Feministiteologiasta puhutaan nykyään paljon ja sitä vaaditaan esille.
https://www.sti.fi/luennot/files/SH251109.htm
Soili Haverisen teksti: yhteenveto
Kirottu patriarkaalisuus – siunattu feminismi?
Kuluneen sadan vuoden aikana henkinen ilmapiiri länsimaissa muuttunut hämmästyttävällä nopeudella. Uudet ideologiat ovat syrjäyttäneet kristillisen arvomaailman ja alkaneet vaatia kristinuskoa tuomiolle.
· Länsimainen ajattelu 1960-luvulta lähtien on ollut feministisesti värittynyttä. Tämä on vaikuttanut merkittävästi myös teologiseen ajatteluun ja sitä kautta kristillisten kirkkojen elämään.
· Tässä esitelmässä esittelen feminismistä nousevan teologian keskeisiä teemoja ja analysoin sen kristinuskoa ja kirkkoa vastaan esittämiä syytöksiä. Feministinen teologia esittää useimmiten edustavansa aitoa ja väärentämätöntä kristinuskoa, jollaiseksi Jeesus tarkoitti sen alun perin. Se mieltää itsensä vapautusliikkeeksi, joka vapauttaa todellisen uskonnollisuuden ja naiset uskonnollisina subjekteina patriarkaalisuuden kahleista.[1]
· 2000-luvulla apologian on oltava yhä enemmän uskon puolustamista erilaisten ideologioiden edessä ei enää niinkään pelkkää uskon rationaalisuuden puolustamista.
· Feminismi on laaja käsite, joka kattaa erilaisia ajatus- ja toimintatapoja. Kaikkea naisnäkökulmasta tehtävää tutkimusta voidaan pitää feminisminä samoin, kuin kaikkia naisten oikeuksia vaativia ideologioita voidaan nimittää feminismiksi. Tällä hetkellä vallitseva ajatusvirtaus etenkin pohjoismaissa.
••••••
· Feministiteologia vaatii kristinuskoa, Raamattua ja jopa Jumalaa itseänsä tuomiolle, mutta näin tehdessään se yrittää itse asettua auktoriteetiksi, jota vastustaa => ristiriita.
· Feministiteologien pyrkimys ei lopulta ole vain se, etä naiset pääsisivät johtaviin asemiin kirkossa vaan se, että kun näin tapahtuu, feminismi hajottaa hierarkisen instituution ja lopettaa sorron, jota vastaan se on noussut. Lopullisena tavoitteena ei siis ole naisten johtajuus kirkossa vaan kirkon itsensä hajottaminen. Tämä taisi jäädä niiltä huomaamatta, jotka hyväksyivät feministiteologien vaatimuksen pastorinviran avaamisesta naisille.
· Kirkon ei tulisi tyytyä siihen, että uuden vaatimuksen tullessa mietitään, voidaanko se hyväksyä vai ei. Kirkon tulisi kysyä myös sitä, mistä tämä vaatimus nousee ja mitä muuta se vaatimuksen esittänyt ideologia tulee vaatimaan.
· Perinteisellä luterilaisella uskontulkinnalla ei ole yhteistä ideologista pohjaa Raamatun auktoriteetista luopuneen feministiteologian kanssa. Siksi johdonmukaisemmin toimivat ne feministiteologit, jotka ovat kristillisestä uskosta luovuttuaan myös eronneet kirkosta kuin ne, jotka näkemyksistään huolimatta pysyvät kirkon jäseninä ja pyrkivät muuttamaan sitä.
· Irtautuessaan Raamatun ilmoituksesta ja siihen pohjautuvasta kristillisestä uskosta feministiteologia on astunut hyllyvälle suolle, johon uppoavat lopulta myös sen keskeisimmät ihanteet: ihmisarvo ja tasa-arvo.