Varmasti kirkossa olisi tuohon aikaan voinut julistaa oikein ja jakaa sakramentit asetuksen mukaan. Ei kukaan ole sitä kieltänyt. Yleisenä ihanteena oli kuitenkin tuolloin sekaoppisuus. Yliopistossa papistolle opetettiin historialliskriittistä Raamatun tulkintaa, piispat olivat beckiläisiä, jne. Room. 16:17 velvoitti jättämään kirkon, joka ei ottanut nuhteista vaarin.
Kirkko ei suinkaan ollut ennen 1920-lukua opillisesti tahraton. Vasta yhteydet Missouri-synodiin kirkastivat sen, ettei kansankirkossa ole pakko olla. Ennen 20-lukua ei ollut oikeaa ymmärrystä asiasta. Sitten se kirkastui.