Sotilasvala on aika erilainen kysymys, ja keskustelu siitä lienee perusteltua pitää muissa ketjuissa. Lain mukaan asevelvollisten täytyy vannoa vala, paitsi niiden, jotka omantunnonsyiden vuoksi eivät voi valaa vannoa, täytyy lain mukaan antaa vastaava juhlallinen vakuutus. Sotilaat ovat asevelvollisuuslain nojalla pakotettuja vannomaan tai vakuuttamaan uskollisuutta niin armeijalle kuin sitoumustaan noudattaa kaikkia voimassa olevia lakeja ja asetuksia, vaikkeivat kaikki asevelvolliset haluaisi luvata mitään. Yksikään valan tai vakuutuksen antajista ei tunne kaikkia voimassa olevia lakeja ja asetuksia, eikä siten edes tiedä, mitä ovat lupaamassa. Partio ja partiolupaus ovat vapaaehtoista toimintaa. Partiolupauksesta on mahdollista olla myös poissa.
Jo on aikoihin eletty. Tässäkin asiassa pitää siivota tuo nykyään niin hävettävä ja sopimaton kristinusko ynnä perinteemme ja traditiomme pois. Nykyään “kun olemme ihmiskunnan kehityksen huipulla” ja “nyt kun tiedämme”.
Kuka on tämä tällainen tuomiorovasti?
Pitäisikö kirkonkin luopua kristinuskosta ja karsia risti katolta pois, ja papin puhua että olkaa jokainen jollekin uskollisia ja silleen että kiva on. Ettei vain kukaan loukkaannu tai koe ulossulkemista.
Ja se Jeesus on siivottava pois kirkosta, se on niin ikävä se pääsiäistarina.
Sitten kaikki on hyvin ja Suomi taas kehittyy.
Ellei Partioliike ole uskonnollinen traditiolleen ja perustajansa asettamille alkuperäisille ihanteilleen, se muuttakoon nimensä joksikin muuksi monikulttuuriseksi monipuuhastelu-organisaatioksi.
Kuten kai Suomen evl-kirkkokin ikävä kyllä näyttää haluavan kehittyä, ainakin tällaisten tuomiorovastien käsissä.
En tiedä millainen oli alkuperäinen Badden-Powellin Boyscout -liike, mutta nykyisin USA:ssa se on LGBT aktivistien soluttama ihan saturaatiopisteeseen asti. Kristillisestä arvopohjasta ei ole enää senkään vertaa jäljellä kuin on Trumpin toiminnassa. Sama kehitys on nähtävissä Suomessakin mutta ei vielä aivan siinä laajuudessa.
Lähde?
Merkit täyteen.
Lukaiskaapa vaikkapa aluksi Baden-Powell:in omaelämänkerta, niin ymmärrätte tuon herrasmiehen ja hänen perustamansa liikkeen perusarvoja. Kirja on lyhyt ja ytimekäs.
Baden-Powellin liike pohjautui vahvasti kristinuskoon ja humaaniin työhön muiden auttamiseksi sekä oman luonteen karaisemiseksi, ja hän tahtoi sillä ohjata nuoria sellaiselle tielle, että näiden oma elämä olisi hyvä ja muut ihmiset ja yhteiskunta samalla hyötyisivät.
Siis kristillispohjaisesti, yhteiskuntaa rakentavasti ja empaattisesti muita auttaen, hioa nuorten kehitystä oikeaan suuntaan. Jo Baden-Powell näki mitä liika vapaa-aika ja vapaus ilman mielekästä tointa vetää nuoria helposti harhateille.
USA:n partioliikkeen “kehityksestä” en osaa sanoa mitään, mutta kaikkea amerikkalaista ei toki pidä seurata, kaikesta ruotsalaisesta puhumattakaan. Ihailen amerikkalaisten high-tech:iä, minkä parissa ole työurani tehnyt, ja heidän avoimuuttaan ja positiivisuuttaan, mutta suomalaisen kannattaa seisoa omilla jaloillaan ja ottaa tukea omista perinteistään.
Aikaisemmin ei homoja otettu jäseniksi USA:n partioon. Nyt homot pääsee mukaan ja jopa johtaviin tehtäviin ei ole enää kieltoa. Eli näin on kristilliset arvot hyljätty.
B-P:n kirjoista olen lukenut vain sen yhden, joka on alkuaan kai kooste jostain vihkoista.
Siitä käy selvästi ilmi isolla kirjoitetun Jumalan arvostus, ja yhtä selvästi ettei partio halua rajoittua tiettyyn tunnustuskuntaan. Suomen oloihin sovitettuna siis vain luterilainen partio ei noudattaisi perustajan ajatusta, ateistin poissulkeminen noudattaisi, ja ei-kristillisistä uskonnoista ei pysty sanomaan mitään selvää. Löytyykö muista kirjoista viitettä siihen, mitä B-P ajatteli vaikkapa islamista?
Onko partio nyt “kaapattu”, vai onko tämä vain järjestön normaalia kehitystä? Emme me nyt toisaalta sano tasavaltaisten kokoomuslaistenkaan mitään kaapanneen, vaikka alkuaan Kokoomus kannatti kuningaskuntaa.
Ei kristillisiin arvoihin kuulu, että jokin ryhmä ei pääse mukaan. Kaikki ovat tietysti tervetulleita. Eri asia on sitten, mitä esim partiossa opetetaan. Partioliike korostaa hyvää toveruutta. Seksuaalisuudella ei ole siinä sijaa.
Tässäpä pohdintaa partiolupauksesta. Juttu löytyy Rauhan Tervehdyksen sivulta 24 eli takasivulta.
Partiotoiminnasta vastaava nuorisotyönohjaaja: “…Olen kuitenkin alkanut tykätä uudesta sanamuodosta. Jumala -sana on ollut joillekin iso mörkö.— En pelkää, että Jumala -sanan poistaminen lupauksesta poistaisi seurakuntien taloudellisen tuen tai tilojen tarjoamisen partiolle.—Lippukunta sitoutuu antamaan taustayhteisönsä mukaista uskontokasvatusta, mutta sen pitää huolehtia myös muiden katsomusten huomioimisesta.”
Voi hyvää päivää taas, sanon minä.
Tässäpä lisää kauhisteltavaa 
:
No USA:n partioliikkeestä oli puhe. Siellä viellä muutama vuosi sitten oli tuollainen kielto. Nyt tilanne on toinen.
On yksi ryhmä, joka ei nyt ole oikein tervetullut: suoraviivaisen rehelliset ateistit.
Partiolupauksessa tulee luvata rakastaa Jumalaansa. Miten esimerkiksi minä voisin tuon sanoa valehtelematta?
Ymmärrän periaatteessa pointtisi: jos ei jaa partion alkuperäisiä ihanteita, niin mitä sitten? Vastaava pätee toki moneen muuhunkin asiaan, kuten vaikkapa ihanteeseen, että partiolaisen tulisi olla toisille avuksi joka päivä. Aiemmin sudenpentujen partiolupaus päättyi lauseeseen “ja olla toisille avuksi joka päivä”. Jos partiolainen ei ole henkilökohtaisesti pitänyt sitä silti tavoitteenaan, niin mitä sitten? Onko lapsi voinut sellaista lupausta antaa valehtelematta?
Uudessa partiolupausluonnoksessa lupaus kuuluisi: “Lupaan parhaani mukaan elää maani ja maailman parhaaksi, kasvaa katsomuksessani ja toteuttaa <ikäkauden> ihanteita joka päivä.” Voiko kovin moni ihminen myöskään valehtelematta sanoa elävänsä parhaansa mukaan oman maansa ja maailman parhaaksi? Entä jos partiolainen ei jaa nationalistista aatetta oman maan parhaaseen tähtäämisestä, tai jos hän ei jaa edes ajatusta siitä, että olisi tavoiteltavaa elää maailman parhaaksi? Mitä sitten? Partiolupauksen tarkoitus on kuvata partion ihannetta. Se ei välttämättä yksilötasolla aina vastaa toteumaa.
Toisaalta on niinkin, että jos lupauksessa “luvataan” jotain, josta poiketen ei edes voi käytännössä toimia, niin sellainen “lupaus” on tietyssä mielessä samaa tyyppiä kuin “lupaus”, että lupaan olla kovin usein piirtämättä neliön muotoisia ympyröitä. Sellaisia lupauksia ei ole kovin mielekästä antaa. On siinä mielessä parempi, että lupaukset kuvaavat tavoiteltavia ihanteita kuin että lupauksissa luvattaisiin vain jotain, mitä vastoin toimiminen ei käytännössä ole edes mahdollista. Minun mielestäni lupauksessa “kasvaa katsomuksessani” ei ole mitään sisältöä.
Minusta tuollaisen jutun, joka kulkee nimellä ‘lupaus’, voi hyvin tulkita tarkoittavan ihannetta jota kohti pyrkiä. Se ei tunnu ilmeisellä tavalla väkisin väännetyltä tulkinnalta.
Toisaalta uuden peruskirjan luonnos ei enää taida sisältää mitään, mitä ei voisi jokainen allekirjoittaa. Ja kun se on avoin kaikille, ei kyseessä olekaan enää varsinaisesti aate. Sanathan tarkoittavat jotain vain erotellessaan – ‘punainen’ merkitsee koska on olemassa sinisiä asioita.
Esimerkki: Ei kai kukaan enää sano, etteikö jollain tapaa luonnonsuojelu olisi hyvä juttu. Ilmastonmuutoksen kiistäjäkään ei halua karkkipapereita heitettävän metsään. Mitä siis tarkoittaa ‘lupaan suojella luontoa’?
En tiedä, pystyvätkö kaikki oikeasti allekirjoittamaan tuollaistakaan lupausta, jos ihan oikeasti miettivät, mitä lupaus sisältää - jos eivät jaa tosiaan vaikkapa ajatusta siitä, että olisi tavoiteltavaa elää oman maansa tai maailman parhaaksi. Partioaatteen perusvireenä on ajatus pyrkimyksestä elää hyveellisesti partioihanteiden (engl. scout law) mukaisesti: muun muassa tavoitellen uskollisuutta, totuutta, ystävällisyyttä ja ihannoiden rohkeutta. Peruskirjan luonnoksen mukaan myös Suomen partiossa on tarkoitus säilyä jonkinlainen teistinen aate: “Partioliikkeen toimintaa Suomessa ohjaa maailmanjärjestöjen määrittelemä arvopohja, jossa ihmisellä on velvollisuuksia suhteessa Jumalaan, muihin ihmisiin ja omaan itseen”, mutta sitä ei kuitenkaan partiolupauksessa enää tehtäisi näkyväksi, mikä saattaisi samalla tehdä siitä muiltakin osin näkymättömämpää.
Mitä siis tarkoittaa ‘lupaan suojella luontoa’?
Luulen, että tiedät itsekin, mitä tuollainen lupaus voi tarkoittaa, jos joku siihen tosissaan sitoutuu.
Konkreettisesti se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen elää hyvin niukasti luonnonresursseja kuluttaen ja hyvin vähän jätettä tuottaen, ja ehkä myös pyrkien vähentämään muidenkin ihmisten haitallisia vaikutuksia luomakunnalle. Sen voi erottaa ihan konkreettisesti joskus ihan arjen valintojen keskellä, jos joku ihminen on tietoisesti sitoutunut suojelemaan luonto ja tekemään arkiset valintansa jatkuvasti sen sitoumuksen ohjaamana. Osa taas kannattaa sellaisia tavoitteita löyhemmin, ja on luonnonsuojeluun liittyvien tavoitteiden takia valmiita olemaan vaikkapa heittelemättä roskia luontoon, joita muuten ehkä saattaisivat heitellä, mutta ei välttämättä valmiita luopumaan omasta mukavuudestaan monessa muussa asiassa. Yleisestä luonnonsuojelumyönteisyydestä huolimatta aika moni ihminen roskiakin luontoon kuitenkin heittelee, päätellen siitä, että luonnossa roskia näkyy, joten sekin on osalle kyllä jo valinta, että heitteleekö roskia luontoon vai ei. Se on oma kysymyksensä, mitä kukakin sanoo, ja miten kukin oikeasti elää.
Oikein arvattu. Sen kun kierrätte partion kaukaa. Kyllä teille varmasti löytyy pilvin pimein muitakin harrastuksia.
Partio on aina ollut vastaanottavainen kaikenlaisten maailmankatsomusten edustajille ottamaan osaa toimintaan. Silti partio on voinut pitäytyä siinä ajatuksessa, että hengellisyys on myönteinen asia, ja toimia siihen liittyvistä lähtökohdista käsin.
Vastaukseni Jori Mäntysalolle tarkoitti sitä, että ihan turhaa on tulla partioon, jos kerran pitää olla niin mahdottoman steriili kaiken uskomisen suhteen. Joskus tuntuu, että kirkonkin pitää siivota toiminnastaan kaikki usko, jotta se voisi toivottaa tervetulleeksi tilaisuuksiinsa kaikki ihmiset. Kun ei usko niin ei usko. Pysyy sitten pois kaikesta, missä seurakunta on mukana. Ei kai partioon tarvitse väkisin haalia ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan voi hyväksyä sen aatteita.
Kai sentään näet eron siinä pitääkö mukaan tullakseen luvata rakastaa Jumalaansa verrattuna siihen, että ei tarvitse mutta leireillä on jumalanpalveluksia yms?
Ei kai sinne ketään väkisin haalitakaan. Kyllä Partio-toimintaan hakeutuvat ihmiset aivan omaehtoisesti. Nyt lienee kyse vain siitä, että kaikki mahdollisest ja mahdottomat kynnykset pyritään poistamaan. Ihan niinkuin kirkko muutoinkin on Tulkaa kaikki -aatteen saturoima.