuttaa vasikan ruumiinrakenne, minkä mallinen se on. Leveälapaisia sonneja ei hyväksytä siitokseen.
Synnytyksissä voi olla ongelmia myös pienemmillä roduilla aivan kuin ihmisilläkin toisilla synnytykset onnistuvat tosi helposti ja toisilla on suuriakin vaikeuksia. Luulenpa, ettei metsän eläimilläkään mene aina synnytykset ihan putkeen Me emme vain ole näkemässä niitä.
Hyvään päiväkasvuun vaikuttaa se, että vasikat huolehditaan tissille hyvissä ajoin syntymän jälkeen. Suurin osa menee itse, mutta aina ei onnistu. Ne saavat vapaasti imeä emäänsä juuri silloin kuin tahtovat ja sen lisäksi saavat tietysti heinää ja myöhemmin myös viljaa.
Mielestäni on hoopoa, että joku jättää kokonaan llihansyönnin pois eettisistä syistä ottamatta huomioon, että on myös ihan päivänvalon kestävää lihantuotantoa. Jos suomalainen haluaa välttää epäeettisesti tuotettua lihaa, niin paras keino on ostaa kotimaista naudanlihaa.
Ne, jotka eettisistä syistä luopuvat lihasta (tai jopa kaikista eläinkunnan tuotteista), tekevät sen todennäköisimmin siksi, että he hylkäävät koko tuon lihavoimani kohdan; he siis torjuvat sen ajatuksenkin, että lihantuotanto voisi missään oloissa olla eettisesti kestävä tapa kohdella eläimiä.
Postmoderni eläinoikeusajattelu todella lähtee siitä, että eläimiä pitäisi kohdella persoonina ja jopa oikeussubjekteina eikä missään oloissa hyödykkeinä. Klassisen länsimaisen oikeusfilosofian näkökulmasta tämä on täysin kestämätön kanta. Sitä se on tietysti myös klassisen kristinuskon näkökulmasta.
Tällä en tietenkään tahdo sanoa, että eläimiä saisi kohdella miten tahansa. Erityisesti ns. korkeammat eläimet, so. selkärankaiset, joihin käytännössä kaikki tuotanto- ja hyötyeläimemme kuuluvat (no, mehiläiset ja silkkiperhoset ovat erikseen), tuntevat kipua (uskomatonta sinänsä, että joskus on voitu vakavissaan kuvitella muuta!) ja niillä on kiistatta myös jonkinasteista tunne-elämää. Nämä tosiseikat on mahdollista ottaa huomioon lihantuotannossa ja kasvavassa määrin otetaankin. Hyvä niin.
Kristitylle ei noin yleisesti ottaen ole yhtään uskonnollisesti perusteltua syytä luopua kokonaan lihasta. Joissakin luostarisäännöissä sitä saatetaan edellyttää, mutta kyseessä on silloin erityinen karisma, jota ei saa yleistää koskemaan kaikkia.
Nythän parsinavetat ollaan kieltämässä, koska lehmät eivät pääse niissä liikkumaan. Muistan, että mummolassakin ne alle 10 lehmää pidettiin parressa kiinni. Näin siksi, että samalle karjamäärälle riitti pienempi navetta. Ylipäätään vanhaan hyvään aikaan pientiloilla lypsylehmät pidettiin pääsääntöisesti parsissa kiinni.
Tämä ei sinänsä ole ongelma. Jos tuotetaan tehokkaasti ja eettisesti, niin sehän on oikein hyvä asia. Usein tehokkuus ja eettisyys tuskin mahtuu samaan virkkeeseen.
Tehotuotanto on härskiä touhua, pahaa tekee. Minusta ongelmaa on turha selitellä pois. Jos syö tehotuotettua lihaa, niin sitten syö, mutta totuus eläinlääkärin suusta on tämä: “Ei ihme, ettei eläinlääkäreitä riitä kuntasektorille. Meistä on tullut pelkkiä antibiootinjakoautomaatteja teollisuuden tarpeisiin.”
Eläimet ovat tuntevia olentoja. Vaikka niitä ei ehkä voi kaikilta osin rinnastaa ihmisiin, niin ne kuitenkin pystyvät kokemaan kielteisiä tunteita.
Minäkin syön tehotuotettua lihaa. Yritän kuitenkin olla selittelemättä valintaani. Totean vain, että olen paha ja piittaamaton ja teen väärin.
Muokkaus: Hesarin jutun voi lukea selaimen incognito-tilassa.
Kuitenkin tosiasia on, että Suomessa ja Ruotsissa käytetään antibiootteja kotieläintuotannossa vähiten koko Euroopassa. Ja siihen tarvitaan eläinlääkärin diagnoosi lääkemääräyksineen.
1980-luvulla, kun tuotanto oli tehottomampaa, lääkeaineita lisättiin tiettyjen eläinryhmien rehuihin rutiinisti.
Kiitos neuvosta. Ei enää hiutaleita!
Katsokaapas muuten K-kaupasta sellaista Latvialaista säilykettä kuin
Old Riga. Staraja Riga. Kilohailia ym.
Kuitenkin tosiasia on, että Suomessa ja Ruotsissa käytetään antibiootteja kotieläintuotannossa vähiten koko Euroopassa.
Voi olla tosiasia, mutta se ei muuta todellisuutta. Tuotantoeläinten olot ovat huonot. Ne on mitoitettu taloudellista tehokkuutta eikä eläinten hyvinvointia ajatellen. Kun lisäksi huomioi, että länsimaissa syödään tarpeeseen nähden aivan liikaa lihaa, joka ylikäytettynä aiheuttaa mm. syöpiä, ei lihan syömisen motiiviksi jää muuta nautinto.
Jos tahtoo syödä pehmeämmin tuotettua punaista lihaa, lihakanien kasvatus on yksi vaihtoehto. Myös kotitarvekalastus oikein toteutettuna on viisaampi valinta kuin pakasteallaskulttuuri.
Turkiseläimet vasta turhuutta ovatkin. Minkin häkin koko on 0,25 neliötä. Siinä se elää elämänsä, jotta tulisi tapetuksi ja pääsisi jonkun ylle tai somisteeksi vaatekappaleeseen.
Vuosittain teurastetaan
-yli 64 miljoonaa broileria
-noin 2,2 miljoonaa sikaa
-noin 180 000 lihanautaa
Lihateollisuus pyörii joka päivä. Sen perusmotiivi on raha, voitontavoittelu. Bisnes hyödyntää eläviä olentoja, joiden perustehtävä tässä maailmassa on kuolla ihmisten nautinnoksi.