Pastori Olli Valtosen uusi uskontunnustus

Harmillista että Helsingin Tuomasmessu on tuommoinen. Periaatteessa olen pitänyt siitä mitä kirkon musiikki on saanut Tuomasmessun perinteestä. Mutta moni muu ”kokeilu” olisi saanut jäädä tekemättä.

2 tykkäystä

Minä kävin siellä silloin tällöin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Koin siinä paljon hyvää, mutta lopulta liberaali linja oli niin vahva, etten enää halunnut olla siinä osallisena, ja viimeinen käyntini Agricolan tuomasmessussa oli joskus ehkä vuonna 2004.

3 tykkäystä

Kiitos <3

. . . . . . . .

2 tykkäystä

Tämän kaltaisista jutuista tulee vaikutelma, että luterilaisuudessa vallitsee tilanne, jossa he ikään kuin kokevat, että totuus on epäselvä asia, kirkon perinne on epäselvä asia, kirkon traditio ja käytänteet ovat epäselvä asia; mikään ei ole kestävällä pohjalla, vaan yhä uudestaan ja uudestaan on itse määriteltävä asiat, laskettava perustus: Uskon sisältö on jotain, mikä jokaisen sukupolven on käsikopelolla löydettävä pimeydestä sirpale sirpaleelta uudestaan ja itse koottava.

Tässä on selvästi eri tulokulmia asioihin: Valtonen varmaankin pitää tuollaista tekoa ennakkoluulottomana, ihmisläheisenä, uudistusmielisenä, rohkeana, yrityksenä olla helposti lähestyttävä jne. ja että ev.-lut. kirkon pitäisi pyrkiä tekemään juuri niin.

Ulkopuolelta katsottuna tuollainen näyttäytyy lähinnä sellaisen henkilön toiminnalta, jolla on suunta hukassa. Joka ei tiedä, mitä hänen olisi tarkoitus tehdä, mitä vaalia, mitä välittää, mihin perinteeseen yhtyä. Jos sitä ei ole, ei ole mitään ilosanomaa, mihin kutsua ihmisiä tai mitä vastata kyselijöille.

Jos ihminen on kiinnostunut Kristuksen kirkosta, miksi häntä kiinnostaisi jokin yhden ihmisen tunnustus, jota ei ole kukaan muu koskaan missään käyttänyt muuta kuin sanoja itse? Eikö Valtonen oikeasti ymmärrä tätä? Ne jotka ovat kiinnostuneet kirkosta, kurkottavat kohti sitä, mikä on ikuista, ajatonta ja pysyvää ja mikä yhdistää menneiden polvien uskoon ja pyhiin kirkkoisiin. Ei heitä kiinnosta mitkään yksityisajattelijat.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi esim. halusta saada urkumusiikin tilalle jotain muunlaista musiikkia tai uusia kirkkotekstiilit. Mutta että uskontunnustus! Luulisi, että kaikista liturgisista ja kirkollisista asioista se olisi nimenomaan se, johon halutaan pitäytyä ja jonka varaan rakentaa: vaikka olisi tyystin erilaiset käytännöt, järjestykset ja opit muuten, niin uskontunnustuksen luulisi ainakin olevan sellaista kovaa ydintä, joka tuntuu yhteiseltä kaikkien vähääkään itseään kristittyinä pitävien mielestä.

Jos papin sukupuoli on epäselvä asia, avioliitto on epäselvä asia ja uskontunnustuskin on epäselvä asia, niin herää kysymys, että millä uskottavuudella voi väittää omistavansa selviä, jumalallisia totuuksia mistään muustakaan asiasta?

9 tykkäystä

Tämähän taitaa olla jo pari vuosisataa vanha idea. Paitsi että Wanhat Liberaaliteologit käsittääkseni ajattelivat sen epäselvän totuuden olevan sittenkin kuvattavissa jotenkin “nykyaikaisella” ja kestävällä tavalla (joka olisi tietenkin ihan erilainen kuin se perinteinen tapa). Mutta siitä on siirrytty tuohon jokaisen sukupolven ja nykyään kai jopa yksilön omaan määrittelyyn.

Ei liene tarpeen korostaa, että kyseessä ei ole luterilainen idea. Tuohon tilanteeseen vievät maallistuminen ja synkretismi.

3 tykkäystä

Timo sanookin tuossa että “l:ssa vallitsee tilanne”. Ehkäpä thinkcat tulisi kertomaan, miten 500 vuotta sitten kaikki meni mönkiin, eli olisiko kaiken sekularisointi sittenkin hänen mukaansa se lut." idea?"

Näin nämä jutut taas kiertyvät yhteen.
Kyllä meidän kirkkomme kriisissä on, kun tällaisia irtiottouutisia tulee koko ajan. Toisessa ketjussa tuskailin tästä, jolloin timo hiukan yllättäen sanoi että lähes samanlaista häröilyä on vanhoissakin kirkoissa. Onkohan?

On totta kai vanhoissakin kirkoissa kaikenlaista häröilyä.

2 tykkäystä

Yksi ero ort. ja kat. häröilyllä ja lut. häröilyllä lienee se, että kun hierarkia on tiukempi, häröväki ei pääse yhtä helposti vaikuttamaan organisaation sisällä laajalti ja näkyvästi. Demokratiassa vähäisempikin määrä häröväkeä voi saada merkittävän aseman. Mitä vähemmän demokratiaa, sitä isompi häröjoukko tarvitaan “vallankaappaukseen”.

6 tykkäystä

Joskus täällä on moitittu luterilaisten, varsinkin meidän herätysliikkeissä kasvaneiden, tapaa arvostella piispojaan ja pappejaan. Ei saisi kuulemma olla liiaksi individi.
Luterilaiset ovat vastanneet vetoamalla esimerkiksi ajatukseen yleisestä pappeudesta, ts. jokainen kristitty on vastuussa jollain tavalla siitä, että “menemme kaikkeen maailmaan, kastamme, ja opetamme pitämään kaikki…”. Ja tunnustuskirjoissamme lienee kehotuksia jonkinlaiseen valvomiseen tässä suhteessa myös. Kaikkea ei pitäisi niellä mitä saarnatuolista vuodatetaan.

Tässäkö se ongelma osin olisi? Vanhoissa kirkoissa kunnioitetaan virkaa ja opettajaa. Maallikot eivät nouse opettajiksi. Jos ollaan eri mieltä kuullusta, pidetään se omana tietona. Oppia ei ylipäätään pidetä niin tärkeänä, vaan mukana olemista. Ei siis opin valvomistakaan, ei saarnojen arviointia, eikä Raamatun ymmärtämisestä väittelemistä.

Meillä taas pahimmillaan papit ja maallikkosaarnaajat koettavat miellyttää kulloistakin kuulijakuntaa. Joku haluaa taputukset santapaperinkuivasta opillisesti oikeaoppisesta saarnasta. Joku Valtonen taas mainetta epäilijöiden ja uudistajien ymmärtäjänä. Johtuuko tämä juuri siitä, että fokus on siirtynyt saarnaa arvioivan seurakuntalaisen kohdalle?

1 tykkäys

No olihan tussahdus. Valtosen “uskontunnustus” oli sanalla sanoen lattea. Tylsä. Harmaa. Ketä kiinnostaa kaikesta mystisestä riisuttu kokoelma latteuksia, jonka sisällön määrittää täysin arkikokemus?

Kun nyt täällä mollataan luterilaisia, niin minäkin liityn kuoroon. Luterilainen kirkko kaipaa lisää rituaaleja, paradokseja, taikauskoa, hierarkioita, sääntöjä ja patriarkaatteja. Median kautta esiin tulevat uskonnollistaustaiset latteudet ovat masentavaa seurattavaa.

3 tykkäystä

Onneksi moni luterilainen pappi on myös suoraan sanonut että ei näin.

Jossakin hartauspuheessa ihan ok, mutta seurakunnan uskontunnustuksena… Ei jatkoon. Ei missään nimessä sen kummemmin selittelemättä.

D

4 tykkäystä

En ehkä sanoisi että kaikenlainen maallikko-opetus on turhaa, kyllä katolisessa kirkossa sitäkin tapaa, mutta varmasti tarkemmin rajatuissa tilanteissa kuin protestanttien keskuudessa.

Tuo on kyllä selkeä ongelma että maallikkosaarnaajaat sitten oikein yrittävät miellyttää kuulijakuntaa. Toki sitä tapahtuu viran puolesta opettavien keskuudessakin, mutta on totta että viran puolesta opettajien ja maallikko-opettajien selkeä erottaminen on rauhoittava tekijä.
Sekin on minusta rauhoittava tekijä että kun virkaa kunnioitetaan, opista ei muodostu sillä tavalla ryhmäyttävä teema, vaan ryhmät muodostuvat enemmänkin eri rukousperinteiden ja muun ajanvietteen ympärille. Niin kuin sanoit, mukana oleminen on tärkeää.
Eli, kyllä, minusta on ongelmallista että “fokus on siirtynyt saarnaa arvioivan seurakuntalaisen kohdalle”. Katolisessa kirkossa on tapoja maallikonkin vaikuttaa oppiin, mutta ne eivät ole samoja tapoja kuin ne mitä papeilla on. Ja tässä se viran kunnioitus näkyy rakentavimmin, siinä että kukin vaikuttaa asioihin “säätynsä” mukaan, ei siinä että seurattaisiin virkaa sokeasti.

1 tykkäys

Olin kerran tuomasmessussa, “Mess of Thomas” …heh… jossa saarnaajana oli ortodoksinunna. Ehkä tämäkin kertoo hieman tuomasmessun statuksesta kirkon virallisten jumalanpalvelusten joukossa. Noh, onhan jumalanpalveluksessa Helsingin evankeliumis-luterilaistyyppisessä kirkossa ollut joskus jopa kirkkoon kuúlumatonkin puhumassa. Ei saarnaamassa, vaan puhumassa. Tällä retorisella kikkailulla asiasta selvittiin kunnialla.

Itse käyn tuomasmessussa Ehtoollisen, kahvin ja pullan takia. Joskus musiikin. En käy tuomasmessussa sen rajoja rikkovan liturgian takia.

D

1 tykkäys

Koska tämän foorumin katolilaiset vaikuttavat melko konservatiivis-perinteisiltä saan nyt varmasti kielteistä palautetta, mutta olenhan edeltävälläkin foorumilla uskaltanut puhua katolisen kirkon sisällä vaikuttavista rajoja rikkovista liturgisista toteutuksista, joten kommentoin tähän julkisesti että olen varsinkin yhdessä paikassa nauttinut kovasti katolisesta rajoja rikkovasta liturgiasta. Sillä oli kyllä paikallisen piispan lupa koska toiminnan aloittanutta pappia pidetään suunnilleen pyhänä ja hänen toimintaansa on pidetty kirkon kannalta rakentavana.
Kyseessä oli muutos eukaristisen rukouksen sanoihin, siinä myös kirkkoväki osallistui muutamalla lauseella. Mielestäni liturgian sisältö ei muuttunut, eikä ilmeisesti piispankaan mielestä muuttunut koska tällaista saatiin pienimuotoisesti tietyssä tilanteessa käyttää.
Tämä tapahtui minun konfirmaatioseurakunnassa, Logroñossa, Espanjassa. Ja se oli hyvä kokemus. Jotenkin juuri se mitä silloin tarvitsin ja ne ihmiset tekivät konfirmaatiostani juuri sellaisen vahvistuksen mitä tarvitsin.

Samoin olen pitänyt fransiskaanien toimittamista “opetuksellisista” messuista, joissa ei vain viedä messua läpi kirjan mukaan vaan siihen on sisällytetty strategisiin kohtiin vapaata rukousta ja papin vapaata opetusta, messun sisällön omaksumisen syventämiseksi.

Eli mielestäni sellainen suht rauhallinen häröily ja poikkeilu normista on ihan suotavaa ja jopa hyväksi.
Edit:
Onhan meillä kyllä aika valtavat mittasuhteet saavuttanutta häröilyä, mm. Neokatekumenaalit. Se alkoi juurikin idealistis-romattisesta häröilystä ja on nyt levinnyt ympäri maailman ja on nykyisin suorastaan katolinen, maailmanlaajuinen herätysliike, joka poikkeaa aika vahvasti katolisesta valtavirtaopetuksesta. Vaikuttavat Suomessakin, joten olkaapa katolista kirkkoa tuntemattomat valppaana, heidän kirkkoonliittämisprosessissaan kirkosta saa aika toisenlaisen kuvan kuin normiseurakunnassa.
Eikä lähestulkoon toinen ääripää, tradikatolilaisuuskaan mitään valtavirtatoimintaa ole.

Siinä toisessa ketjussa ei mainittu opillisia asioita, vaan mm. piispojen paikoista käytävä peli. Sellaista on tietenkin myös vanhoissa kirkkokunnissa. Esim. ort. kirkossa spekuloidaan jo sillä, kenestä tulee Kuopion metropoliitta. Nyt tehtävää hoitaa väliaikaisesti Joensuun piispa Arseni.

Vanhoissa kirkkokunnissa peli käydään kulisseissa ja kyseenalaistamatta kirkon oppia ja käytäntöjä, kun taas ev.-lut. kirkossa se käydään julkisuudessa ja ehdokkaat voivat avoimesti sanoa esim. kannattavansa homoliittoja.

2 tykkäystä

Tuossahan voisi kysyä, että miksi eivät aktivoituisi. Käsittääkseni henkilöllä, jolla on kuuloharha, aktivoituvat myös samat alueet kuin henkilöllä joka kuulee oikean äänen… kyseessä on siis aivojen ja tietoisuuden kannalta aivan yhtä todellinen aistimus. Mutta toinen aistimus korreloi ulkoisen fyysisen todellisuuden kanssa enemmän kuin toinen.

Voisi toimia myös laulun sanoina. Onhan monissa messuissa uskontunnustus sanoitettu uudestaan lauluun. Ja silloin voi käyttää vähän runollisempaakin kieltä.

Mutta ei voi korvata jumalanpalvekuksessa lausuttavaa ylöskirjattua ja kirkon omaa uskontunnustusta.

Ei riitä enää valkoisen oikeakätisen heteromiehen patriarkaatti, vaan pitää olla useampiakin :wink:

Mutta taas jos ihan oikeasti katsoo tilannetta, niin onhan luterilaisessa kansankirkossa myös liturginen liike, jossa jopa halutaan suitsuttamista, ad orientemia yms sellaista takaisin. Tosin on varmaan aika pienen porukan juttu. Meinasin juuri sanoa, että varmaan valtaosa kuitenkin menee tuon uskontunnustuksen uudelleenmuotoilun ja liturgisen liikkeen väliin, kuten Gaussin käyrällä. Mutta juuri muistin, että kun taannoin kävin tuttavani morsiusmessussa, niin siellä oli uskontunnustuslaulu, joka oli käytännössä modalismia, koska siinä oli “Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä”.

Eihän tässä ole mitään uutta, kun kerran Filioquellinen uskontunnustuskin on modalistinen. :angel:

1 tykkäys

Kuulin Valtosen uskontunnustuksen RadioDei:stä Kirsi Rostamon blogista.

Melkoinen fruttidimare. Kelvannee muslimeillekin: Jeesus oli latistettu profeetaksi.