Post-truth, jälkitotuus, totuuden jälkeinen tulkinta

Sana, post-truth, engl., on virallistettu ottamalla se Oxford sanakirjaan vuoden 2016 sanana.

Kysymys on tulkita valhetta totuudeksi, ymmärtää valhetta, lieventää ja muuttaa totuutta. Koko ihmiskunnan olemassaolon ajan on ymmärretty, mikä on väärin ja mikä on oikein, vt. 5. Moos.11:
26 Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen.

Jumala ei pakota totuuteen, oikeaan. Hän kehottaa omiaan tottelemaan käskyjä, jotka hän tässä samassa yhteydessä antoi, ja ilmoitti seuraamukset tottelevaisuudesta ja myös tottelemattomuudesta, vt. seuraavat jakeet:
27 siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan,
28 mutta kirouksen, jos te ette tottele Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa, ja seuraatte muita jumalia, joita te ette tunne.

5.Moos. 30:
17 Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi (nadach) kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä,
18 niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte, …

Totuudessa vaeltaminen ei miellytä ihmisen lihaa ja siksi on talmudit, tunnarit ja freudit, vain juutalais-eurooppalaisessa muotojumalisuudessa pysyttäessä, puhumattakaan nk. idän ja alkuperäiskansojen epäjumalien palvonnasta.

Ihmisen kyky tuntea oikea ja väärä on tänään sama, kuin se oli ensimmäisen perheen jäsenilläkin, vt. Adam ja Eva Jumalaa piilossa ja Kainin tunto ennen ja jälkeen veljensä surmaamisen.

Viime vuosina on enevästi ollut kirjoituksia, joissa tuodaan esille oikean tulkintaopin, (hermeneutiikan) tärkeys. Huoli oikeasta tulkinnasta esiintyy lähinnä teologiaa opiskelleitten kirjoituksissa. Kuitenkaan asia ei ole ollut ongelma sitten Uuden Liiton alun niiden parissa jotka ovat hyljänneet teologiset tutkinnot roskiin. Viittaan tällä Paavaliin, joka kertoo mistä ja miten hänellä on tieto, Gal. 1:11,12, ja ydin on, “ei ole ihmisten mukaista” koska “sitä ei ole opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut”. Paavali viestittää selkeästi silloisille “talmudeja” haikailleille, mikä koskee tämän päivän tunnustuskirjoja ja itseymmärrystä, 2. Kor.1:13, “Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte (epiginosko); mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.” Biblia 1776.
Kohdistus on “tietää”, mikä sulkee pois eri tavat ymmärtää eli tulkita.

Raamattua ei uskovan tarvi eikä voi tulkita, vaan noudattaa sitä.

Mitä mieltä olette, odotan kommenttejanne!

Fariseukset tekevät asioista vaikeita ja kiemuraisia. Toisaalta on hyvä olla aika nöyränä ja kuuntelevalla mielellä sen suhteen, miten Raamattua luetaan ns. suoraan. Raamattu kun ei kuitenkaan ensisijaisesti ole sääntökirja jota voi lukea kuin korjausopasta. Raamattu ei myöskään ärsytä ja hankaa vain ei-uskovaa, vaan myös uskovaa itseään. Ei sitä ole aina helppo lukea.

Kirjaviisautta on kohtuullista halveksua, mutta sen varjolla ei voi halveksua viisautta, joka hankitaan kirjoista. On niinkin, että monet jotka sanovat “vain lukevansa Raamattua” ilmoittavat samalla ylpeästi uskovansa, “mutta ei niin kuin kirkko opettaa”. Ehkä tämä on saivartelua, mutta jos ei ole olemassa tulkintoja, silloin ei ole selkeästi perusteltavissa olevaa oikeaa oppiakaan.

Jeesus kiinnitti erinomaista huomiota isien perimätietoihin, oppeihin. Hänen ainoat vastustajansa olivat Totuuden jälkeiset tulkitsijat. Lisäksi Jeesus painotti erittäin selkeästi Kirjoitusten noudattamista. Kirjoitukset ovat jokaisen turva, niinkuin Daavid jo mainitsee “Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Sitä ennen ja sen jälkeen koko psalmi 119 on pelkästään ylistystä ja iloa Kirjoitusten merkityksestä niin älykkäälle kuin tyhmälle, hullulle ja viisaalle.

Daavidilla, muunmuassa oli vaikeuksia ennenkuin hän pääsi sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin. Jeesus lähetytti Opastajan jokaiselle uskovalle. Ilman Jumalan Henkeä tarvitaan tulkintoja, niinkuin Hebr. 4:2 asian ilmaisee:
“Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”

Väärinymmärryksen pelko on niillä, jotka eivät ole varmoja järjestönsä itseymmärryksestä tai tietävät sen olevan erilainen kuin Kirjoituksissa.
Jumalan Hengestä uudestisyntynyt omistaa Pyhän Hengen joka vaikuttaa Sanan sulautumisen oikein. Sitä kuitenkin täytyy lukea!

Paavali hallitsi täydellisesti kaikki Totuuden jälkeiset tulkinta-totuudet. Juutalaisuus, jos mikä, oli jo 2000 vuotta sitten tuottanut täydelliset ‘tiekartat’ ulkopuolella Kirjoitusten. Hänen tietonsa ja intonsa oli pisimmällä ikäistensä joukossa.

Paavali oli imenyt kaiken mahdollisen tiedon, mitä Kirjoitukset ja kirjoitusten ‘talibanit’ olivat tuottaneet. Tänäänkin Jumala kohtaa paavaleita damaskon tiellä, koska he ovat vilpittömiä, vaikka tietämättään Jeesusta vainoavatkin.

Tulkintaoppi on henki, joka on lihan mieli, joka ei suostu Hengen johtoon.

Pieni moderaatiohuomio. Olet aloittanut useita ketjuja, jossa viestit ovat luonteeltaan saarnoja tai hartaustekstejä. Tämä on kuitenkin keskustelufoorumi ja julistus on erikseen kielletty. Muotoilethan viestit jatkossa enemmän keskustelusävyiseksi.

Tämä keskustelu voinee säilyä, koska asiasta syntyi keskustelua. Viestien sisältö ei myöskään ole varsinainen ongelma, vaan tyyli, joka ei edistä keskustelua.

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Moderointikeskustelu

Niin, lisäsin alotukseni loppulauseeksi kehoituksen ajatustenvaihtoon, eli mahdolliseen keskusteluun.

Post-truth ei ole uusi, vaan erittäin vanha asia. Se on ‘kehittyneen’ ajattelun ja tutkimusten tuotetta, vai onko? Ensimmäinen jälki-totuuden airut oli Saatana, käärmeen hahmossa. Selitti Jumalan antaman kiellon mahdollisuudeksi, koska: oliko Jumala todella niin sanonut, tai ainakaan tarkoittanut, kun kieltsi syömästä yhdestä puusta Paratiisissa.

Onko Jumala todella antanut toisen käskyn? Kyllä, mutta on unohtanut ajankohtaistaa sen, koska sellainen ei ole ollut pariin vuosituhanteen tarpeen.

1 tykkäys

Jatkan tätä ‘keskustelua’ itseni ja niiden kanssa jotka näyttävät seuraavan.

Uskon, etten tee tätä provosoidakseni jo olemassaolevia kantoja, vaan katson asian olevan viime kuukausien ajan olleen esillä kansainvälisessä uskonnollisessakin keskustelussa.

Koskien hengellistä aluetta, tämä post-truth, eli tulkinta-oppi eli hermeneutiikka ottaa ohjat käsiinsä, silloin kun totuus ja usein Totuus, ei palvele inhimillisiä päämääriä, kuten ekumeniaa.

Eli totuus palvelee jumalallista päämäärää, ekumenia inhimillisiä pyrkimyksiä…:thinking:

Jeesus ilmoitti, että lähdettyään hän tulee toimimaan Pyhän Hengen kautta, joka ilmoittaa kaiken, minkä Hän kuulee Jeesukselta, koko ja kaiken Totuuden, Joh. 16:
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Jumala puhuu Henkensä kautta ja puhuu kustakin asiasta samalla tavalla aina kaikille ja kaikkialla. Kun ihmisen mieleen nousee epäilys, mitä Jumala on kustakin asiasta sanonut, niin se on tarkistettavissa Kirjoituksista. Tulkinnoille, jälki-totuuksille ei jää sijaa, vaan uskovalla on tieto (ei ymmärrys) hänessä asuvassa Pyhässä Hengessä, että siitä mitä Raamatussa on kirjoitettu, esim Paavalin kautta, on vain se mitä luettavissa on.