Pauliina Rauhalan ensimmäinen kirja Taivaslaulu sai valtavan suuren suosion ja siitä tehtiin myös kaksi teatteriesitystä. Nyt häneltä on ilmestynyt toinen kirja, jossa hän pureutuu vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä 1970 -luvulla pidettyihin hoitokokouksiin.
Olen lukenut Rauhalan esikoisteoksen ja minua viehätti siinä ennen kaikkea semmoinen, että vaikka hän kritisoi mm. vanhoillislestadiolaisten ehkäisykieltoa, niin hän siitä huolimatta myöntää, että liikkeessä on paljon myös hyviä asioita. Odotan tosi paljon tältä uudelta teokselta. Tilasin sen jo itselleni, kun en jaksa odottaa, että se tulee kirjastoon.
Sain tänään ilmoituksen että kirja on noudettavissa kirjastossa. Varauksen taisin tehdä joulukuun alussa.
Rauhalan ekan kirjan luin pariin kertaan ja kävin myös katsomassa siitä tehdyn näytelmän.
223/370 sivua luettu - en ole vieläkään saanut otetta kirjasta, eikä kirja minusta.
Taivaslaulun en halunnut loppuvan ollenkaan, nyt odotan pääseväni loppuun ja seuraavan kirjan pariin…
Minusta tuntui ensimmäisten 50 sivun kohdalla, että en saa otetta, mutta sitten tilanne muuttui. Kirja on hyvin monikerroksinen ja sitä voi miettiä monella tapaa. Tykkäsin kyllä kirjasta kovasti ja laitoin sen jo kiertoon, mutta joskus aion vielä lukea sen uudestaan. Aion myös keskustella muiden lukijoiden kanssa siitä, koska toinen huomaa toista ja toinen toista samasta tekstistä.