Piispainkokous: ei kirkollista vihkimistä samaa sukupuolta oleville pareille

Niinpä. Evlut kirkko vihkii edelleen kaikista avioliitoista lähes puolet. Jos kirkko luopuu, siviilivihkimisten vuosittainen määrä tuplaantuu. Tämä on melkoinen lisäkulu maistraateille, Kirkon osuus on laskeva, koska niiden parien määrä, joissa vähintään toinen on rippikoulun käynyt evlut ja toinenkin jonkin kristilllisen kirkon jäsen, vähenee nopeasti. Tähän saakka on kuitenkin arveltu, että kirkon osuus pienenee sen verran hitaasti, että siviiliviihkimispuolta ehditään rauhassa kasvattaa.

Jos evlut kirkko luopuu, maistrattivihkimiseen tipahtaa lähes koko vihittävien joukko. Ortodoksikirkon ja muiden vihkivien yhdyskuntien vihkimisoikeus loppuu samalla jokseenkin varmasti, koska näiden vihkimisten määrä on niin pieni, että koko homma on ehdottomasti selkeintä ja taloudellisesti edullisinta hoitaa siinä tapauksessa kokonaan henkikirjoituspuolella. (Tämä ei tietenkään estä niitä kirkkoja, joissa avioliitto on sakramentti, vaatimasta omilta jäseniltään kirkollista vihkimistä. Sitä vain ei sitten hyväksytä maallisen lain tarkoittamaksi avioliitoksi, vaan täyttä avioliittoa sekä maallisessa että hengellisessä mielessä haluavien täytyy mennä vihille sekä siviilissä että kirkossa.)

Tästä seuraa pomminvarmasti jokin siunauskäytäntö luterilaisessa kirkossa, koska luterilaisessa kirkossa ei ole mahdollista päättää, että yhteiskunnan lakien mukaan solmittu avioliitto ei olisi kirkossa sellaisenaan pätevä. Siunauksen kieltäminen osalta vihittyjä avioliittoja esim. sukupuoliperusteella ei onnistu. Vaikka kirkolliskokouksen enemmistö kannatttaisi tällaista kieltoa (mikä ei ole todennäköistä), määräenemmistöä ei varmasti pääse syntymään.

Konservatiivilaidan olisi hyvä laskea tarkkaan, mitä oikeudesta luopuminen maksaa. Ei vain maallisessa rahassa, vaan ennen muuta niinä avioliittoina, joissa kysymyksiin ei enää vastata kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa. Avioliitolle on eduksi, että se ymmärretään vakavaksi, jopa pyhäksi tehtäväksi.

2 tykkäystä

Minä olen irvuillut ihmisiä, jotka haluavat kirkkohäät vaikkei uskonnolliselta kannalta sillä ole heille mitään merkitystä elämässä ja osa tällaisista ihmisistä suhtautuu uskontoon aika nahkeasti. Mutta toisaalta, kirkkohäät ovat myös tilaisuus joissa nämä ihmiset edes kerran loppuelämänsä varrella tulevat Jumalan kasvojen eteen ja päästävät Hänet elämäänsä edes tämän verran.

1 tykkäys

Mikä konservatiivi se sellainen on, joka haluaa kirkon luopuvan vihkioikeudesta? Oikea konservatiivi on sellainen, joka sanoo, että kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat määrittelevät itse keitä ne vihkivät avioliittoon.

Ei luterilainen kirkko nykyäänkään vihi kaikkia sellaisia pareja avioliittoon, joista toinen osapuoli on luterilainen. Esim väärä kumppani (ei-kristitty, mihinkään kirkkokuntaan kuulumaton kristitty tai sellaiseen kirkkokuntaan kuuluva, jolla ei Suomessa ole vihkimisoikeuttta) on ollut syy olla vihkimättä avioliitoon. Samansukupuolisilla kihlakumppaneilla on kristillisessä mielessä väärä kumppani, koska kristilliset kirkot eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Myös siunauksen voi ihan hyvin kieltää tällaisilta avioliitoilta.

1 tykkäys

No, se on tietenkin luterilainen konservatiivi, joka lukee tunnustuskirjoihinsa kuuluvasta Vähästä katekismuksesta tämän:

[quote=“Martti Luther”] Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. – – Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.

Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se - kirkon edessä tai kirkossa - on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään.[/quote]
Meillä on siis velvollisuus tehdä se, mitä morsiuspari pyytää ja mikä on valtiovallan tai aluehallinnon säädösten mukaista. Miten tässä nyt on oikea toimia Suomessa vuonna 2017, ei ole luterilaisessa kontekstissa aivan helposti hihasta pudotettavissa.

Tätä Lutherin tekstiä on siteerattu jo liian monta kertaa siten, että alkuperäinen merkitys vääristyy. Nyt on pakko siteerata se ihan kunnolla (kursivoitu osa lisäämäni):

[quote=“Martti Luther”] Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.
[/quote]
Siis Luther ei sano, että avioliiton olemus olisi maallisen vallan päätettävissä, vaikka niin että aviopuolisot saisivat olla samaa sukupuolta (sellaistakin väitetään). Vaan hän sanoo, että käytännön pikkunippelit ovat ihmisen päätettävissä. Muista kirjoituksista käy ilmi, että Luther piti avioliittoa itsessään Jumalan säätämyksenä. (Tässä hän ei poikennut muista 1500-lukun teologeista.)

8 tykkäystä

Tuota jäin myös miettimään aamulla, kun luin @AlliGator,in tekstin, mutta en oikaissut sitä, tässä siis vähäkatekismuksen teksti kokonaisuudessaan; http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon

Arkkipiispa Mäkinen on tänään käyttänyt synodaalikokouksessa melko suoran puheenvuoron homoliittojen kirkollisesta vihkimisestä.

Nostan tähän muutamia lainauksia. Boldaukset ovat omani.

[K]aksi kirkon opetuksen pitkää perintöä asettuu ristikkäin. Toinen on opetus jokaisen ihmisen luovuttamattomasta arvosta ja yhtäläisestä paikasta kirkossa. Se koskee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Toinen on opetus avioliitosta (…) jossa avioliitto on miehen ja naisen välinen. Nämä kaksi opetusta ovat yhtaikaa kirkossamme totta. Niitä on vaikea sovittaa toisiinsa.

Arkkipiispa kyllä puhuu, kuinka haluaa luoda tilaa myös arkojen mielipiteille, mutta tässä melko suoranaisesti toteaa, että avioliitto ainoastaan miehen ja naisen välisenä sotii ihmisarvoa vastaan. Keskustele siinä sitten arkana jos satut edustamaan klassista avioliittokäsitystä.

Ajattelen itseni kirkon alttarille. Edessäni on pariskunta, puolisot samaa sukupuolta. He ovat elämänsä suuressa taitekohdassa. He ovat sitoutuneet toisiinsa, se on yksi elämän perustavista ratkaisuista: tuon toisen ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni. Tiedän tapahtuman merkityksen omasta kokemuksestani, monet teistä tietävät. Katson noita kahta ja ajattelen: en voi tietää, mitä teitä he ovat siihen hetken tulleet, millaista historiaa kantavat mukanaan, mutta sen tiedän, että he ovat Jumalan lahja toisilleen niin kuin Jumala antoi ensimmäiselle ihmiselle toisen ihmisen.

Olemme kirkossa. Se on minusta luonteva paikka. Kirkon koko historia hengittää siinä. Paikalla on näille kahdelle tärkeitä ihmisiä. He muodostavat seurakunnan. Niin kuin kristittyjen kesken vanhastaan on ollut tapana, kun on elämän ydintapahtumasta kysymys, kokoonnutaan yhteen Jumalan eteen. Noiden kahden ihmisen elämän takia yhdessä kiitetään, iloitaan, rukoillaan, pyydetään siunausta ja asetetaan heidän elämänsä sitä Jumalan todellisuutta vasten, joka Kristuksessa tulee näkyviin.

Tässä pidemmässä lainauksessa itse asia on selvä. En ole ihan varma onko Mäkinen aiemmin ottanut näin vahvaa kantaa tähän homojen kirkolliseen vihkimiseen(?), mutta ainakin nyt hän asettuu sitä tukemaan. Eduskunnan päätöksestä hän toki iloitsi, mutta silloin totesi, kuinka kirkko sitten tekee omat ratkaisunsa. Toki hänen sympatiansa ovat olleet selvillä.

Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen toivoi aiheesta teologista keskustelua. Nyt arkkipiispa kuitenkin jatkaa vain samaa puhetta suvaitsevaisuudesta jne. kuin aiemminkin. En näe tuossa synodaalikokouksen puheessa erityisen laadukasta teologista pohdintaa, vaikka puhe hiippakunnan papeille luulisi olevan melko luonteva paikka sellaiselle. Ennemmin tuo oli samaa tunteisiin vetoavaa retoriikkaa kuin julkinenkin keskustelu aiheen tiimoilta.

Esimerkiksi nuo boldaamani kohdat tuosta pitemmästä lainauksesta ovat melko höttöisiä. Siis avioliitto ei vaadi kuin kahden ihmisen sitoumuksen. Perusteluksi riittää Kari Mäkisen “tieto” kuinka homoliitot ovat täysin sama asia kuin kahden ensimmäisen ihmisen liitto. Seurakunta taas on ainoastaan avioparille tärkeät ihmiset.

Eräs katolinen pappi totesi, että naispappeuden hyväksyessään luterilainen kirkko asetti maallisen käsityksen tasa-arvosta Raamatun yläpuolelle. Tämä on yksi tapa tulkita myös homoliittojen käsittely. Ei se teologia enää mitään paina, vaan luterilaisen kirkon kehitys on pitkällä tähtäimellä selvä. Luterilainen teologi saa toki viestinsä kuulostamaan teologisesti perustellulta aina sisällyttämällä siihen löysän viittauksen Lutheriin ja reformaatioon. Onhan sitä nytkin puhuttu “reformaation loppuun saattamisesta”.

Suoraan tämä nyt ei tietenkään minuun vaikuta, mutta toki toivon, että luterilainen kirkko kuitenkin pitäytyisi perinteisessä avioliitto-opetuksessa.

7 tykkäystä

Siis Lutherhan ei sano tuossa suuntaan tai toiseen mitään siitä, missä rajoissa maallinen valta voi määritellä avioliittoa. Hän antaa vain pari esimerkkiä siitä, millaiset asiat ovat maallisen vallan päätettävissä, mutta ei yhtään esimerkkiä sellaisesta asiasta, joka ei ole. Eli tuosta ei todellakaan voi päätellä, että Luther muitta mutkitta vihkisi homoparin jos yhteiskunta sen hyväksyisi, mutta ei myöskään sitä, että Luther ei hyväksyisi, että maallinen valta voisi tällaisen asian päättää. Jos Lutherilta jokin tähän asiaan sovellettava kannanotto löytyy, niin se löytyy sitten jostain muualta. Tästä ei voi päätellä yhtään mitään.

Kyllähän käytännössä kun avioliittoon vihkiminen toimitetaan “tämän seurakunnan läsnä ollessa”, niin paikalla ovat häävieraat. He eivät välttämättä edes kuulu kirkkoon, joten seurakunta-sanan käyttäminen on vähän outoa, mutta niin se vihkikaavassa menee.

Katolisella puolella asia ei aina mene noin. Itsekin olen muutaman kerran sattunut häihin, kun olen ollut menossa kirkkoon muuten vain.

Meidän omissa häissämme liturgia meni vähän pitkäksi ja perässä seuraava iltamessu viivästyi, joten “ulosmarssin” aikana väkeä oli jo toistasataa muutakin paikalla kuin kutsuttuja :slight_smile:

Niin. Tästähän on juuri kyse. Jos kirkko jatkaa tasa-arvoa vastustaen, ehkä historiallisesti palaten homouden sairaisluokitukseen ja kriminalisointiin, on varmasti edessä suuri jäsenkato. Jäljelle jää vain piskuinen joukko puhdasoppisia… Jos taasen edetään tasa-arvon periaatteella, lähtevät oikeaoppiset…

No raha varmaankin puhuu ja isompi maksava joukko pidetään mukana.

En tiennytkään, että kirkolla on valtaa kriminalisoida asioita tai edes vaikuttaa sairausluokituksiin.

5 tykkäystä

Ainakin silloin kun homoutta oltiin dekriminalisoimassa piispat antoivat sitä vastustavan lausunnon. Oli siis kirkko virallinen lausunnonantaja ja siten myös vaikuttaja.

Arkkipiispakin mainitsee asiasta:
On kuljettu pitkä matka siitä, kun kirkko vastusti homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista ja sairausluokituksesta. - See more at: http://www.arkkipiispa.fi/avioliittokeskustelu-koskee-luterilaista-identiteettia/#sthash.6MRWwUQg.dpuf

Monetkaan ei tiedä tätä kirkon aivan lähihistorin pimeää puolta. Et ole ainoa.

Kirkon tehtävä on tehdä linjauksia siitä, mikä on Jumalan sanaa vastaan ja mikä ei. Ihmisenä ja yksilönä homot ovat ihan samalla viivalla kuin kaikki muutkin,
jotka tarvitsevat meidän rakkauttamme ja suojeluamme.

Ainakin tuolloin kirkko teki linjauksen, että homot kuuluu vankilaan. Sellaista linjaustako haluaisit nytkin?

Näin on voinut joskus olla, mutta tuskin enää. Vaikka kirkko ottaisi hyvin jyrkän kannan homoseksuaalisuuteen, sillä ei luultavasti olisi mitään vaikutusta yhteiskunnalliseen systeemiin. Eli kirkon olisi hyvin vaikea “palata homouden sairausluokitukseen ja kriminalisointiin”, koska nykytilanteessa kirkolla ei ole mahdollisuutta päättää tällaisista asioista, vaikka joskus olisikin ollut. Eikä alkuperäisen viestisi sanamuoto viittaa siihen, että kirkko antaisi lausuntoja asiasta, vaan todelliseen päätöksentekoon.

1 tykkäys

Pahoittelen huonoa sanamuotoa. Mutta pääasia on se, että on mahdollista edetä kahta tietä. Kumpikin johtaa eroihin kirkosta. Toinen vaan enemmän kuin toinen. Jatkuva riidan ylläpito aiheuttaa eniten kirkon arvovallan katoamista.

Ei kirkko tee sellaisia linjauksia.
Eivät homot ole Suomessa olleet järjestään vankilassa.
Minun naapurini, julkihomo, eli ihan vapaana miehenä.
Homoerotiikan propagoiminen on kyllä epäkristillistä toimintaa.

2 tykkäystä

[quote=“Anskutin, post:296, topic:323, full:true”]
Jos Lutherilta jokin tähän asiaan sovellettava kannanotto löytyy, niin se löytyy sitten jostain muualta.[/quote]
(Lihavointi minun.) Sitähän minäkin sanoin: “Muista kirjoituksista käy ilmi - -”. Lutherin avioliittokäsityksestä saa ihan hyvän kuvan lukemalla vaikkapa tuo viitattu teksti loppuun saakka (http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon).

1 tykkäys

Kyllä kirkon linjaus oli, että vankilaan vaan, jos voidaan todistaa syyllistyneen homoseksuaaliseen tekoon.

Julkihomokin voi tuolloin elää vapaana, kunhan vaan kukaan ei saanut kiinni teosta, ja valehteli ettei seksiä harrasta.
Sellainen oli kirkon linjaus. Turha sitä on yrittää valkopestä…

Vuosittain homoja ja leboja tuomittiin vankilaan ja tämän menon kirkko linjauksellaan halusi jatkuvan.

Eikä siitä ole aikaa montakaan vuosikymmnetä. Kaikki tämä tapahtui omassa nuoruudessani.