Keskiviikon uutinen oli että tuoreimman tutkimustiedon mukaan mitään piispa Henrikkiä (tai Heikkiä) ei koskaan ole ollut olemassakaan. Ja sikäli kuin Köyliöjärven jäällä joku ylipäätään on päässyt hengestään, niin kyse on ollut jostain saksalaisesta Heinrichista.
Eikö tuo nyt ollut ennemmin niin, että vanhan uutisen mukaan Henrikkiä ei ollut lainkaan, mutta tämän tutkijan mukaan surmavirsi vaikuttaa aidolta ja vanhalta kieliasun perusteella, ja surmatun nimi vaikuttaa saksalaiselta.
Eli uutinen oli, että Henrikki olikin mahdollisesti olemassa.
Eli ainoa tapa kieltää joku historiassa esitetty asia, on olla itse tutkijana paikalla. Taitaa olla historian tutkimus tämän jälkeen turhaa ennenkuin aikakone on keksitty.
Olen ennenkin huomannut että sinun kanssasi on hyvin vaikea keskustella. Heittelet tuollaisia kommentteja ja sitten kun niihin puuttuu niin ne ovatkin vain kvaak-kvaak. Samoin kävi edellisellä kerralla. Silloin heittäydyit ymmärtämättömäksi aikaisemmasta sanomisestasi. Tuollainen vie pohjaa siltä, että keskustelu olisi asiallista. Mutta jokainen toki valitkoon itse tyylinsä.
Kvaak, kvaak = uutisankka.
Uutisankka taas on mainitun tutkijan esittämä ajatus, saksalaisesta Heindrichista.
Tästä tutkimustuloksesta on jossain määrin keskusteltu kirkkohistorian piirissä, eikä se ole tutkijayhteisön mielestä vakuuttava. Sitä mieltä on mm. maamme paras piispa Henrikiin paneutunut tutkija.
Jos et näitä faktoja kestä, älä kumminkaan minuun persoonaani suutu.
Faktoja ja faktoja. Onko tämä paras tutkija itse ollut paikalla? Huomaatko sama luomasi argumentti toimii myös toisinpäin. Ja en minä persoonaasi ole suuttunut - lähinnä vain närkästynyt.
Olisi kenties ollut hyväksi huomata kirjoituksessani se, kohta jossa puhuin sensaatioista. Niitä tulee esiin viikottain, ja iltapäivälehdet poimivat niitä.
Nyt on taas kerrottu mm. Noan arkin löytämisestä. Niitä uusia löydöksiä on ollut ainakin 1970-luvulta saakka. Palastakaan puuta ei ole tuotu näkyville.
Tuo “paras tutkija” on itse tehnyt suuren tutkimuksen Henrikistä.
Pyhä Henrik oli kotoisin Englannista, jossa silloin puhuttiin anglosaksia eli muinaisenglantia. Se muistutti enemmän nykysaksaa kuin nykyenglantia, oli puhdas germaaninen kieli. Ihan kuin kirjoittaja ei olisi tiennyt tätä. Alkuperäisessä runossa Henrikin nimi on kylläkin Henderikki. Heinärikki -nimimuoto esiintyy Lönnrotin Kantelettaressa.
Hyvänen aika! Sinä olet selvästi mennyt tavoistasi poiketen (?) lukemaan erään yksinkertaisen kirjoitusta!
Aikoinaan sanottiin, että hän oli skotti, mutta ei kai.
Vielä Henrikin markkinoiden aikaan Turussa talvella 1800 muuan Edward Clarke kehuu Frans M. Franzénille tai Porthanille kuinka vanha keskiaikainen ruotsi muistuttaa niin kovasti heidän omaansa. Taisi olla hyppysissä silloin ns. Palmskiöldin katkelma ja hämäläisten-karjalaisten retki Mälariin ja Sigtunan polttaminen.
Lalli ainakin tuntuu todelliselta. Köyliöjärvellä pahojaan tehneen Lallin kaltainenhan moni suomalainen nykyäänkin on - siis suhtautumisessa ulkomaalaiseen, “muukalaiseen”. Äkkipikaisuuskin täällä niin totta. Pikaistuksissaan tehtyjä tappoja tapahtuu suomalaisten toimesta tuon tuosta myös nykyään.
Varsinkin jos väkijuomia on ollut saatavilla ja käytössä.
Tuskin kovin väkeviä ainakaan. Wikipedian mukaan Euroopassa tislaustaito kehittyi 1100-luvulla, joten voinemme turvallisesti olettaa, että tänne se ehti ehkä parisataa vuotta myöhemmin.