Tämä oli siis jutusta välittynyt asenne (sekulaarilta kannalta ymmärrettävä, tavoitteena oli kärsimyksen vähentäminen). “Kyllä minä tein sen rakkaudesta omaan lapseeni”
Sanottakoon varmuuden vuoksi että en itse pidä tätä oikeana lähestymistapana. Tavoittelin jonkinlaista ironiaa, mutta tyylitaitoni ei ehkä riitä sellaiseen.
Juu, ymmärsin kyllä. Minusta tavoittena eutanasia-aborteissa on vanhempien oman kärsimyksen vähentäminen- on niin raskasta odottaa sairasta lasta- ja toisaalta vammaisen tai vaikeasti sairaan lapsen syntymisen ehkäisy. Onhan mahdollista, että lapsi jäisikin eloon, ainakin vähäksi aikaa ja yhteiskunnalle koituisi hänen hoidostaan iso lasku. Yhteiskunta tarjoilee hanakasti sikiötutkimuksia ja selektiivistä aborttia, ja ne jotka eivät ajattele omilla aivoillaan, suostuvat siihen.
Uskotko todella, että “muunsukupuolisia” ihmisiä on olemassa? Kristityt eivät usko näin olevan. Tällaisten kirjoitteleminen erityisesti pääsiäisenä, on kristinuskon vastustamista.
Olen näitä kuunnellut, joo. Ylen pääsiäisen ohjelmapolitiikkaa vähän ihmettelen itsekin. Varmaan nuo radio-ohjelmat on valittu kuvitteellisesti pääsiäisaiheeseen liittyen, mainitaanhan niissä Jeesus tai Israel. vaan minkälainen.
Vielä takavuosina oli ylellä ihan kunnollistakin ohjelmaa radiossa ja tv:ssä, nyt ei tv:ssä mitään. Kiirastorstaina ja vielä uusittuna pitkäperjantaina Teemalta tuli ensin dokumentti budhalaisuudesta ja heti perään samanlainen dokumentti Islaminuskosta. Miten nämä liittyvät pääsiäiseen? Eivät mitenkään. Haluttiin ehkä jotain henkistä uskonnollista, mutta ihan väärästä aiheesta.
Myös elokuvatarjonta on ollut huonoa. Ennen tuli syvällisiä kristinuskoa edes jotenkin sivuavia filmejä, muistan puolalaisen Kieslowskin monia hienoja filmejä pääsiäisen tienoilla, tai Arvo Pärtistä tehtyjä dokumentteja ja taltiointeja. Vielä kymmenisen vuotta sitten näitä nähtiin, nyt ei mitään vastaavaa.
Ylen pääsiäistarjonta on tosiaan ollut melko heikkoa. Ei oikein mitään pääsiäiseen liittyvää, ei myöskään mitään “juhlapäivänamua” eli jotain hienoa ja laadukasta minisarjaa tms, joita ennen aina tuli jouluna ja pääsiäisenä. Ainoastaan samat ohjelmat tuntuvat televisiossa pyörivän, ei edes mitään hyviä elokuvia ole tullut - Sinänsä ei yllätä, nykyään tv-tarjonta on niin huonoa.
Musiikkipuolella sentään on tullut passioita ja muuta ajankohtaista musiikkia radiossa. Femmalta tuli eilen STV:n välittämä paavin johtma pitkänperjantain ristintie.
Television tuijotustako se kristittyjen pääsiäinen sitten on - kun ohjelmasta valitetaan?
On sitä onneksi jotain positiivisiakin juttuja. Tässä on esimerkiksi Aamulehden juttu Risto Nordellista:
Ei tietenkään, mutta aina ihmisiä on esim sairaina. Silloin olisi hyvä, jos juhlapyhät noteerattaisiin myös ohjelmissa. Onneksi sentään lähetetään jumalanpalveluksia.
Minusta tuossa olisi selkeästi ollut mahdollisuus kastaa. En ymmärrä, ettei sitä käytetty…
Kun “yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata”, niin siinä ei luullakseni ole kyse pelkästä tiedonhalusta ja kysymysten absoluuttisesta runsaudesta vaan siitä, että mikään vastaus ei kelpaa (paitsi ehkä se jonka on itse jo ennalta valinnut) ja samakin kysymys pitää käsitellä yhä uudelleen. Kuinka siis minulla, keskivertoymmärryksen omaavalla, olisi mahdollisuuksia sinua, (luultavasti) keskivertoälykkyydellä varustettua mutta älyään tyhmiin kysymyksiin käyttävää vastaan? Antaudun ihan suosiolla heti kättelyssä.
Tietenkin, jos vanhemmat olisivat olleet kristittyjä, mutta hehän eivät olleet.
Perjantain Hämeen Sanomissa muuten oli aukeaman verran juttua Torinon käärinliinasta. Lähinnä siinä esiteltiin erilaisia liinasta tehtyjä havaintoja. Ei totuutta julistaen mutta ei myöskään skeptisesti.
Kristittyjä ärsyttävät median pääsiäis- ja joulunalusjutut selittynevät osittain toimittajien yleisellä käsityksellä omasta työstään, ei aina erityisellä provosointipyrkimyksellä. Journalistit käsittääkseni ajattelevat että heille on kunniaksi tehdä a) ajankohtaisia juttuja ja b) kriittisiä juttuja.
Pääsiäisen ja joulun alla kristinuskon olemassaolo saattaa helpommin palautua toimittajien mieleen, jolloin ehkä päätetään tehdä juttu. Samalla voidaan päättää palvella suurta yleisöä paljastamalla jutun kohteena olevasta instituutiosta tai sen käsityksistä jotain sellaista, mitä instituutio ei itse tuo esiin. Yleissivistyksensä mahdollisen aukollisuuden vuoksi toimittaja ei välttämättä huomaa “paljastuksiensa” triviaalisuutta tai ei oivalla että kristityt saattavat kokea tietyn jutun loukkaavampana kuin kirjoittaja on ajatellut. (Ja ainakaan helsinkiläinen toimittaja ei välttämättä tule edes ajatelleeksi että joku oikeasti kristitty saattaa oikeasti lukea hänen hienoa, sekulaaria mediaansa.)
Muistelisin joskus ennen joitakin vappuja nähneeni mediassa juttuja siitä, miten työväen vappumarssit eivät enää vedä väkeä, ay-liike ukkoutuu jne. Tällaiset jutut saatetaan samalla tavalla kokea jossain päin ärsyttävinä.
Luin tuon HS:n aborttijutun. Olihan se ajatuksia herättävä. Sinänsä olin kyllä siitä tietoinen, että viikolla 20+ tehtävät abortit ovat sikiön vammaisuuteen perustuvia ja usein niihin liittyy hyvin lyhyt eliniän odote. Aiheesta keskusteltaessa tämä on hyvä huomioida. Loppuvaiheen abortteja tehdään motiivina lapsen paras, vaikka todellisuudessa lapsen etu ei toteutuisikaan. Tavoitteena on säästää lapsi kärsimyksiltä, jos joka tapauksessa kuolee hyvin pian synnyttyään.
HS:n jutun kommentoijat nostivatkin hienosti esiin sitä, että ei tiedetä, voiko sikiö toisella raskauskolmanneksella tuntea kipua. Tästä seuraa se, että argumentti kärsimyksen vähentämisestä menettää arvonsa. Jäljelle jää tilanne, jossa molemmissa vaihtoehdoissa lopputulos on käytännössä sama: lapsi kuolee, ja saattaa myös kokea kärsimystä. Jos äiti voi hyvin eikä muita ongelmia ole, en oikein osaa tässä nähdä hyvää perustelua abortille. Jos taas raskaus on kovin hankala muutenkin, en kyllä osaa nähdä siinä tilanteessa tarvetta väkisin jatkaa “tuhoon tuomittua” raskautta. En osaa suhtautua edes kasteasiaan niin mekanistisesti, että ajattelisin abortti vs luonnollinen kuolema -valinnan ratkaisevan lapsen iankaikkisuuskohtaloa.
Vielä kolmas en osaa nähdä -lause tähän: en osaa nähdä tätä HS:n artikkelia erityisesti kristinuskon vastaisena tai pääsiäisen kunniaksi lyttäämisellä. Pikemminkin niin, että aikana jolloin moni tunnelmoi elämän suurten kysymysten äärellä, on sopiva ajankohta käsitellä elämän suuria kysymyksiä. Jos verrataan @Optatus mainitsemiin vappumarssijuttuihin, niin eipä pääsiäisenä lehdissä siitä kirjoitella, että kirkko ei enää vedä väkeä ja ukkoutuu. Sävy uskonasioita kohtaan on usein ihan positiivisen kiinnostunut näissä pääsiäisjutuissa, vaikka perinteisimpiä tulkintoja ei kannatettaisikaan - poikkeuksia toki löytyy.
Noinkin, mutta toisaalta elämässä on todella paljon suuria kysymyksiä. Olisi hyvä, jos ainakin pääsiäisenä ja jouluna keskityttäisiin ikuisen mysteerin äärelle. Se loisi jonkinlaista järjestystäkin. Vapaa, julkinen keskustelu, jossa jokainen tuo esiin omia vaikeita kysymyksiään on usein aivan sekasortoista ja jopa sekasortoa luovaa.
En tiedä, kuinka suuri osa myöhäisillä viikoilla abortoiduista on oikeasti vaikeasti vammaisia, joiden elinennuste on lyhyt. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että ei lähellekään kaikki, koska meillä abortoidaan merkittävä osa down-lapsista, joiden vammaisuus vaihtelee lievän ja keskivaikean välillä, ja joista moni elää arvokkaan elämän saadessaan siihen mahdollisuuden. Down-lapsen abortointia lapsen edulla on aika mahdotonta perustella.
Tosin itse en käsitä myöskään kuolevan lapsen tappamista. Mikä kiire sillä on? Jos kuulisin jonkun lapseni olevan kuolemaisillaan, en kyllä haluaisi häntä tappaa mahdollisimman nopeasti, vaan antaa lapselle mahdollisimman onnellisia päiviä mahdollisimman paljon.
Taisi taas tulla Idalle vastauksena, anteeksi.
Juuri kun ortodoksinen liturgia Vaasassa lähestyy huipentumaansa saatoit mietteeni sekasortoon. Kiitos tästä 
Osaltaan tietysti noinkin. Osittain sanoisin taas viestisi ilmentävän Tukholman syndroomaa. Että eivät ne muita ihmisiä panttivankeina pitävät ole niitä pahoja, vaan eivät vaan oikein muka ymmärrä mitä kirjoittavat. Vaikka siis ovatkin kirjoittamisen ammattilaisia, ja vaikka kristinusko ei varsinaisesti olekaan mikään sellainen marginaalin uusi juttu, jota toimittajat eivät tuntisi.
Juuri katsoin Netflixiltä sarjaa murhaajista. Murhaajiin erikoistunut psykologi haastatteli kuolemaantuomittujen sellissä olevia. Oli mm. tapaus, jossa aikuinen metaamfetamiinin ja viinan suurkuluttaja tekijä hakkasi äitinsä ensin sairaalaan, pääsi sieltä pois kun äitinsä lupasi hänen olevan tervetullut hänen asuntoonsa. Ja ei sitten pitkään mennyt ennenkuin äiti kuristettiin hengiltä.
Nykyajan kristityistä melkoisen suuren osan näen tuon äidin kaltaiseksi. Joka taas on vahvasti kristinuskon sanomaa vastaan. Kristinuskossa ei ole yksi yksinkertainen sanoma joka siis olisi: rakastakaa ja käännelkää poskia kaikille riippumatta mitä ne tekevät niin ne sitten muuttuvat hekin.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.