Olen samaa mieltä. Kristillinen avioliitto on ensisijaisesti kilvoittelumuoto, jossa pyrkimyksenä on Kristuksen kaltaiseksi tuleminen omaa tahtoa kuolettamalla puolisolleen kuuliaisena olemisen avulla. Sen ensisijainen tarkoitus ei ole lasten saaminen. Kukaan ei pelastu lapsia saamalla. Lasten on tarkoitus syntyä avioliitossa eläville vanhemmille, mutta niitä syntyy vain, jos Jumala sen suo.
Avioliiton voi kaikin mokomin solmia, vaikka ei voisi saada lapsia tai vaikka ei olisi aikomusta yrittää hankkia niitä. Sen sijaan avioliittoa ei tule solmia, jos ei ole halua kilvoitella puolisonsa tahtoon kuuliaisesti alistuen ja omaa itsekästä tahtoaan kuolettaen. Jos aikoo jatkaa itsekästä elämäänsä myös avioliitossa, silloin on parasta olla menemättä lainkaan naimisiin - vaikka sitten kuinka haluaisi saada lapsia.
Lapsettomat avioparit eivät ole yhtään sen huonompia tai vähemmän kristillisiä kuin lapsia saaneetkaan avioparit. Voi olla päinvastoinkin: lasten saaminen johtaakin puolison kunnioittamisen sijaan siihen, että henkilön pahimmat puolet kuten kontrolloimisen ja vallanhalu tulevat pintaan palvelemisen, kunnioittamisen ja kuuliaisuuden sijaan. Silloin vanhemmuudesta ei ole kilvoittelijalle mitään hengellistä hyötyä, vaikka lapset saattaisivatkin aikanaan tuoda aineellista turvaa elämään.