Predestinaatio

Oppi
1

Kaikki sitaatit Yksimielisyyden ohjeesta:

“Jos siis joku esittää oppia Jumalan armollisesta valinnasta sillä tavalla, että murheelliset kristityt eivät saa siitä lohtua vaan joutuvat epätoivoon, katumattomat taas vahvistuvat suruttomuudessaan, silloin on epäämättömän varmaa ja totta, että tätä oppia ei opeteta Jumalan sanan ja tahdon mukaisesti vaan järjen mukaan ja ilkeän Perkeleen yllytyksestä.”

“Eihän Jumala tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen. Ja miten hän voisikaan tehdä ihmisestä kadotukseen valmiin?”

" Jumalan iankaikkista valintaa on siis tarkasteltava “Kristuksessa”, ei ohi Kristuksen eikä ilman Kristusta"

“meidän on kerta kaikkiaan tyrmeästi ja lujasti pidettävä kiinni siitä, että niin kuin parannuksen vaatimus, niin on myös evankeliumin lupaus universali : se koskee kaikkia ihmisiä”

Luterilainen oppi predestinaatiosta on yksinkertainen: kaikki ovat Kristuksessa valittuja pelastukseen. Jos joku ei pelastu, niin se ei ole Jumalan valinta.

“Mutta Isä ei vedä ilman välineitä, vaan hän on normaaleiksi välineiksi siihen tarkoitukseen päättänyt ottaa käyttöön sanansa ja sakramentit”

Jumalan valinta on välillinen, sanan kautta tapahtuva. Se tarkoittaa sitä, että ei ole jotakin historiallista ajankohtaa jossa Jumala on yksilön valinnut (kontra supra-, infra-, sublapsariaaniset spekulaatiot), vaan kun tänä päivänä joku sanoo minulle että sinun syntisi ovat anteeksiannetut, niin se on se hetki jossa minut on valittu. Iankaikkisuudessa Jumalan valinta, on hetki omassa ajassani, aina kun se tapahtuu.

Luterilainen käsitys (ja muidenkin) on ennen kaikkea pastoraalinen. Olipa kirkko mikä hyvänsä, niin ihmiselle voi tulla kysymys siitä, että “pelastunko minä?”.
Pelastuksemme perustuu Kristuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemiseen. Ilman Kristusta ei ole valintaa.

Jos joku opettaa predestinaatiota siten, että siitä joku joutuu epätoivoon, niin jotakin on pielessä. Esimerkiksi jos joku täällä sanoo, että luterilainen predestinaatio-oppi on kaksinkertainen, eli että Jumala määräisi jonkun kadotukseen, niin hän opettaa väärin.

Predestinaation teema löytyy tietysti joka kirkosta. Vaikka samaa nimeä ei käytettäisikään.

Oikeasti opetettuna predestinaatio-oppi on pastoraalinen Jumalan sana siitä, että sinä pelastut.

D

9 tykkäystä
2

Näin ja aamen. En ole koskaan perehtynyt mihinkään predestinaatio-oppiin, saati ymmärtänyt siitä, mutta vieraalta on aina tuntunut ajatus joidenkin ennaltavalinnasta kadotukseen, vaikka ajattomana Jumala senkin jo tietäisi alunalkaen.

1 tykkäys
3

Tästä ei varmaan kukaan ole eri mieltä, mutta miksi edes puhua predestinaatiosta, jos konsepti on näin ns. arkijärkinen? Eikö olisi yksinkertaisempaa sanoa esimerkiksi “Jeesus pelastaa”?

1 tykkäys
4

Käsite tai sana ennaltamääräämisestä löytyy jo raamatusta. προορίζω esiintyy UT:ssa 6 kertaa. Miksi kieltää raamatullinen sana?

Teologisesti predestinaation oppihistoria on lohduttamisen historiaa. Ei siinä ole mitään pahaa.

Tietenkin jos sana itsessään ahdistaa, niin ei siinkään ole mitään pahaa. Se saa ahdistaa.

D

5

Varmaan vähän samasta syystä kuin emme kutsu ihmisiä jumaliksi, vaikka Raamatussa kutsutaan meitä jumaliksi. :slightly_smiling_face: Ei Raamattu ole dogmatiikan sanakirja.

Eipä sillä, ei minulla tästä hirveää vänkäämistarvetta ole. En ymmärrä, mutta eipä tarvitse kaikkea ymmärtääkään.

6

Mutta jos Raamatussa monessa paikassa puhutaan ennaltamääräämisestä, niin minusta se on ihan validia terminologiaa myös teologiassa. Ja termiä käytetään myös jakamattoman kirkon traditiossa.

Uusin kirja, joka minulla on aiheesta, Matthew Leveringin “Predestination”, jossa Levering käsittelee predestinaatiota Raamatussa, jakamattoman kirkon ajalla, keskiajalla, reformaation aikana ja uudella ajalla.

Kyllä termi kuuluu ihan kiinteästi dogmihistoriaan.

D

7

Jumalan edeltätietämisen kohteena ovat kaikki ihmiset ( universaali) sen sijaan valinnan kohteena ( predestinaatio) ovat ainoastaan Jumalan lapset ( ei universaalinen, vaan kohdennettu) tämä tulee esille FC 11:4,5.ssä. Valinta ( predestinaatio) on pelastuksemme syy. Valinta on siis autuumme perustus. Valituille Mt 25:34, mukaan ”valtakunta on ollut valmistettu maailman perustamisesta”.

Valinta realisoituu siinä, että ihminen kuulee ja uskoo evankeliumin. FC 11:28; ” “meidän on kerta kaikkiaan tyrmeästi ja lujasti pidettävä kiinni siitä, että niin kuin parannuksen vaatimus, niin on myös evankeliumin lupaus universali : se koskee kaikkia ihmisiä”.

Näin ollen valinta ei ole universaali kun taas evankeliumin lupaus on universaali. Mt 28:19a, ” Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…” Paavali myös liittyy tähän; ” joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden ” ( 1 Tm 2:4).

Valinta ei siis ole sidottu siihen, että uskon evankeliumin, (> evankeliumiin uskominen ei ole valinnan syy) vaan valinta realisoituu evankeliumin uskomisessa. On olemassa historiallinen ajankohta jossa Jumala on valinnut yksilön,( tietyn joukon) tämä iankaikkinen valinta realisoituu ajassa, kun uskon. Sanalla ja sakramenteilla on valinnan suhteen välineellinen arvo, CA 5:2, ” … vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee”

8

Tämä asia ei nyt parane tolkuttomasti väittelemällä, vaan istu alas ja lue luterilaista opetusta asiasta. Kiteytetysti asia on jo ilmaistuna ja selvitettynä yhdessä ainoassa Raamatun jakeessa:

Room 11:32: “Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”

9

Itse ajattelen niin, että väittely voi olla myös hedelmällinen kunhan se on asiallista. Väiteley ei siis lähtökohtaisesti ole pahaa.

Roomalaiskirjeen luvut 8-11 ovat luterilaisen predestinaatio opin avain kohtia. Rm 11:32 on saman suuntainen kuin Rm alkuluvut jossa kuvataan ihmiskunnan yleinen syyllisyys. Rm11 kohdentaa asian erityisesti juutalaisille.

Rm 8:28-29
" Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut."

Nämä viisi tapahtumasarjan lenkkiä, eivät ole ristiriidassa Rm 11:23 kanssa, kummatkin kohdat ovat yhtäaikaa voimassa.

Rm 5:17-18 selventää tätä;

“Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;”

Tiedämme, että nämä sanat ovat ainakin niiden kohdalla totta jotka uskovat. Teologiassa Rm 11:32 voidaan myös nähdä objektiiviseksi pelastukseksi ( Kristus on sovittanut kaikki), mutta subjektiivinen pelastus ei toteudu kaikkien kohdalla, vaan siitä tulevat osalliseksi vain ne jotka uskovat.

10

Oikeasti opetettuna luterilainen predestinaatio on ahdistava ja tunteita herättävä joka johtaa ihmisen jopa epätoivoon.

Muutama perustelu tälle väitteelle;

Kun puhutaan pelastuksesta kristinuskon kontekstissa, vastaan tulee sellaisia käsitteitä kuin synti, Jumalan kuva sekä vapaa tahto. Näitä on eritelty juuri FC:ssä( Luterilaisessa yksimielisyyden ohjeessa) nämä kaikki liittyvät voimakkaasti juuri predestinaation määrittelyyn ja tulkintaan.

Luther kävi kiistaa Erasmus Rotterdamilaista vastaan, kiistan aiheen oli vapaa ja sidottu tahto. Tämä kiista oli tavallaan toisintoa kirkkoisä Augustinuksen ja brittimunkki Pelagiuksen välillä.

Sidottu ratkaisuvalta käy yksiin näin perisyntiopin kanssa. Nyt tarvomme juuri luterilaisuuden karussa maastossa. Sidotun ratkaisuvallan ja perisyntiopin perusteella, luterilaiset ovat todellisia komansseja ja eri mieltä lähes kaikkien kirkkokuntien, katolisten, ortodoksien, vapaiden suuntien sekä yleisinhimillisen ihmisjärjen kanssa.

Yksinkertaisesti perisynti tarkoittaa sitä, että ihmisestä ei tule syntistä, kun hän valitsee synnin elämässään, vaan että ihminen syntyy syntisenä ja pahana ja kykenee näin valitsemaan vain syntiä elämässään. Uskonpuhdistajille oli tosin selvää, että ihmiset pystyivät hyviin ja jaloihin tekoihin, mutta perisyntiopin mukaan suurimmatkin hyveemme ovat pelkkiä loistavia syntejä ja Jumala jopa palkitsee ne. ( Luterilaisen tunnustuksen kuvausta lankeemuksen jälkeisesta tilasta, löytyy >VAPAA TAHTO ELI IHMISEN KYVYT ( YKSIMIELISYYDEN OHJE s. 473- 489, vrt. s. 554-567)

Synergismin voisi nähdä vapaan- ja sidotun ratkaisuvallan kompromissina, sillä sen mukaan ihminen pystyy ottamaan pelastuksen vastaan, mutta vasta kun Pyhä Henki vetää häntä tähän. Luther ei kuitenkaan voinut hyväksyä kompromissia, sillä hänen mukaansa silloin Jumala ei saa kaikkea kunniaa ja yksin armosta -periaate kumoutuu. Sidottu ratkaisuvalta siis varjelee teologiaa lain ja evankeliumin sekoittamiselta.

Luther päätteli, että lunastamattomia ihmisiä hallitsevat esteet; Saatana kuolevaisen maailman ruhtinaana ei koskaan päästä irti siitä, mitä hän pitää ominaan, ellei joku vahvempi voima murra tätä, toisin sanoen Jumala. Kun Jumala lunastaa ihmisen, hän lunastaa koko ihmisen, mukaan lukien tahdon, joka sitten vapautuu palvelemaan Jumalaa. Kukaan ei voi saavuttaa pelastusta tai lunastusta omalla tahdollaan - ihmiset eivät valitse hyvän tai pahan välillä, koska he ovat luonnollisesti pahan hallitsemia, ja pelastus on yksinkertaisesti Jumalan tulos, joka muuttaa yksipuolisesti ihmisen sydäntä ja kääntää heidät hyviin tarkoituksiin.

Ortodoksisuudessa luonnon ja armon tai vapaan tahdon ja armon, välillä ei ole ristiriitaa, kun taas luterilaisuudessa ihminen ei osaa muuta kuin asettua Jumalaa vastaan. Tämä joku ortodoksi voi tarkentaa.

11

Pedestination vastakohta o se, että ihminen määräisi pelastuksenasiassa.

12

Näinkin monet ajattelevat, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on yleisesti, ihmisen ja Jumalan välinen yhteistyö, synergismi. Joka ei tarkoita, että ihminen määräisi pelastuksestansa.Synergismi ei myöskään poista apostoli Paavalin sanaa, " armosta te olette pelastetut".

13

Ei se ole tähän vaihtoehto.

14

Kyllä se poistaa sen, aivan varmasti. Armo ei ole armoa missään suhteessa, jos se ei ole armoa joka suhteessa, niin kuin Augustinus sanoi.

15

Luterilaisuudessa ei ole synergismiä pelastuksen osalta. Pelastus tapahtuu armosta, jolla tunnustuksessa tarkoitetaan, että Jumala on valinnut tiety ihmiset pelastumaan, FC 11:4,5 ( yksinkertainen predestinaatio). Vain nämä ihmiset pelastuvat vastoin tahtoansa. Luterilaisuudessa synergismi astuu kuvaan vasta pelastettujen vapautetun tahton jälkeen ( uudestisyntymisen, evankeliumin uskomisen), tällöin ihmisen tahto on yhteistyössä pyhityksen, kilvoittelun, jne… suhteen. Pelastus tapahtuu armosta, mutta pyhitys on yhteistyötä Jlan. ja ihmisen tahdon välillä. Tämä synergismi ei tee turhaksi Paavalin sanaa; " armosta te olette pelastetut"

Itse en näe tätä mallia kovin hyvänä, jos synergismi ulotetaan luterilaisuudessa vain pyhitykseen, miksi sitä ei voisi ulottaa myös pelastuksen kohtaan? Tahto on tulkittu luterilaisuudessa täysin pahaksi, vaikka ulkonaisen vanhurskauden osalta se pystyy valitsemaan hyvän.

Tämä sidottu tahto johtaa juuri suureen predestinaatio ahdistukseen, jota Lutherkin itse kävi lävitse ja piti sitä ahdistuksista suurimpana, mitä kristitty voi kokea. Hänen kokemuksensa mukaan Jumalasta tulee mielivaltainen tyranni. Hän loi siis tulkintamallin ihmisen tahdon tilasta ja itse kärsi tästä tulkintamallin ongelmista.
Tunnustuksessa tämä asia käännetään sielunhoidolliseen muotoon. Jos tämä predestinaatio ahdistus tulee, sitä tulee torjua ymmärtämällä predestinaatio oikein (> joka tarkoitaa, pelastus ei riipu minusta, vaan se on Jumalan teko ja valinta). Tämä kompinaatio on mielestäni retorinen ja vastaavaa tulkintamallia ei löydy, muista esim vanhoista kirkoista ( en ainakaan itse ole löytänyt).

16

Väärästä antropologista ja predestinaatio opista seuraa väärä armon tulkinta. Kun luterilaiset ajattelevat, että Jumala pelastaa vain tietyn joukon ( yksinkertainen predestinaatio) on armo tällöin rajoitettu. Jumala haluaisi armahtaa kaikkia ( 1 Tm 2:4, Rm 11:32) ja yleisessä sovituksessa hän onkin luterilaisuuden mukaan sovittanut koko maailman synnit ( 2 Kr 5:19 ) Luterilainen predestinaatio käsitys kuitenkin määrittelee ketkä oikeasti pelastuvat, vain ne pelastuvat jotka Jumala käännyttää ( FC 11:4,5).

Voidaan syystä kysyä eikö tämä luterilainen predestinaatiokäsitys hämärrä ja tee turhaksi koko maailman sovitusta. Jos koko maailma on sovitettu, niin miksi Jumala olisi iankaikkisuudessa valinnut vain tietyt ihmiset pelastumaan. Miten siis sovittaa yhteen koko maailman sovitus. Armo kuuluu kaikille ja luterilainen predestinaatio oppi?

Näyttäisi siltä, että nämä ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. Luterilainen predestinaatio ja sidottu tahdon oppi turhauttaa koko maailman sovituksen. Miksi sovittaa kaikki ja kuitenkin valita vain tietyt? Näin luterilainen armo on armoa vain valituille! Väärä predestinaatio johtaa väärää käsitykseen armosta. Armon sisältö on armoa vain valituille ei kaikille. Jumala rakastaakin vain valittuja ei kaikkia.

Luterilaisen predestinaatio-opin avain kohtia Raamatussa on Rm 8:28-30. The Orthodox study Bible, selittää Rm 8:28-29, kohdat seuraavasti;

”Ennaltamäärätty, tätä ei saa ymmärtää ihmisen vapaan vastauksen musertamisena, sillä ihmisen vapaa tahto on Jumalan antama lahja. Eikä ennaltamäärätty päde yksilöihin, vaan tämä termi tarkoittaa, että Jumalalla on tietty kutsumus Hänen kansalleen/ihmisille jo ennen maailman luomista. Jumala ei toivo pahaa tehtävän, mutta ei myöskään toivo pahaa tehtävän ( Johannes Damaskolainen). Pohjautuen Jumalan ennaltamätietämiseen Jumala vakuuttaa tai ennaltamäärää, että he jotka valitsevat rakastaa Häntä, muutetaan Hänen Poikansa kaltaisuuteen.” ( vapaa suomennos, The Orthodox study Bible, Rm 8:28-29).

Lutherin kanta ja katolinen kanta

"Vastapainoksi siteerattakoon Katolisen kirkon katekismusta, jotta voisimme ymmärtää kirkon kannan: ”Jumalan vapaa aloite vaatii ihmiseltä vapaan vastauksen. Sillä Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja suonut hänelle vapauden kanssa kyvyn tuntea Jumala ja rakastaa häntä. Sielu voi astua vain vapaaehtoisesti rakkauden yhteyteen. Jumala sekä välittömästi koskettaa ihmisen sydäntä että panee sen liikkeelle.” (KKK 2002)

Paavi Leo X huomasi Lutherin opetuksen olevan kristillisen totuuden vastainen ja tuomitsi sen pannajulistuksellaan. ”Sidottu ratkaisuvalta” – teokseen sisältyy myös Lutherin vastaus paaville:

Tunnustus kaikkien niiden kohtien johdosta, jotka Leo X:nnen uusimmalla pannajulistuksella ovat tuomitut; 1520 (36. kohta)
Vapaa ratkaisuvalta on syntiinlankeemuksen jälkeen vain pelkkä nimitys; tehdessään voitavansa se tekee kuolemansynnin." ( https://hyviauutisia.wordpress.com/2007/07/30/luther-ja-vapaa-ratkaisuvalta/)

17

Kantasi on nyt tullut selväksi!

18

Tässä on esitelty lähinnä luterilaisen tunnuskirjojen kantaa, omaa kantaa en ole tässä esitellyt, nämä ovat suoraan lainauksia ja johtopäätöksiä, kysymyksiä tunnustuskirjojen äärellä. Varmasti moni on näitä pohtinut itsekseen. Luterilaisten keskuudessa esim suomessa on predestinaatio-opista erilaisia muunelmia. Esim viidennen liikkeen parissa ajatellaan suurin piirtein samalla tavalla kuin Diakoni alussa esittää oikeastaan se on lähellä ortodoksista oppia, jota sinäkin ymmärtääkseni tunnustuksellisena luterilaisena ajat.

19

Jos nyt joku vaikka väittää että luterilainen predestinaatio-oppi oikein opetettuna johtaa epätoivoon, niin silloin kyseessä ei ole oikea opetus vaan Perkeleen yllytystä.

Kukaan vakavastiotettava predestinaatio-opin opettaja ei puhu Jumalan iankaikkisesta valinnasta tapahtumana joka on tapahtunut aikajanalla vaikkapa vuonna 6509 eKr. Pre sanassa predestinaatio tarkoittaa loogista prioriteettia. Jos siis tässä ajassa pohdin olenko valittu vai en ja joku sanoo vaikka että “Koska aion julistaa sinulle syntisi anteeksi, niin sinä olet valittu, koska se julistus on itsensä Jumalan valinta sinun suhteesi.” Jumalan valinta tapahtuu iankaikkisuudessa, joka ei tarkoita jotenkin omalla aikajanallamme edeltävää aikka, vaan se on aikamme edessä.

Se hetki jolloin minulle julistetaan syntien anteeksiantamus, käyn ehtoollisella, kuulen Jumalan sanaa, se on Jumalan iankaikkinen valinta minun suhteeni. Iankaikkisuudesas Jumala valitsee minut ja se iankaikkisuuden hetki kertautuu omassa elämässäni lukemattomia kertoja: aina kun lankean ja Jumala nostaa minut jaloilleen. Kaikki ovat kutsutut, mutta kaikki eivät ole valitut pitää paikkansa, sillä muuten opettaisimme universalismia. Universalismi voi pitää paikkansa, mutta sitä ei pidä kirkossa opettaa. Toivoa voi. Helvetti voi olla tyhjä tai sitten ei.

Ajatus siitä, että Jumala vuonna X ennen syntymääni predestinoi minut johonkin, on se joka johtaa ongelmiin. Ajatus siitä, että minut valittaisiin ja joutuisin taivaaseen vastoin tahtoani on typerä. Ajatus siitä, että minut valittaisiin helvettiin ennen syntymääni, on typerä.

Kun otan osaa sakramentteihin ja kuulen Jumalan sanaa, niin se on Jumalan valinta minun suhteeni. Jos en koskaan kuule Jumalan sanaa enkä ota osaa sakramentteihin, tai en joudu kohdakkain koko asian kanssa elämässäni, niin kohtalostani päätetään viimeisellä tuomiolla muulla tavalla.

Oikein opetettuna luterilainen predestinaatio-oppi on lohdutuksen lähde. Se on sitä, vaikka kaiken epäilyni keskellä mikään ihmissana ei saisi minua vakuuttumaan mistään muusta. Mutta silloinkin minulla on lupa ajatella, että Jumala on luvannut olla kanssani epäilystenikin ja ahdistukseni kanssa. Eivät ne ole merkki hylätyksi tulemisesta, vaan siitä, että saan yhdessä Kristuksen kanssa huutaa “Miksi minut hylkäsit”. Loppu on tuttua kaikille.

D

8 tykkäystä
20

Luterilaisesta predestinaatio-opetuksesta seuraa loogisesti predestinaatio ahdistus. Se on ahdistava ja väärä opetus valinnan merkityksestä ja se myös johtaa ahdistukseen. Se joka ei ole sitä kokenut, ei tunne luterilaista oppia.

Syntien anteeksiantamisen julistaminen ei ole tae valinnalle, jos näin olisi koko luterilainen predestinaatio olisi ymmärretty väärin. Jumala ei todellakaan halua pelastaa kaikkia, vain valitut. Yleinen synninpäästö ei tässä tapauksessa toimisi, koska se ei merkitse mitään. Jos sen sijaan on kysymys ihmisestä joka haluaa uskoa Jumalan vaikutuksesta, niin silloin julistamisen ajankohta realisoi iankaikkisuudessa tehdyn valinnan, mutta valinnan ajankohta ei siirtyisi ajallisesti mihkään. Samoin Poika valittiin iankaikkisuudessa tekemään isän tahto ja se realisoitui inkarnaatiossa.

Kun käyn ehtoollisella, minulle julistetaan synnit anteeksi ja kuulen Jumalan sanaa, silloin minun uskoani pidetään yllä ja vahvistetaan (jumalallistetaan), mutta se ei ole sama asia kuin valinta. Valinta ei myöskään ole on/off vaihde jota voisi kytkeä aina päälle kuin haluaa. Lankeemus ei myöskään poista ( pois lukien kuoleman synti) valintaa.

Helvetti ei ole tyhjä vaan sinne joutuu, se on valmistettu perkeelle ja hänen enkeleille (Mt 25). Ajatus siitä, että ihminen joutuu vastoin tahtoansa taivaaseen on luterilainen, koska Jumala kääntää ne jotka kääntää, ihminen ei voi kääntyä Jumalan puoleen ja kääntää itseänsä, koska luterilaisuudessa ei ole vapaata tahtoa.

Luterilaisuus ei tunnusta kun valinnan autuuteen. Pietarin kirje antaa jonkinlaisen viiteen siitä, että kuolemankin jälkeen on mahdollista kuula Jumalan sanaa jos ajassa se ei ole mahdollista.