Piispainkokous: ei kirkollista vihkimistä samaa sukupuolta oleville pareille

Ajankohtaista
, ,
489

Mää olisin kyllä tosta perhesuunnittelujutusta eri mieltä. Mun mielestä se on hyvinkin luterilaisuuden ja kristinuskon mukainen innovaatio, koska se mahdollistaa aviopuolison tarjoaman tuen elämässä myös sellaisille ihmisille, joilla ei esim. terveydellisten syiden takia ole kapasiteettia huolehtia lapsista. Ilman perhesuunnittelun mahdollisuutta tällaiset ihmiset joutuisivat elämään yksin, koska ei ole vastuullista tuottaa jatkuvalla syötöllä lapsia elämään huonolla hoidolla tai toisten huolehdittavana. Luotettavan perhesuunnittelun takia avioliitto mahdollistuu esim. kehitysvammaisille ja mielenterveysongelmaisille, ja ihmisille joiden fyysinen terveydentila ei kestä raskautta ja synnytystä.

Luther tosin puhui avioliitto-opetustensa yhteydessä myös synnyttämisestä velvollisuutena ja Jumalan tahtona, mutta tämä oli varmaankin siksi, että luotettavaa ehkäisyä ei siihen aikaan ollut. Oli tarpeen rohkaista ihmisiä menemään naimisiin, ja tämä liittyi siihen. Voi olla, että joku olisi hakeutunut luostariin ainakin osittain synnytyspelon takia, mutta luostarielämästä ei sitten olisikaan tullut mitään. Tämän näkisin kontekstina Lutherin ehkäisypuheille.

490

Ööh?

1 tykkäys
491

Avioliitto on terveitä ihmisiä varten. Ei kaikkien tarvitse avioitua.

492

Ööh sanon nyt tähänkin. Millä logiikalla? Onhan sillä muutakin funktioita kuin lisääntyminen.

2 tykkäystä
493

Täällä viitattiin jossakin ketjussa synodaalikokouksen antiin.

Kokonaan jäi huomiotta Arkkihiippakunnan synodaalikokouksessa pidetty ansiokas esitelmä, jonka otsikkona on
"Lutherin ristin teologian näkökulmasta…"
Tämä TT Kai Kopperin esitelmä perstuu Lutherin ns. Heidelbergin teeseihin.
niissä keskitytään ristin teologiaan.

Alkuna on tämä 2. Mooseksen kirjan katkelma:
(Ex 33:12-34:9, erit. 33:18-23).
18 Silloin Mooses sanoi: “Anna siis minun nähdä kunniasi.” 19 Herra sanoi: “Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve*. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” 20 Herra sanoi vielä: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” 21 Sitten Herra sanoi: “Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. 22 Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23 Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”

Ehkä merkittävin viesti tässä Raamatun kertomuksessa on, että ihminen on ihminen ja Jumala on Jumala. Ihminen on rajallinen ja vajavainen olento eikä hän kestä nähdä Jumalan kirkkautta. Ihmisen on siis tyydyttävä yksinomaan siihen, mitä Jumala hänelle suostuu ilmoittamaan.

Ristin teologian kannalta ehkä tärkein Raamatun teksti on perinteisesti ollut Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille (I Kor 1:18-31, samasta myös luvussa 2 ja myös Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa).

”18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 19 Onhan kirjoitettu: – Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. 20 Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? 21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. 22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, 24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. 26 Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. 27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.

Kirjeessään Paavali korostaa, ettei Jumalaa opita tuntemaan viisauden perusteella, sillä maailman viisaat ovat väärinkäyttäneet Jumalan luomistöissään osoittamaa viisautta. Tämän vuoksi Jumala on päättänyt kertoa oman viisautensa hulluuden kautta, ristin hulluuden, joka on viisaampaa kuin ihmisten viisaus.
Paavalin mukaan ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Paavali siis korostaa Jumalan toimivan toisella tavalla kuin ihmiset olettavat. Jumala ei ole kiinnostunut viisaudesta tai arvokkaasta, vaan hän on valinnut vähäpätöisen, heikon. Jumalan näkökulmasta arvokkaita asioita ovat aivan toisenlaiset seikat kuin ne, mihin me luonnostamme kiinnitämme huomiota.

Tuomo Mannermaa on suomentanut muutamia näistä Heidelbergin disputaation teeseistä:

”(19) Hän ei ansaitse teologin nimeä, joka katsoo Jumalan näkymättömiä ominaisuuksia luotujen välityksellä ymmärrettyinä. Tämä käy ilmi niistä, jotka Roomalaiskirjeen 1. luvun mukaan menettelivät siten ja joita Apostoli kuitenkin kutsuu tyhmiksi. Jumalan näkymättömät ominaisuudet ovat voima, jumaluus, viisaus, vanhurskaus, hyvyys jne. Minkään näistä tietäminen ei tee arvolliseksi eikä viisaaksi.

(20.) Sen sijaan teologiksi kutsutaan ansaitusti itä, joka ymmärtää Jumalan näkyvät, selkäpuolen ominaisuudet kärsimysten ja ristin kautta nähtyinä. Jumalan selkäpuolen eli näkyvät ominaisuudet, so. ihmisyys, heikkous ja hulluus, ovat vastakohtia hänen näkymättömille ominaisuuksilleen; 1. Korinttolaiskirjeen 1. luvussahan näitä ominaisuuksia kutsutaan Jumalan heikkoudeksi ja hulluudeksi. Sillä koska ihmiset väärinkäyttivät luomisteosta saatavaa Jumalan tuntemista, Jumala tahtoi puolestaan tulla tunnetuksi kärsimyksissä ja hylätä tuon näkymättömiä koskevan viisauden, joka saavutetaan näkyvää koskevan viisauden avulla, jotta näin ne, jotka eivät palvoneet luomisteoistaan ilmeistä Jumalaa, palvoisivat kärsimyksiin kätkettyä Jumalaa, niin kuin 1. Korinttolaiskirjeen 1. luvussa sanotaan: ’Koska Jumalan viisaudessa maailma ei tuntenut Jumalaa viisauden kautta, Jumala näki hyväksi saarnan hullutuksen avulla tehdä terveeksi ja pelastaa uskovat.’

Niinpä kenelläkään ei ole kylliksi eikä ketään hyödytä Jumalan tunteminen kunniassa ja majesteettisuudessa, ellei hän tunne häntä ristin alennuksessa ja häpeässä. ’Niin hän hävittää viisasten viisauden’ jne., ja niin kuin Jesaja lausuu: ’totisesti sinä olet salattu Jumala’. Niinpä Johanneksen 14. luvussa Filippuksen sanoessa kunnian teologian mukaisesti: ’Näytä meille Isä’. Kristus veti hänet takaisin ja palautti hänen lentävän ajatuksensa etsiä Jumalaa muualta sanoessaan: ’Filippus, joka näkee minut, näkee myös minun isäni’. Ristiinnaulitussa Kristuksessa on siis tosi teologia ja Jumalan tuntemus…

(21) Kunnian teologi sanoo pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, ristin teologi sanoo, miten asia on. Tämä käy ilmi siitä, että kun kunnian teologi ei tunne Kristusta, hän ei tunne kärsimyksiin kätkettyä Jumalaa. Siksi hän pitää toimintaa ja tekoja parempina kuin kärsimystä ja vaikuttamisen kohteena olemista (passio); kunniaa parempana kuin ristiä; voimaa parempana kuin heikkoutta; viisautta parempana kuin tyhmyyttä ja yleisesti hyvää parempana kuin pahaa.”

2 tykkäystä
494

Olen samaa mieltä. Kristillinen avioliitto on ensisijaisesti kilvoittelumuoto, jossa pyrkimyksenä on Kristuksen kaltaiseksi tuleminen omaa tahtoa kuolettamalla puolisolleen kuuliaisena olemisen avulla. Sen ensisijainen tarkoitus ei ole lasten saaminen. Kukaan ei pelastu lapsia saamalla. Lasten on tarkoitus syntyä avioliitossa eläville vanhemmille, mutta niitä syntyy vain, jos Jumala sen suo.

Avioliiton voi kaikin mokomin solmia, vaikka ei voisi saada lapsia tai vaikka ei olisi aikomusta yrittää hankkia niitä. Sen sijaan avioliittoa ei tule solmia, jos ei ole halua kilvoitella puolisonsa tahtoon kuuliaisesti alistuen ja omaa itsekästä tahtoaan kuolettaen. Jos aikoo jatkaa itsekästä elämäänsä myös avioliitossa, silloin on parasta olla menemättä lainkaan naimisiin - vaikka sitten kuinka haluaisi saada lapsia.

Lapsettomat avioparit eivät ole yhtään sen huonompia tai vähemmän kristillisiä kuin lapsia saaneetkaan avioparit. Voi olla päinvastoinkin: lasten saaminen johtaakin puolison kunnioittamisen sijaan siihen, että henkilön pahimmat puolet kuten kontrolloimisen ja vallanhalu tulevat pintaan palvelemisen, kunnioittamisen ja kuuliaisuuden sijaan. Silloin vanhemmuudesta ei ole kilvoittelijalle mitään hengellistä hyötyä, vaikka lapset saattaisivatkin aikanaan tuoda aineellista turvaa elämään.

3 tykkäystä
495

Ei pliis näin pitkiä romaaneja. Tai nyt edes quote-tagien käyttöä ja lähteen mainintaa.

1 tykkäys
496

Asia selvä!
Lähde on mainittu. .

497

Tilanne mainittu, mutta linkki, kirjallisuus- tai lehtiviite puuttuu. Copypastettamisen sijaan voi referoida, mikä jutussa on ansiokasta, ja laittaa linkki lopuksi.

Jälkimmäinen osa on nähdäkseni ongelmallinen. Nähdäkseni ehdoin tahdoin suvunjatkamisesta kieltäytyminen on Kirkon opetuksen mukaan syntiä. Käytännössä toki asiaa tulee sitten soveltaa pastoraalisesti, mutta kategorinen kieltäytyminen ei edusta kovin perinteistä avioliittokäsitystä.

5 tykkäystä
498

Avioliiton voi solmia vaikka parilla ei olisi aikomustakaan harrastaa ikinä seksiä - rakkaus ei ole sama asia kuin seksi. Seksi ei millään tavalla “konstituoi” liittoa, niin kuin jotkut virheellisesti uskovat.

Liitto astuu voimaan, kun puolisot ilmaisevat Jumalan edessä kolme kertaa, että heillä on “hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli” ottaa toisensa aviopuolisoiksi ja kun pappi siunaa heidät kolme kertaa, rukoilee Jumalaa kruunaamaan heidät ja kun pari on juonut yhteisestä pelastuksen maljasta ja kun tarvittavat rukoukset ja siunaukset on annettu.

Papin johdolla seurakuntalaiset kylläkin rukoilevat myös sitä, että “Herra antaisi heille ymmärrystä ja lapsia menestykseksi”. Mutta ei avioliitto ole yhtään sen vähemmän avioliitto vaikka lapsia ei koskaan syntyisikään. Vihkikaavassa näet rukoillaan:

"Herra meidän Jumalamme, joka pelastavassa armotaloudessasi läsnäolollasi Galilean Kaanassa katsoit oikeaksi osoittaa avioliitto kunnialliseksi, varjele nytkin rauhassa ja yksimielisyydessä palvelijasi (nimet), joiden olet sallinut yhdistyä keskenään. Tee heidän avioliittonsa kunnialliseksi, säilytä heidän avioelämänsä puhtaana ja yhteinen vaelluksensa tahrattomana ja suo heidän saavuttaa onnekas vanhuus puhtain sydämin käskyjäsi noudattaen.

Sillä sinä olet meidän Jumalamme, armahduksen ja pelastuksen Jumala, ja Sinulle, aluttomalle Isällesi ja kaikkipyhälle, hyvälle ja eläväksi tekevälle Hengellesi me ylistystä kohotamme nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen."

Pelastus yhdistetään tuossa siis avioparin kunniallisuuteen ja vanhuuteen asti tapahtuvaan yksimieliseen ja rauhalliseen, tahrattomaan vaellukseen. Sitä aviopari tavoittelee toisiinsa liittymällä ja yhteisellä vaelluksella. Toki, kaavan aiemmissa rukouksissa toivotaan parille myös lapsia ja lastenlastenkin näkemistä, mutta niissä on kyse maallisesta menestyksestä. Lasten saaminen ei ole pelastuksen ehto.

Kristillinen avioliitto on paljon laajempi juttu kuin vain se, että nuori heteropari menee naimisiin saadakseen lapsia. Jos kyse olisi vain lasten saamisesta, niin silloinhan kirkko ei olisi koskaan vihkinyt hedelmällisyysiän ohittaneita tai hedelmättömiä ihmisiä avioliittoon. Ei pidä olettaa, että kaikki avioparit olisivat kiinnostuneita seksistä tai että seksittömässä avioliitossa eläminen olisi kaikille jotenkin tuskainen tai vaikea asia. Puolisot voivat suostua toinen toisensa tahtoon ja elää “rauhassa ja yksimielisyydessä” vaikka eivät harrastaisikaan seksiä.

499

Mikäli 1.Moos.2:24 puhuu avioliitosta niin seksiä on aika hankala saada sivuosaan: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Se näyttää pikemminkin olevan keskiössä. Myöhemmin tulee toki kehotuksia rakastaa puolisoa, mutta avioliiton asettamisessa rakkautta ei mainita. Ja sen kuuluu kristityllä kuulua kaikkii ihmissuhteisiin, tietenkin.

Ja juu, kyllä tuo “yhdeksi lihaksi” tarkoittaa seksiä. Se ei tyhjentyne siihen, mutta kummiskin. Paavali: Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: “Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi”. (1.Kor.6:16)

Toisin sanoen, seksitön avioliitto lienee pikemminkin säännön vahvistava, vielä sallitun rajoissa oleva poikkeus. Tai ehkä se on eri asia kuin varsinainen avioliitto? Voi olla, että niitä ei edes tarvitse yrittää pitää samoina. Ei kai “pelkkä” ystävyys ja sen vuoksi toiselle annettu tuki ja apu ole sen vähäisempi juttu kuin romanttinen rakkaus.

7 tykkäystä
500

Lastensaamisessa ei ole kyse vain maallisesta menestyksestä, koska lapset ovat uusia ihmisiä, jotka on tarkoitettu iankaikkiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Lapset ovat siis yksi niistä harvoista pysyvistä asioista, joita ihminen voi elämässään saada aikaan.
Neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kirkkoisät eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita väestönkasvusta. Heidän mielestään maailmassa on tarpeeksi ihmisiä, että Jumalan valtakunta voitaisiin täyttää, jos ihmiset vain keskittyisivät hengelliseen kasvuun ja lähetystyöhön.

Perinteisesti kristilliseen avioliittoon ei ole kuulunut positiivista velvoitetta tavoitella lastensaamista. Seksistä pidättäytyminen on ollut sallittu ja suositeltavakin vaihtoehto, ehkäisyä sen sijaan ei ole koskaan sallittu. Augustinus esimerkiksi oli sitä mieltä, että suvunjatkaminen oli vanhan liiton patriarkoille keskeinen jumalallinen salaisuus, koska siihen liittyi lupaus tulevasta pelastajasta: Messiaan tuli syntyä lupauksen mukaan tietystä suvusta. Nyt kun Messias on tullut, suvunjatkamisella ei ole enää pelastushistoriallista merkitystä.

501

Minusta tämä mielipide on tasapainossa uskon ja kristillisen rakkauden kanssa.
Ei kuitenkaan ole kysymyksessä pelkkä suvunjatkaminen, vaan toinen ihminen.
Usko toteutuu rakkautena.
Kun on menty avioliittoon, johon luonnollisena sukupuolielämä kuuluu, ja jos kaikki välineet ovat kunnossa, ei voi rakkauden tähden kieltäytyä ottamasta toisen tarpeita huomioon.
Tuskin kukaan selväjärkinen on tietämätön siitä, että avioliittoon kuuluu tällaisiakin asioita kuin sukupuolielämä.
Toisen kylmä huomioon ottamattomuus on näin ollen väärin ja epäuskon teko, koska rakkaus kehottaa palvelemaan ja auttamaan toista myös tässä asiassa - niin kuin luonnollisissakin asioissa; ruoka, turva, jne.
Onhan niitä miehiä, jotka jättävät perheensä kokonaan hoitamatta, mutta se on sitä toista lajia itsekkyyttä.

1 tykkäys
502

Mun omaan kokemukseen perustuva näkemys on se, että avioliitossa on olemassa jokin hieman mystinen “yhtä yksikköä olemisen” elementti, jota ei ole vielä seurusteluvaiheessa eikä myöskään ystävyyssuhteissa. Ja se elementti ei ole seksi. Kyllä seksitönkin avioliitto on avioliitto, mutta sellaisen pitää tietysti perustua yhteiseen sopimukseen ja molempien osapuolten tahtoon, ja on poikkeus. Tulee kysymykseen esim. aseksuaalien välisissä suhteissa. Seksin jatkuva “panttaaminen” vastoin toisen tahtoa ei ole hyvä juttu, kuten ei tietenkään myöskään minkäänlainen painostus halukkaamman osapuolen taholta. Mutta oli tilanne mikä oli, niin seksi ei ole se juttu joka tekee avioliiton avioliitoksi. En myöskään oikein osaa nähdä, että yhdeksi lihaksi tuleminen tarkoittaisi ainakaan pelkästään seksiä, mutta tämä on raamatuntulkinnallinen kysymys, josta pitäisi ehkä olla oma ketjunsa. Tämä ketju on jo rönsynnyt riittävästi.

1 tykkäys
503

Noista olen aivan samaa mieltä. Kristitty ei pelastu lapsia tekemällä tai saamalla, vaan uskon kautta ja osallisuutena Kristuksesta.

Ja kyllä edelleenkin on ajattelua, että lasten saaminen tarkoittaa maallista menestystä - etenkin, jos lapset ovat terveitä ja menestyvät koulussa, harrastuksissa ja kaikissa tekemisissään ja tuottavat maallista kunniaa vanhemmilleen. Historiallisesti kyse on ollut yksinkertaisesti selviytymisestä ja työvoimasta: monta ihmistä saa pellolla enemmän aikaan kuin yksi tai kaksi.

Anskutin kirjoitti hyvin siitä, miten “yhdeksi lihaksi tulemisessa” on kyse jostain paljon syvemmästä ja kokonaisvaltaisemmasta asiasta kuin pelkästä seksistä. Läntisessä kristinuskossa ollaan usein liian seksi- ja etenkin yhdyntäkeskeisiä. Yhtä lihaa oleminen tarkoittaa olemisen ykseyttä, jossa aviopari muodostaa yhden entiteetin, joka tuntee, kokee, ajattelee ja toimii samalla tavalla ja pyrkii samoihin asioihin, arvostaa samoja asioita, saa iloa samoista asioista jne. Kun yksi osapuoli loukkaantuu, toinenkin kärsii. Kun toinen iloitsee, toinenkin on iloinen jne. Olisi banaalia nähdä tämä avioliiton mysteeri vain seksissä tapahtuvana “nakin piilotuksena” toisen sisään.

Antti viittasi porttoon yhtymiseen. Siinäkään yhdeksi lihaksi tuleminen ei tarkoitta pelkkää lihallista yhtymistä, vaan kokonaisen ajattelutavan jakamista kristillisen ihmis- ja avioliittokäsityksen sijaan. Siis sen olemisen tavan jakamista, jossa omaa ruumista myydään ja ostetaan, tunteet irrotetaan ja kuoletetaan epäkristillisellä tavalla tai niitä teeskennellään, elämän kestävään liittoon ei edes pyritä, toisen tahtoon alistuminen ei ole tasapuolista ja tapahtuu vain rahaa vastaan, toisen osapuolen nautinto on tärkeää, toisen ei jne. Tällaiseen olioon siinä yhdistytään. Ajatusmaailma on täysin eri kuin kristinuskossa tai kristillisessä avioliitossa.

1 tykkäys
504

Pidät siis ainoastaan ortodoksitavan mukaan solmittua avioliittoa avioliittona?

Siviiliavioliiton solmimisessa ei tapahdu mitään Jumalan edessä, ainakaan siinä mielessä, että paikalla olisi “Jumalan edustajana” pappia. Luterilaiset eivät anna lupauksia tai saa siunauksia kolmeen kertaan. Tuskinpa kaikkien muidenkaan uskontojen avioliiton vihkimisissä tapahtuu kaikkea tuota, mitä avioliiton voimaanastumisen ehdoksi asetat. Tällaisissa tilanteissa olisi paljon parempi, jos selkeästi sanoisit että esim. “ortodoksien avioliitto astuu voimaan…”

Tai sitten täytyy tosiaan tulkita niin, että tämän maan avioliitoista vain jokunen prosentti on (mielestäsi) oikeita avioliittoja.

505

Ymmärrän, ettei ollut kaikkein ilmeisin näkökulma. On siinä jotain perää kuitenkin, että länsimaissa syntyvyys on liian pieni. Lähestyvät eläkepommit osoittaa sen, ettei lasten hankkiminen ole ollut motivoivaa ja kannattavaa. Suuren perheen perustaminen on hidaste uralla ja lapset on haitaksi välittömälle korkealle elintasolle. Toista on eurooppalaiset muslimiperheet, joissa ihan perus on neljä–viisi lasta.

506

Kyllä ei-kristillinen avioliittokin on avioliitto, mutta luonnollisesti kaikki liitot eivät ole kristillisiä avioliittoja, joihin sisältyisi mm. ajatus siitä, että molemmat puolisot ovat toinen toistensa alamaisia ja tasa-arvoisia, että pyrkimyksenä olisi kuolettaa entinen itsensä kuuliaisuuden avulla ja tulla Kristuksen kaltaiseksi jne. Tällaiset käsitykset eivät ole mikään universaali asia, joka sisältyisi avioliiton merkitykseen kaikkialla. Ne liittyvät käsitykseen avioliitosta vain kristillisessä avioliitossa. Sen sijaan buddhalaiseen, hindulaiseen, muhamettilaiseen tai ateistiseen avioliittokäsitykseen ko. ajatukset eivät sisälly. Kaikki avioliitot eivät siten ole kristillisiä avioliittoja.

Voidaan myös sanoa, että kaikki kristilliset avioliitot eivät ole ortodoksisia avioliittoja. Esimerkiksi luterilaisten serkusten kesken solmima avioliitto ei ole ortodoksinen avioliitto. Viidenteen avioliitton vihitty luterilainen ei elä ortodoksisessa avioliitossa. Kristitty, joka ei näe avioliittoa marttyyriytenä, jossa yksilö “kuolee” uskonsa tähden muodostaakseen yhden lihan puolisonsa kanssa tätä palvellen, ei elä ortodoksisessa avioliitossa jne.

Maallisessa mielessä ihan oikeita avioliittoja ovat tietysti kaikki ne liitot, jotka esivallan silmissä ovat laillisia avioliittoja. Kyllä muidenkin kirkkokuntien liitot ovat kristillisiä avioliittoja, mutta ne ovat mielestäni tietyssä mielessä vajavaisia samalla tavalla kuin ko. kirkkokuntien opit ja käytännötkin ovat vajavaisia siltä osin kuin ne poikkeavat ortodoksisen kirkon opista ja käytännöistä. Yritän kommentoida oman kirkkokuntani uskovaisena, sen tunnustuksesta käsin. Ei kai tämän pitäisi tulla täällä kenellekään yllätyksenä, niinhän olen tehnyt jo vuosia.

507

Pari nopeeta.

*Ajanlaskun alun aikoihin yleinen opetus rabbeilla oli, että käsky lisääntyä ja täyttää maa edellyttää tiettyjä toimenpiteitä. Velvoitus rakasteluun kerran viikossa, paitsi sitten kun on kaksi lasta hankittu. Sen jälkeen käsky on täytetty ja asia muuttuu vapaaehtoiseksi! :innocent: (E. Koskenniemi)

*Apostoli antaa aviopareille luvan pidättäytyä rakastelusta joksikin aikaa siksi, että voivat omistautua rukoukselle (sopii paastonaikaan), mutta sitten hänellä on kyllä aika realistinen kuva siitä, että ellei aviopari palaa sen jälkeen pian yhteen, saatana pääsee tekemään kyllä tuhojaan. (1Kor7:5)

2 tykkäystä
508

Täällä vain ei selvästi näy, mikä kenenkin kirkkokunta on - se pitää käydä erikseen katsomassa. No, sinun kohdallasi ei palstaa säännöllisesti lukevilla varmasti pääse kirkkokunta unohtumaan. Mutta en minä ainakaan todellakaan tiedä täällä kaikkien kirjoittajien kirkkokuntia.

Ja vaikka kuinka kommentoi omasta kirkkokunnasta käsin, olisi paikallaan yleisten käsitteiden kohdalla sanoa, tarkoittaako yleistä käsitystä vai nimenomaan painotetusti oman kirkkokuntansa merkitystä. Jos puhutaan avioliitosta, rajaamatta sitä, minä ainakin tulkitsen, että puhutaan mistä tahansa avioliitosta. Jos puhutaan kristillisestä avioliitosta, sitten myös ilmaistaan “kristillinen avioliitto”. Varsinkin, kun tämän ketjun aihe on ihan otsikoltaan Evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyvä - silloin pelkästä ortodoksisesta liitosta puhuminen taitaa jo mennä off-topikiksi.