Koska tämän foorumin katolilaiset vaikuttavat melko konservatiivis-perinteisiltä saan nyt varmasti kielteistä palautetta, mutta olenhan edeltävälläkin foorumilla uskaltanut puhua katolisen kirkon sisällä vaikuttavista rajoja rikkovista liturgisista toteutuksista, joten kommentoin tähän julkisesti että olen varsinkin yhdessä paikassa nauttinut kovasti katolisesta rajoja rikkovasta liturgiasta. Sillä oli kyllä paikallisen piispan lupa koska toiminnan aloittanutta pappia pidetään suunnilleen pyhänä ja hänen toimintaansa on pidetty kirkon kannalta rakentavana.
Kyseessä oli muutos eukaristisen rukouksen sanoihin, siinä myös kirkkoväki osallistui muutamalla lauseella. Mielestäni liturgian sisältö ei muuttunut, eikä ilmeisesti piispankaan mielestä muuttunut koska tällaista saatiin pienimuotoisesti tietyssä tilanteessa käyttää.
Tämä tapahtui minun konfirmaatioseurakunnassa, Logroñossa, Espanjassa. Ja se oli hyvä kokemus. Jotenkin juuri se mitä silloin tarvitsin ja ne ihmiset tekivät konfirmaatiostani juuri sellaisen vahvistuksen mitä tarvitsin.
Samoin olen pitänyt fransiskaanien toimittamista “opetuksellisista” messuista, joissa ei vain viedä messua läpi kirjan mukaan vaan siihen on sisällytetty strategisiin kohtiin vapaata rukousta ja papin vapaata opetusta, messun sisällön omaksumisen syventämiseksi.
Eli mielestäni sellainen suht rauhallinen häröily ja poikkeilu normista on ihan suotavaa ja jopa hyväksi.
Edit:
Onhan meillä kyllä aika valtavat mittasuhteet saavuttanutta häröilyä, mm. Neokatekumenaalit. Se alkoi juurikin idealistis-romattisesta häröilystä ja on nyt levinnyt ympäri maailman ja on nykyisin suorastaan katolinen, maailmanlaajuinen herätysliike, joka poikkeaa aika vahvasti katolisesta valtavirtaopetuksesta. Vaikuttavat Suomessakin, joten olkaapa katolista kirkkoa tuntemattomat valppaana, heidän kirkkoonliittämisprosessissaan kirkosta saa aika toisenlaisen kuvan kuin normiseurakunnassa.
Eikä lähestulkoon toinen ääripää, tradikatolilaisuuskaan mitään valtavirtatoimintaa ole.