Ihan oikein!
Olen kanssasi samaa mieltä tältä osin.
Omasta mielestäni kommenttisi ei kuitenkaan muuta toiseksi itse asiaa.
Puheenahan on nyt ollut tilanne, jossa halutaan huolia, mutta sitä ei säännösten mukaan ole voitu tehdä.
@anon81097962 tuolla ylempänä toteaa, että kysymyksessä ei ole Jumalallinen oikeus. All right!
Kiitos siitä muistutuksesta.
Ei se ole Suomen evlut kirkossakaan mitä tulee yhteistyöhön naisen kanssa.
Vaikeuksia ja kenkää tulee.
Minusta tuntuu, että kumpikin kirkko on astunut kaidan tien ulkopuolelle - molemmat ihan omassa asiassaan… Sanan pitäisi olla auktoriteetti.
Paitsi että pakollinen pappisselibaatti ei ole kielletty asia. Sen viisaudesta voidaan keskustella. Sen sijaan naispappeus on selkeästi väärin sekä Raamatun että kirkon perinteen kannalta.
Minusta taas Noissa kahdessa ei ole juurikaan eroa.
Ei sitä voi kieltää, etteikö selibaatin vaatiminen asettuu luomisjärjestystä vastaan.
Tässä asiassa Pietari ei näytä sopivan kallioksi
Kenelläkään ei ole oikeutta pappisvihkimykseen, vaan kirkossa voidaan säätää sellaiset ehdot kuin katsotaan hyväksi. Jokainen harkitsee itse, pystyykö ja haluaako luvata selibaatin.
Selvästi papinviran hoidolle on hyödyksi olla naimaton, sillä Paavali opastaa Timoteusta: Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin. (2 Tim 2:4) Pappihan palvelee nimenomaan taistelevassa seurakunnassa.
Minusta niissä on suunnaton ero. Voimme nähdä jo varhaisimmilta ajoilta pappisselibaatin olemassaoloa, jos siiten ei universaalina tai kaikkina aikoina voimassaolevana. Myös naimisissa olevilta papeilta on vaadittu pidättäytymistä aviollisesta kanssakäymisestä. Osaltaan se liittyy kultillisen puhtauden ajatukseen, jossa polluutio oli kielletty ennen messun toimittamista.
Joka tapauksessa kyseessä on kirkollinen säädös, kuten vaikkapa teologisen loppututkinnon vaatiminen. Ne eivät ole ehdottomia edellytyksiä pappeudelle. Tällaisten säädösten järkevyyttä voidaan aina tarkastella. Samoin niitten kohtuullisuutta.
Kristityn ensisijainen elämänkutsumus on kuitenkin elää puhtaudessa. Avioliitto on pyhä ja korkea sääty, joka on asetettu, mutta se ei ole pakollinen eikä sen pitäisi olla ensisijainen lähtökohta. Vaikka voimme ja meidän on syytä nähdä avioliitolla hengellisiä hyviä sen lisäksi, että se on olemassa huoruuden välttämiseksi, sen pitää olla asetettuna suhteeseen.
(Korjattu raamattuviite.) Tuskin tuo kohta naimattomuudesta puhuu. Muualla vastaavissa teksteissä seurakunnan kaitsija (ehkä siis piispakin?) on “yhden vaimon mies”. Kysymys taitaa olla enemmänkin siitä, että seurakunnan on maksettava papille sellaista palkkaa, että hän voi kokopäivätoimisesti hoitaa virkaansa, tarvitsematta ottaa sivutoimia.
Roomalaiset, jotka taitavat ainoastaan selibaattia edellyttää papistolta kokonaisuutena, käsittääkseni sallien jopa siihen poikkeuksia, ovat sitä mieltä, että se on kirkollinen säädös, ei jumalallinen määräys (kuten vaikkapa pappeuden rajaamisen vain miehille), ovat tässä käsityksessä. En tiedä, onko kukaan toista mieltä ja jos on, kyseessä on varmasti marginaalinen ryhmä.
[quote=“Michelange, post:4, topic:46”]
I Korinttolaiskirjeen kuudennen luvun valossa paavalilainen opetus selibaatista on kuitenkin selvä ja kirkas: avioliitto hyvä, selibaatti parempi.[/quote]
(Tarkoitatko 1.Kor.7:6-7?) Selvää ja kirkasta on sekin, että kaikkialla Raamatussa avioliitto on pääsääntö ja selibaatti on poikkeus (1.Moos.2:24, Matt.19:12, 1.Tim.4:3). Paavalinkin mukaan naimattomuus on erityinen lahja. Mutta jopa apostolien keskuudessa naimattomuus näyttää olleen poikkeus, kohdasta 1.Kor.9:5 päätellen. Hyvin tunnettu on kohta 1.Tim.3:2, jossa seurakunnan kaitsijan tulee olla “nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen --”. En itse näe tuossa ehdotonta avioitumiskäskyä piispoille, mutta “nuhteettomuus” tarkoittaa ainakin elämäntapaa, joka kelpaa seurakuntalaisille esikuvaksi, ja siinä korostetaan, että kaitsijan on oltava esikuvallinen perheenisänä.
@ Henrikki todentaa Uudella testamentilla, ettei tällaisesta selibaatin vaatimuksesta ole mainintaa.
Jos sellainen olisi, olisimme sen saaneet jo tänne.
Kultillisen puhtauteen viittaaminen, vie koko uuden liiton pappeuden vähän
vinoon.
Tietysti katolinen kirkko voi itse vaatia mitä se tahtoo.
Ymmärtääkseni tässä on kysymys siitä, millä hallitaan sanalla vai sanan vastaisesti.
Siitähän virkakäsityksen kohdallakin on Suomessa kysymys.
@ cymbuksen - vai tekikö sen @ Henrikki - viittaus konsensukseen oli ihan hyvä ja asiallinen-
Tätä kohtaa ei ole aina tulkittu niin, että apostolit olisivat olleet naimisissa. Kreikassahan naisesta ja vaimosta käytetään samaa samaa, joten kirjaimellisesti kohdassa puhutaan “sisarnaisesta”. Muun muassa Hieronymos ja Kleemens Aleksandrialainen ovat tulkinneet, että kohdassa puhutaan jonkinlaisesta avustajasta tai diakonissasta, joka seurasi apostolien mukana.
Kun Pietari kysyi Jeesukselta, »Entä me? Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?» (Matt 19:27, Mark 10:28-30, Luuk 18:28-30), Jeesus vastaa, että jokainen, joka on luopunut talostaan ja perhestään, saa satakertaisesti takaisin. Luukkaan esityksessä mainitaan myös vaimosta luopuminen. Tämän valossa ei ole todennäköistä, että apostolit olisivat voineet viettää normaalia perhe-elämää. Tästähän tulee käsite “apostolinen elämä”, vita apostolica, joka tarkoittaa saarnaamista ja opettamista evankelisia neuvoja noudattaen.
Sellaisesta olisi Jeesuksen oma esimerkki: Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta.
(Luuk 8:1-3)
Apostolien elämässä usein toistuu sama, mitä Jeesus oli ensin tehnyt.
Tietenkään Pietari ei viettänyt “normaalia” perhe-elämää, siinä mielessä, että hän joutui matkustelemaan. Mutta on varmaa, että Pietari oli naimisissa (Mark.1:30). Tarkoitatko että Pietari olisi oikeasti luopunut vaimostaan, vastoin kohtaa Mark.10:9? Ja sitten vaimon hylättyään matkustellut saarnaamassa jonkun naisavustajan seurassa?
Yksi selitys on, että Pietarin vaimo oli kuollut. Hänestä ei kerrota mitään. Siinä vaiheessa, kun Pietari sanoi apostolien luopuneen kaikesta, heillä ei ollut enää perhesiteitä.
Teoriassa voi noinkin olla. Mutta yleisesti ottaen: kun Uusi testamentti puhuu näinkin paljon apostolien ja kaitsijoiden perhe-elämästä, olisi luonnollista ja suoraviivaista tulkita tekstit niin, etteivät he eläneet selibaatissa, paitsi poikkeustapauksissa. Päinvastainen tulkinta, jota edustat, on mahdollinen, mutta vaatii runsaasti erikoisia lisäselityksiä.