Ehkä noiden listausten alkuun olisi voinut lisätä vielä homo- ja heteroseksuaalisuuden. Koska ne eivät ole syntiä itsessään. Homoseksi taas on aina syntiä (syyllisyyden aste vaihtelee), kun taas heteroseksi voi olla syntiä, tapauksesta riippuen. Jos siis tarkoitus oli pohtia asiaa synnin näkökulmasta.
Miten ihmeessä traditiosta saa kivettua sellaisia aineksia, jossa homoseksi ei olisi ihan kaikin reunaehdoin syntiä? Tosi huonosti?
Olisin muutenkin nuiva. Tietenkin voidaan sanoa, että raamatullisessa mielessä kristityllä voi olla läheisempi suhde samaa sukupuolta olevaan kuin suomalainen kulttuuri mahdollistaa. Mutta tästä ei kyllä saada rakennettua homosuhteita. Nähdäkseni se vaatisi aika tarkoitushakuista tulkintaa.
Muistaakseni Silvanus on itse usein saivarrellut sillä, ettei samaa sukupuolta olevien henkilöiden rekisteröityihin parisuhteisiin välttämättä liity näitä “seksuaalisia elementtejä” ja siten tällaista parisuhdetta ei voida lähtökohtaisesti pitää synnillisenä. Nyt Anskutin näyttää ajattelevan juuri päinvastoin eli että samaa sukupuolta olevien parien ei ole mahdollista elää “perheenä” ilman että harrastetaan homoseksiä.
Odotan tästä vääntöä Silvanuksen ja Anskuttimen välillä.
[quote=“Anskutin, post:6, topic:573, full:true”]@Mauriina n näkökantaan kommentoisin, että en oikein tajua biologisen vanhemman suosimista, vaikka se onkin tietyssä mielessä ymmärrettävää. Lapsi itse ei kuitenkaan rajoita kiintymystään sen mukaan, kuka on biologinen vanhempi ja kuka ei, vaan kiintyy yhtäläisesti kaikkiin kasvattajiinsa.
[/quote]
Huhujen mukaan lapset, jotka eivät ole kasvaneet biologisten vanhempiensa kanssa, varsin usein jossain vaiheessa tahtovat tietää biologisista juuristaan. Joillekin se, että tämä ei onnistu, on vissiin tosi iso ja vaikea juttu. Siitä huolimatta, että lapsi kiintyy yhtäläisesti kaikkiin kasvattajiinsa. Olisiko tässä kyseessä jokin ihmisluontoon liittyvä juttu, vai lieneekö vain poikkeavaa käytöstä tai yksilön hölmöyttä?
MUOKS. Ja sekin taitaa olla aika inhimillinen juttu, että kasvattajallekaan biologinen side ei ole yhdentekevä juttu. Kuulemma. (Joo, tässä tuomitaan ja sorsitaan adoptiovanhempia, tietenkin.)
Minä taas kommentoisin, että sellaiset ihmiset, joilla ei itsellään ole biologisia lapsia, eivät ymmärrä, mistä äitiydessä tai isyydessä on kysymys. Pelkkä kasvatusvanhempana olo on vähän eri asia. Adoptiovanhemman tulee aina muistaa, että hän kasvattaa toisten ihmisten lasta.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi olisi tarpeen, että homosuhteen äiti- tai isäpuoli adoptoisi lapsen. Eivät heteroäitipuolet tai -isäpuoletkaan tee niin. Monilla lapsilla on vanhemman avioliiton kautta saatu äiti- tai isäpuoli, mutta harvoin näissä perheissä on päädytty perheensisäiseen adoptioon.
Se, että haluaa tietää biologisista juuristaan, ja se, että haluaa olla tekemisissä kaikkien vanhemman roolissa toimineiden henkilöiden kanssa, eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Ja mitä tulee kasvatusvanhempana oloon vs biologiseen äitiyteen/isyyteen, niin siitä kannattanee kysyä niiltä, joilla on kokemusta molemmista (siis sekä biologisia että adoptoituja lapsia). Mun käsittääkseni tällaiset henkilöt eivät yleensä aseta lapsiaan mitenkään erilaiseen asemaan keskenään. Kaikki ovat yhtä omia.
Tjooh. Aika lailla ihmettelisin, jos joku adoptiovanhempi sanoisi että eipä tuo yksi ihan samanarvoinen ole, vaikka me siitäkin tykätään. Epäilen kyllä, että se samanarvoisuus ei ole aina täysin luonnostaan ja helposti tuleva vaan joskus vaatii vanhemmalta paljon. Eikä onnistu kaikilta, vaikka halua olisikin.
Mutta siitä olen Mauriinan kanssa ihan samaa mieltä, että lapsettomat näyttävät, ainakin vähäisen some-otannan perusteella, ajattelevan biologisesta suhteesta hiukka ihanteellisesti. Ts. kauniin periaatteen näkökulmasta: Eihän sellaisella ole väliä, kyllä rakkaus hoitaa kaiken.
Lapselle perheen hajottaminen ei todellakaan ole mikään pikkujuttu, joten aika karuna pidän Mauriinaan viestiä. Ei se poista seksisuhteen synnillisyyttä silti, mutta voisihan yrittää pärjätä ilmankin seksiä.
Ja todellakin on heteroperheitä, missä käytetään perheen sisäistä adoptiota. Ja minusta se on hyvä. Ja adoptiovanhemmat ovat todella tärkeitä lapselle, vaikka kiinnostus biologisiin juuriin on ihan luonnollista.
Saivartelen edelleen; olen siis eri mieltä kuin @Anskutin: perheenä oleminen ei edellytä perheen sisällä olevien pariskuntien välille jatkuvaa seksisuhdetta. Ihmissuhteet lähtökohtaisesti eivät ole seksisuhteita.
