Pitäisikö luterilaisesta kirkosta erota?

Se on vaikea kysymys, kodista kun olisi vaikea lähteä. Itse olen jäsen kirkossa, jossa valitettavasti montaa ylilyöntiä on tapahtunut. Toisaalta myös “vanhoillisillekin” on tilaa, vaikka Dagen ei sitä kaikkea uutisoisi.

Itse en olisi huolestunut joku kapinapapista tai kirkossa vaikuttava liberali partipolitikasta. Niitä on kaikissa kirkkokunnissa. Suomessa (ja Ruotsissakin) papisto on riippuvainen kirkon virallisesta kannasta, vaikka oma mielipite olisi eri.

Eli itse en heti lähtisi, ennen kaikkea jos kotiseutulla on hyvä seurakunta. Se oma messukunta (sanotaanko se näin?) on minulle se tärkein mittari, eli messu ja saarna. Yrittäisin vaikuttaa ja rukoilla: että kirkkon jumalanpalveluksissa ja elämässä heijastuu Jumalan tahto ja se puhuu selvin sanoin Jeesuksesta Kristuksesta. Kukin kuitenkin sen mukaan mitä Jumala johtaa.

Laitetaan oma lista, eli “vanhoillisillekin” omat. Ruotsissa on t.ex. Partipolitiskt obundna i Svenska kyrkan, eli POSK. Kolla mer: http://www.posk.se/

En nyt haluaisi nillittää, mutta kappalejako. Pliis. Se tekisi tekstin huomattavasti helppolukuisemmaksi.

6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Etymologinen ketju

Ainakin on tärkeää, että eropäätös ei tapahdu “vihan vimmassa” tai ikään kuin kiukutellen ja protestoimistarkoituksessa. Jos jokin toinen kirkkokunta vetää puoleensa enemmän kuin nykyinen “työntää” pois, niin sitten eroa. Mutta pidä mielessä, että et sinä välty inhimillisiltä skandaaleilta missään muussakaan puljussa. Hengellinen kehityksesi ja mielipiteesi eivät myöskään tule jatkossa jämähtämään siihen, mitä ne ovat nyt. Jos taas toiset puljut kiinnostavat, niin on syytä varmistaa, että mitä niissä oikeasti opetetaan. Helposti käy näet niin, että jos on pettynyt nykyiseen yhteisöönsä, niin sitten toiseen puljuun projisoidaan kaikki omat toiveet ja ihanteet ja omasta mielestä oikeat opit ja käytännöt. Mutta voi olla, että siellä ei tehdä ja opetetakaan niin kuin kuvittelee tehtävän.

Moni voi esimerkiksi olla tyytymätön Suomen ev.-lut. kirkon nykytilaan, koska nykyinen toiminta ja opetus ei vastaa sitä muistikuvaa, mihin tottui joskus nuorena vuosikymmeniä sitten. Mutta ei sellaista luterilaisuutta löydä tietenkään myöskään vanhoista kirkkokunnista vaikka niissä ei ole naispappeutta eikä homopareja vihitä avioliittoon. Niissä esimerkiksi oikeasti uskotaan, että Jumala voi parantaa ihmisiä reliikkien ja ikonien kautta vuodatettujen parantavien jumalallisten voimien kautta, aivan samaan tapaan kuin miten Jeesuksesta virtasi parantavaa voimaa jopa hänen viittansa tupsun kautta. Paastoamista pidetään itsestäänselvästi kristityn elämään kuuluvana, ja luostarikilvoittelu on jotain äärimmäisen positiivista ja kuuluu kirkon elämään, ilman oikeaa pappia ei ehtoollispalvelusta voida lainkaan toimittaa jne.

Eli on oikeasti oltava “vetovoimaa” ja uskoa näitä asioita kohtaan ennen kuin voi harkita kirkkokunnan vaihtoa. Halu protestoida ev.-lut. kirkkoa vastaan tai jatkaa luterilaisena elämistä jonkin toisen kirkkokunnan sisällä ei ole oikea, hyvä ja tosi peruste liittyä ort. tai room.-kat. kirkkokuntaan.

3 tykkäystä

Erosin kansankirkosta vajaa kymmenen vuotta sitten ihan opillisista syistä. Haluaisin muistuttaa siitä, että Suomessa on paljon Suomen evlut kirkon ulkopuolista luterilaisuutta - enkä puhu vain Lähetyshiippakunnasta, vaikka se on näistä yhteisöistä kuuluisin. Se on myös uusin. Oma kirkkoni on perustettu 1920-luvun lopulla.

Mitä otsikon kysymykseen tulee: Suomen evlut kirkko tulee jättää, koska siihen pitäytyminen rikkoo Room. 16:17:sta vastaan. Kansankirkon jäsenyys sitoo sinut harhaoppisten kaitsijoiden alaisuuteen ja heidän toimintansa rahjoittaksi. Nämä olivat painavimmat syyt sille, miksi minulle tuli aikoinaan omantunnon kysymykseksi kirkon jättäminen. Päätöstä en ole katunut.

1 tykkäys

8 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Luterilainen separatismi

Ovatko ne asiat sitten sellaisia, että ne eivät ole mitenkään hyväksyttävissä? Vai voisitko kuvitella, että pystyisit ne hyväksymään hivenen lähestymistapaa muuttamalla?

Luota niihin lukemiisi varhaisiin kirkkoisiin äläkä siihen, mitä olet luterilaisessa kirkossa oppinut. :smiley:

En tämmöisellä ekumeenisesti profiloituneella palstalla tahdo aktiivisesti kehottaa ketään eroamaan mistään vakiintuneesta kristillisestä yhteisöstä; mutta jos vakavan ja vilpittömän harkinnan jälkeen päätyy siihen vakaumukseen, että luterilaisesta kirkosta tosiaan pitää erota, on vuosi 2017 siihen toimenpiteeseen loistava ajankohta. Reformaation juhlavuonna eroava lähettää tarkoittaen tai tarkoittamattaan väkevän viestin. (Älkää minulta kysykö, mikä sen viestin substanssi varsinaisesti on.)

2 tykkäystä

[quote=“Yxinkertanen, post:14, topic:410”]
Kaikki eivät voi lähteä [ev.lut. kansankirkosta], se on ihan selvä asia.[/quote]
Minulle se ei ole ihan selvää. Ehditkö perustella tarkemmin?

Onko se sinusta oikein, että miehistö jättää vuotavan aluksen ja jättää sairaat ja vanhukset?
Näin muuten tapahtui New Orleansissa kuivalla maalla, kun vanhukset jätettiin sairaalaan kuolemaan ja henkilökunta pakeni hurrikaanin tieltä.
Minusta se ei ole kovin rakkkaudellista näitä vanhuksia kohtaan.

On tiettyjä asioita, joita ei voi hyväksyä.
Olemme tästä monet kerrat keskustelleet tietyssä konsuporukassa.
Seuraamme kunnioittaen katseella, niin sanotusti.

Sinulla oli muuten hyvä ja naseva heitto koskien sitä telkussa esiintynyttä
kappalaista, mutta se katosi vissiin jonnekin.
Siinä ei ollut mitään omahyväistä, vaan se ohjasi itsetutkisteluun.
Sanon sen nyt tässä

[quote=“Yxinkertanen, post:24, topic:410”]
Onko se sinusta oikein, että miehistö jättää vuotavan aluksen ja jättää sairaat ja vanhukset?[/quote]
Ei heitä pidä jättää, vaan ottaa mukaan. Kun itse erosin kansankirkosta, otin mukaan pari alaikäistä perheenjäsentä. Se seurakunta, jossa nykyään olen, pyrkii olemaan avoin kaikille evankeliumia kaipaaville.

Siinä vuotavassa laivassa, josta poistuin, minulla ei ollut mitään todellista mahdollisuutta auttaa hädässä olevia. Minun piti maksaa joka vuosi monta sataa euroa kirkollisveroa, jota käytettiin enemmänkin ihmisten eksyttämiseen kuin auttamiseen.

1 tykkäys

Kaiken hyvän puolesta, kaikkea pahaa vastaan.

Kuule, eihän se ole edes teoriassa mahdollista, se mukaan ottaminen.
Sinä puhut nyt omaisistasi.

[quote=“timo_k, post:12, topic:410, full:true”]
Helposti käy näet niin, että jos on pettynyt nykyiseen yhteisöönsä, niin sitten toiseen puljuun projisoidaan kaikki omat toiveet ja ihanteet ja omasta mielestä oikeat opit ja käytännöt.[/quote]

Mihin tämä väite perustuu? Ainakaan itse en ole koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi ajatellut että jossain kirkkokunnassa toteutuvat kaikki omat toiveet, ihanteet, opit ja käytännöt.

Ilmeisesti olet siis, @Yxinkertanen, jäänyt kirkon jäseneksi voidaksesi auttaa “sairaita ja vanhuksia” sillä paikalla. Tämä on kaunis ajatus. Miten se tapahtuu? Mitä sellaista hyvää voit tehdä kirkon jäsenenä, jota et voisi tehdä kirkon ulkopuolella?

1 tykkäys

Pystyn helpostikin ignooraamaan nämä asiat katolisessa kirkossa, enhän nyt tietenkään ajattele että siinä toteutuisi kaikki omat ihanteeni… Ongelma on se, että jos näihin asioihin pitää itse aktiivisesti osallistua/sitoutua.

Ketjun aiheesta olen jo esittänyt muutaman kuivakkaan loogisen kannanoton. Mutta kirkon jäsenenä oleminen ja kirkosta eroaminen on minulle kaikkea muuta kuin matematiikkaa. Vuosien varrella asia on pyörinyt mielessäni aikamoisena myrskynä; asia on minulle vakava, maallista elämää suurempi. Missään tapauksessa en haluaisi olla syyllistymässä lahkojen muodostamiseen, se kun on syntiä (Gal.5:20) ja lahkokuntia on ennestäänkin liikaa. En ole tuntenut “vetoa” mihinkään erityiseen suuntaan, ja minulle on ihan oikeasti vaikea tehdä “valintaa” siitä, mihin mennä. Jumalanpalvelushan ei saa olla itsevalittua. Olen muuten täysin tietoinen omasta erehtyväisyydestäni. Lähtööni oli aidosti pakottavat syyt.

Kansankirkosta lähdön jälkeen en ole tuntenut mitään erityistä voitonriemua. Enemmänkin päällimmäinen tunteeni on suru siitä, että kristinuskolle on Suomessa käynyt näinkin huonosti: jumalanpelko näyttää käyneen harvinaiseksi, ja nekin harvat, joita on jäljellä, ovat toivottoman erimielisiä.

Havaintoihin siitä, kuinka on petytty luterilaiseen kirkkoon naispappeuden takia ja uhottu ort. kirkkoon hakeutumisella mutta sitten petytty, kun se ei olekaan sellaista kuin olisi itse toivonut naispapittoman kristinuskon olevan. Muistaakseni joku tällainen piipahti edellisellä tai alkufoorumillakin jossain vaiheessa. Olen myös kuullut tällaisesta livekeskusteluissa.

Juuri tämän takia olen sanonut, että luterilaisen opin omaksuminen ei usein helpota ortodoksisen uskon omaksumista vaan päinvastoin nousee sen omaksumisen esteeksi. Jos on vuosikausia tottunut esimerkiksi luterilaiseen opetukseen, niin voi tunnetasolla olla vaikeaa omaksua esim. vanhojen kirkkokuntien kristillistä opetusta esirukousten pyytämisestä edesmenneiltä pyhiltä. Psykologinen este on vain niin suuri. Mutta jollekin pakanuudesta kääntyneelle asian omaksuminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa, vaan hän voi heti ryhtyä noudattamaan oppimaansa rukouskäytäntöä ilman epäilystä siitä, että “nostetaanko tässä nyt jotain Kristuksen yläpuolelle” tmv., kun pyydetään esirukousta Jumalansynnyttäjältä ja muilta pyhiltä.

1 tykkäys