Pastori Olli Valtosen uusi uskontunnustus

Koska tämän foorumin katolilaiset vaikuttavat melko konservatiivis-perinteisiltä saan nyt varmasti kielteistä palautetta, mutta olenhan edeltävälläkin foorumilla uskaltanut puhua katolisen kirkon sisällä vaikuttavista rajoja rikkovista liturgisista toteutuksista, joten kommentoin tähän julkisesti että olen varsinkin yhdessä paikassa nauttinut kovasti katolisesta rajoja rikkovasta liturgiasta. Sillä oli kyllä paikallisen piispan lupa koska toiminnan aloittanutta pappia pidetään suunnilleen pyhänä ja hänen toimintaansa on pidetty kirkon kannalta rakentavana.
Kyseessä oli muutos eukaristisen rukouksen sanoihin, siinä myös kirkkoväki osallistui muutamalla lauseella. Mielestäni liturgian sisältö ei muuttunut, eikä ilmeisesti piispankaan mielestä muuttunut koska tällaista saatiin pienimuotoisesti tietyssä tilanteessa käyttää.
Tämä tapahtui minun konfirmaatioseurakunnassa, Logroñossa, Espanjassa. Ja se oli hyvä kokemus. Jotenkin juuri se mitä silloin tarvitsin ja ne ihmiset tekivät konfirmaatiostani juuri sellaisen vahvistuksen mitä tarvitsin.

Samoin olen pitänyt fransiskaanien toimittamista “opetuksellisista” messuista, joissa ei vain viedä messua läpi kirjan mukaan vaan siihen on sisällytetty strategisiin kohtiin vapaata rukousta ja papin vapaata opetusta, messun sisällön omaksumisen syventämiseksi.

Eli mielestäni sellainen suht rauhallinen häröily ja poikkeilu normista on ihan suotavaa ja jopa hyväksi.
Edit:
Onhan meillä kyllä aika valtavat mittasuhteet saavuttanutta häröilyä, mm. Neokatekumenaalit. Se alkoi juurikin idealistis-romattisesta häröilystä ja on nyt levinnyt ympäri maailman ja on nykyisin suorastaan katolinen, maailmanlaajuinen herätysliike, joka poikkeaa aika vahvasti katolisesta valtavirtaopetuksesta. Vaikuttavat Suomessakin, joten olkaapa katolista kirkkoa tuntemattomat valppaana, heidän kirkkoonliittämisprosessissaan kirkosta saa aika toisenlaisen kuvan kuin normiseurakunnassa.
Eikä lähestulkoon toinen ääripää, tradikatolilaisuuskaan mitään valtavirtatoimintaa ole.

Siinä toisessa ketjussa ei mainittu opillisia asioita, vaan mm. piispojen paikoista käytävä peli. Sellaista on tietenkin myös vanhoissa kirkkokunnissa. Esim. ort. kirkossa spekuloidaan jo sillä, kenestä tulee Kuopion metropoliitta. Nyt tehtävää hoitaa väliaikaisesti Joensuun piispa Arseni.

Vanhoissa kirkkokunnissa peli käydään kulisseissa ja kyseenalaistamatta kirkon oppia ja käytäntöjä, kun taas ev.-lut. kirkossa se käydään julkisuudessa ja ehdokkaat voivat avoimesti sanoa esim. kannattavansa homoliittoja.

2 tykkäystä

Tuossahan voisi kysyä, että miksi eivät aktivoituisi. Käsittääkseni henkilöllä, jolla on kuuloharha, aktivoituvat myös samat alueet kuin henkilöllä joka kuulee oikean äänen… kyseessä on siis aivojen ja tietoisuuden kannalta aivan yhtä todellinen aistimus. Mutta toinen aistimus korreloi ulkoisen fyysisen todellisuuden kanssa enemmän kuin toinen.

Voisi toimia myös laulun sanoina. Onhan monissa messuissa uskontunnustus sanoitettu uudestaan lauluun. Ja silloin voi käyttää vähän runollisempaakin kieltä.

Mutta ei voi korvata jumalanpalvekuksessa lausuttavaa ylöskirjattua ja kirkon omaa uskontunnustusta.

Ei riitä enää valkoisen oikeakätisen heteromiehen patriarkaatti, vaan pitää olla useampiakin :wink:

Mutta taas jos ihan oikeasti katsoo tilannetta, niin onhan luterilaisessa kansankirkossa myös liturginen liike, jossa jopa halutaan suitsuttamista, ad orientemia yms sellaista takaisin. Tosin on varmaan aika pienen porukan juttu. Meinasin juuri sanoa, että varmaan valtaosa kuitenkin menee tuon uskontunnustuksen uudelleenmuotoilun ja liturgisen liikkeen väliin, kuten Gaussin käyrällä. Mutta juuri muistin, että kun taannoin kävin tuttavani morsiusmessussa, niin siellä oli uskontunnustuslaulu, joka oli käytännössä modalismia, koska siinä oli “Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä”.

Eihän tässä ole mitään uutta, kun kerran Filioquellinen uskontunnustuskin on modalistinen. :angel:

1 tykkäys

Kuulin Valtosen uskontunnustuksen RadioDei:stä Kirsi Rostamon blogista.

Melkoinen fruttidimare. Kelvannee muslimeillekin: Jeesus oli latistettu profeetaksi.

Ei ole.Se on lisäys, joka takaa oikean, raamatullisen ja isien opettaman uskontotuuden säilymisen.

Liturginen kiinnostus ja kiinnostus oikeaan oppiin eivät valitettavasti aina kulje käsi kädessä. Meillä ja muualla on sellaista liturgista liikehdintää, jossa viimeksi mainittu jää syrjään.

2 tykkäystä

Tämä kuvaa hyvin osuvasti liberaalien luterilaisten – ja muidenkin liberaalien – ajattelua.

1 tykkäys

Kyllähän puhdas totuus on, että Suomessa ei olla mitenkään muodollisen jäykkiä. Katedraalin messut ovat tietysti juhlallisempia kuten kuuluukin, mutta ainakin tiloissa, jotka eivät ole edes kirkkotiloja joudutaan väkisinkin soveltamaan. Itse messu on tietysti aina sama, mutta virret/laulut ja niihin liittyvä musiikki hyvinkin monimuotoista. Väillä ei voi puhua edes musiikista, koska itsekin joutuu puolittain pakosta laulamaan :smiley: Kyriet, sanctukset ja agnus deit puhutaan, eikä lauleta.

Paradoksaalisesti voisi melkein sanoa, että kuukauden ensimmäisinä sunnuntaina Helsingissä vietettävä tridentiininen messu on kaikkein vapaahenkisin messu.

Valtosen uusi “uskontunnustus” on huono, koska se ei kerro läheskään niin hyvin mihin uskotaan kuin vanhat uskontunnustukset. Uskontunnustuksen muuttaminen ei myöskään ole liturgista vapautta, vaan opillinen kysymys: se nyt vain on niin, että ellei usko sitä mitä Nikean tunnustuksessa sanotaan ( filoquella tai ilman) ei usko oikein ja jos kirkko ei avoimesti julista oppia kokonaisuudessaan siitä tulee jonkinlainen vapaamuurarijengi, joka hiljalleen vihkii jäseniään korkeammalle asteelle huokuteltuaan heidät ensin sisään löysillä lupauksilla.

3 tykkäystä

Kuuluisi ketjuun omituisia huvittumisen aiheita, mutta:

3 tykkäystä

Kyllä nykyinen Paavi ainakin “häröilee” varsin voimakkaasti kun peilataan hänen edesottamuksiaan papa Razingeriin… Mutta muistelen että jotkut uudistusmieliset vertasivatkin opillisesti pilkuntarkkaa Razingeria itseensä Hitleriin…

Ei kuvaa. Liberaaliteologiassa on hyvin jykeviä ja ajattomia kannanottomia. Liberaaliteologia on pääsääntöisesti väärässä, mutta pelkkä ajan kuva se ei ole.

Aika usein kuva paavista muodostetaan pelkästään valtamedian kautta. Olen melko varma, että nykyisenkin paavin kuva hesaritason popmediassa tulee vielä muuttumaan synkän sävyiseksi aivan kuten kävi liberaalille uudistajalle Johannes Paavali toisellekin pitkän paaviutensa aikana. Paavali kuudennesta nyt puhumattakaan.

Tästä olen samaa mieltä, että varmasti aktivoituvat samat aivoalueet monissa tilanteissa eri uskonnoissa, tietysti.
Mutta Valtonen ja monet muut ovat keksineet sellaisen idean, että kun mystisissä kokemuksissa tai kontemplatiivisissa/meditatiivisissa tiloissa on sama tila aivoissa sekä kristityllä että buddhalaisilla, niin voidaankin sanoa, että ne ovat vain eri reittejä samaan totuuteen.

“Totuus” löytyy heidän mielestään siis tietynlaisesta tietoisuuden tilasta, etupäässä tietoisuuden tyhjentymisestä hiljaisuudessa. Eräskin amerikkalainen “kontemplatiivisen” kristillisyyden harjoittaja kertoi, että hänen täytyy aamuisin ensin parikymmentä minuuttia toistaa jotain pyhää sanaa, että pääsee virittäytymään oikeaan taajuuteen Jumalan kanssa tms.

Asia on minulle hankala omien kokemusteni ja historiani takia. Välillä olen uskossa ollessani suhtautunut todella jyrkästi mystiikkaan ja lueskelin paljon aiheesta. Nyt olen lähentynyt ortodoksisuutta ja muutenkin lueskellut kaikenlaista muutakin, eikä asia ole ollenkaan niin selkeä. Ei se tosin ennenkään aivan yksioikoinen ollut.

Sen verran voisi kai uskaltaa sanoa, että kristinuskossa ei ole kyse keskeisesti hiljaisuudesta vaan ilmoituksesta, joka on tullut ja tulee ihmisen ulkopuolelta Jumalalta. Kyse on myös Sanasta, Jumalan laista, jonka edessä narsistinen(enemmän tai vähemmän) ihminen joutuu taipumaan ja nöyrtymään.

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. "

Tai:
“Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.”

Sanaa ei ole tarkoitus käyttää mantrana, jonka avulla vajotaan tai kohotaan johonkin transsiin: “Kun te rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat…”

Parisen vuotta sitten oli kirkko- ja kaupunki-lehdessä juttu nuoresta naisesta, joka iloitsi kun oli löytänyt kirkosta joogat, retriitit ja meditaatiot ja totesi, että nyt hän voi liittyä kirkkoon kun voi harjoittaa siellä samoja asioita kuin on etsinyt idän uskonnoista.

Selväähän on, että tämän linjan kannattajille Jumala ei missään tapauksessa ole kiinnostunut mistään moraalisäännöistä, kuten esiaviollisesta seksistä tms. -jos nyt mistään kristinuskon käsityksen tapaisesta Jumalasta enää puhutaan.

On täysin eri asia, jos jotain mystistä tapahtuu vaikka ortodoksiseen kirkkoon, sen elämäntapaan, dogmeihin, sääntöihin, askeettiseen kilvoitteluun, kirkkokuriin jne. sitoutuneen kristityn mielessä/sielussa/tietoisuudessa, kuin siinä, että itsekeskeinen postmoderni pakana lampsii suoraan kadulta johonkin luterilaisen kirkon tiloissa naispapin pitämään “naiseuden syvä mysteeri- meditaatiokurssille” tms ja kokee siellä samaa eteeristä tyhjentymistä kuin on oppinut kokemaan muiden uskontojen käytänteissä.

Toisen keskustelun aihe voisi olla vertailla läntistä, itäistä ja ehkä erikseen lutherin mystiikkaa, joka tosin on tietysti läntistä, mutta ehkä hän tuli keksineeksi siihen tai siitä jotain merkittävää lisää ainakin luterilaisuuden kannalta.

Valtosen teksti ei ollut muuten uskontunnustus, vaan toivontunnustus. Yleisille kriitikoille sanoisin että yhdessä saarnassa ei voi jokaista aspektia Jeesuksesta tuoda esiin. (En kuunnellut saarnaa.)

1 tykkäys

Muistetaanpa, että aivan Franciscuksen pontifikaatin alkupäivinä media teki suuren numeron piispa Bergoglion epäilyttävän läheisistä suhteista Argentiinan taannoiseen sotilasjunttaan. Mm. Dan Koivulaakso yritti tehdä hänestä synkeää fascistista hämärämiestä, millä seikalla pääsi mukavasti lyömään myös muuatta pönäkkää suomalaista katoliikki-poliittikkoa ja (tuolloista) puoluejohtajaa… Franciscuksen prestiisi kohosi kyllä nopeasti ja nuo todelliset tai kuvitellut junttakytkökset painuivat unholaan. Median muisti on kuin sen kuuluisan kanan lento.

2 tykkäystä

Mutta jos Jeesuksesta voi kertoa vain yhden tai muutaman asian, niin mielestäni se on paljon oleellisempaa, että hän kantoi syntimme ja pelasti meidät. Eikö se ole oleellisin asia kaikissa kristinuskon kirkkokunnissa?

Eikö Jeesuksen profeetta-rooli (“kertoa Isästä”) ole vähemmän tärkeä?

Mutta tiedän, nykyihmisen on vaikea edes ymmärtää syntisyyttään, se ristikidutus on niin ikävä juttu ja niin edelleen…

Kyllä se on aika keskeistä kristinuskolle, että Jeesus ilmoittaa Jumalan. Kai tässäkin voidaan tuo kertominen ymmärtää laajemmin, koska eikö se Jumalan rakkaus ole juuri siinä ristissä?