Luterilaisuudessa ei ole synergismiä pelastuksen osalta. Pelastus tapahtuu armosta, jolla tunnustuksessa tarkoitetaan, että Jumala on valinnut tiety ihmiset pelastumaan, FC 11:4,5 ( yksinkertainen predestinaatio). Vain nämä ihmiset pelastuvat vastoin tahtoansa. Luterilaisuudessa synergismi astuu kuvaan vasta pelastettujen vapautetun tahton jälkeen ( uudestisyntymisen, evankeliumin uskomisen), tällöin ihmisen tahto on yhteistyössä pyhityksen, kilvoittelun, jne… suhteen. Pelastus tapahtuu armosta, mutta pyhitys on yhteistyötä Jlan. ja ihmisen tahdon välillä. Tämä synergismi ei tee turhaksi Paavalin sanaa; " armosta te olette pelastetut"
Itse en näe tätä mallia kovin hyvänä, jos synergismi ulotetaan luterilaisuudessa vain pyhitykseen, miksi sitä ei voisi ulottaa myös pelastuksen kohtaan? Tahto on tulkittu luterilaisuudessa täysin pahaksi, vaikka ulkonaisen vanhurskauden osalta se pystyy valitsemaan hyvän.
Tämä sidottu tahto johtaa juuri suureen predestinaatio ahdistukseen, jota Lutherkin itse kävi lävitse ja piti sitä ahdistuksista suurimpana, mitä kristitty voi kokea. Hänen kokemuksensa mukaan Jumalasta tulee mielivaltainen tyranni. Hän loi siis tulkintamallin ihmisen tahdon tilasta ja itse kärsi tästä tulkintamallin ongelmista.
Tunnustuksessa tämä asia käännetään sielunhoidolliseen muotoon. Jos tämä predestinaatio ahdistus tulee, sitä tulee torjua ymmärtämällä predestinaatio oikein (> joka tarkoitaa, pelastus ei riipu minusta, vaan se on Jumalan teko ja valinta). Tämä kompinaatio on mielestäni retorinen ja vastaavaa tulkintamallia ei löydy, muista esim vanhoista kirkoista ( en ainakaan itse ole löytänyt).