Jos ev.-lut. kirkko tosiaan ryhtyy vihkimään kaikkia, jotka maallinen laki mahdollistaa, niin mikä estää tämän “pastorin” kaltaiset tapaukset tulevaisuudessa? (Linkin takana on kaksinnaija “pastori”, joka väittää polygamiaansa “raamatulliseksi” ja “kristilliseksi”. Sola scriptura varoitus!) Voi näet hyvinkin olla, että muslimien määrän enentyessä paine hyväksyä heidän moniavioiset, ulkomailla aiemmin solmitut, liittonsa myös Suomessa kasvaa. Sitähän voisi perustella esim. toisen vaimon epäoikeudenmukaisella ja suojattomalla taloudellisella asemalla ymv.
Jos maallinen laki mahdollistaa polygamian edes joissain tapauksissa, niin silloin ev.-lut. kirkon tulisi siunata nämä liitot, mikäli niissä elävät sellaista pyytävät - siis jos Johanna Korhosen ym. logiikkaa seurataan. Mediassa olleiden lainausten mukaan Korhosen näkemys tarkoittaisi, että ei tehdä minkäänlaista teologista eroa ev.-lut. kirkon avioliittokäsityksen ja valtion lakien mahdollistamien avioliittojen välillä: kaikki liitot, jotka laki sallii, ev.-lut. kirkon tulee heidän mielestään pyydettäessä siunata/vihkiä.
Jos ev.-lut. kirkolla ei ole omaa, teologisiin perusteisiin nojaavaa käsitystä avioliitosta, vaan se siunaa vain siltä pohjalta, että mitä valtio hyväksyy, niin silloin luterilaisten tulee ymmärtää, että eivät homoliitot jää ainoiksi tapauksiksi, joita jatkossa siunataan ja joihin vihitään. Siksi se ei vain riitä, että “kirkon pitää pyydettäessä vihkiä kaikkiin avioliittoihin, jotka maan laki sallii”. Kirkolla on aina oltava oma käsityksensä siitä, mitä voidaan siunata, mihin vihkiä, keitä vihkiä, miten voidaan siunata ja vihkiä, miksi niin tehdään, mitä siinä tavoitellaan ja mitä se merkitsee - ja mikä rajautuu kristillisen avioliittokäsityksen ulkopuolelle.
En ymmärrä, miten osa luterilaisista voi ajatella, että kristillinen käsitys avioliitosta on se, mitä ei-uskovat eduskunnassa äänestämällä päättävät. Ei kai se esivallan kunnioittaminen sitä tarkoita, että uskon sisällön määrittäminen siirretään eduskunnalle? Ovatko eduskunnan päätökset jumalallista ilmoitusta, jota ev.-lut. kirkko seuraa myös silloin, kun se johtaa ilmeiseen ristiriitaan kristillisen tradition, perinteisen raamatuntulkinnan ja kirkon aiempien päätöksien kanssa? Korhonen & co. eivät ilmeisesti ota huomioon sitä, että jonain päivänä siellä eduskunnassa voivat enemmistönä olla esim. pakanalliset natsit tai ateistiset kommunistit.