VT:n runollisista kirjoista on paljonkin tulkittu Jeesuksen sanoiksi, näin esim. Sananlasujen viisaus-kohdat, Korkea Veisu ja morsiuspsalmit. Yljän ja morsiamen vuoropuhelu on kristillisen morsiusmystiikan perusta.
MInullakin on Hengellinen aarreaitta (vieläkin) lukupöydällä. Siinä on erittäin paljon hienoa, vaikka sitten jotain, mihin en oikein osaa täysin liittyä.
Yleisesti ottaen etenkin VT on sellaista, joka on monikerroksista, paitsi johdanto-opillisesti, myös kristillisen elämän kannalta. Sanoisin, että ei ole yhtä ainoata oikeaa tai poissulkevaa lukutapaa, vaan monia, jotka voivat aueta monesta eri suunnasta. Näin aina on ajateltu Kirkossakin.
Jaan tämän kokemuksen. Se mihin en oikein osaa liittyä, on mulla ehkä etenkin kasteen ylenpalttinen korostaminen. Tuntuu yksipuoliselta ja yksioikoiselta. Olen vielä alle puolivälissä kirjaa - katsotaan miten ajatukseni aiheesta kehittyvät kun etenen pitemmälle.
Hienoa psalmien lukemisessa Jeesuksen puheena on se, että silloin ei koko ajan rukoillessa ajattele sitä mikä minä nyt olen ja mitä haluan sanoa, vaan alkaa tarkkailemaan Jeesuksen läsnäoloa ja tunnustelemaan sitä läsnäoloa sen kautta minkälaisia tuntemuksia Jeesusta kohtaan
muodostuu kun kuulee psalmissa miltä hänestä tuntuu ja mitä hän sanoo.
Syntyy todellinen suhde Jeesukseen ja sen kautta oppii millainen on terve asenne elämään ja olemiseen. Tämä oppiminen alkaa kun havaitsee minkälainen asenne ja mielentila itselle syntyy kun reagoi Jeesuksen omiin, psalmeissa hänen ilmaisemiinsa olotiloihin hänen antaessaan itsensä kaikille.
Näin olemassaolosta tulee suhde Jeesukseen ja siitä nousee se rukous joka ei ole ainoastaan oma rukous vaan yhteen ääneen Jeesuksen kanssa rukoiltu rukous, koko luomakunnan puolesta.
Avaa silmäni näkemään
sinun lakisi kaikkine ihmeineen.
Minä olen muukalainen maan päällä.
Älä salaa minulta käskyjäsi.
Minä riudun kaipauksesta,
alati minä odotan sinun päätöksiäsi.
Sinä pidät kurissa röyhkeät, nuo kirotut,
jotka kääntävät selkänsä sinun käskyillesi.
Vapauta minut pilkasta ja häväistyksestä,
olenhan elänyt niin kuin liittosi vaatii.
Vakka ihminen ei kokisi olevansa yhtä Jumalan kanssa, Kristus on ikuisesti liitetty yhteen ihmisluonnon ja ihmisten kanssa.
Hän tuntee itsessään kuinka ihmisten omat ajatukset piinaavat heitä, kuinka he väheksyvät itseään ja häpäisevät itseään kohtelemalla itseään huonosti. Kristus tuntee tämän ihmisten kärsimyksen ja pahoinvoinnin, Kristuskin kärsii jotta meidän olisi helpompi kestää itseämme. Kristus tuntee kyllä Isänsä lain, mutta hän puhuu Isälle koko ihmiskunnan suulla “Avaa silmäni näkemään sinun lakisi kaikkine ihmeineen”. Hän on yksi kaikkien puolesta ja jos yksikin kärsii siitä että ei ole nähnyt Jumalan elävöittävää, vanhurskauttavaa ja parantavaa lakia, hän tuntee sen itsessään. Hän ottaa meidän kaikkien silmät omiksi silmikseen ja antaa omien silmiensä kautta nähdä Jumalan lain ihmeet
Kun kuulen Kristuksen näin omassa olemuksessaan olevan minun ja koko ihmiskunnan puolella, auttamassa meitä joka hetki, minussa herää ihmetys ja kiitos siitä että hän tekee näin. Myös kunnioitus ja halu yhtyä Kristuksen rukousaiheisiin. Ja se että yhdyn hänen rukousaiheeseensa tarkoittaa että haluan noudattaa sitä elämänmallia mitä Kristus toivoo kaikille mahdolliseksi malliksi.