Luettavana tällä hetkellä kirja Hengellinen aarreaitta (Prätorius), jonka tekstit alunperin peräisin noin uskonpuhdistuksen jälkeisiltä vuosikymmeniltä. Törmäsin kirjassa erikoiseen Psalmien tulkintatapaan: viitataan tyyliin “tästä Kristus sanoo Psalmeissa”. Esim. Psalmien valitukset miten ihmiset hylkäävät ja halveksivat, on tulkittu kuvaamaan Jeesuksen kärsimyksiä ja hänen tunteitaan maanpäällisen elämän aikana. Tämä tulkintatapa on minulle vieras - tiesin toki ns. messiaspsalmeista (eli ne olisiko 7 psalmia jotka on perinteisesti tulkittu messiasprofetioiksi, vaikka en suoraan sanottuna niistäkään aina tajua, miksi tällainen tulkinta on tehty), mutta en kaikkien psalmien kohdalla tällaisesta tulkinnasta. Enemmän opetetaan, että Psalmit on rukouskirja, tunteiden tuomista Jumalalle yms. Mutta onko tällainen Jeesuksen elämään yhdistävä tulkintatapa ollut tuolloin 1500-luvulla yleisemminkin käytössä? Koska se on keksitty, kuinka yleisesti hyväksytty, ja mihin se on kadonnut ja koska?
Prätorius, on yksi parhaimpia kilvoituselämästä löytyviä luterilaisia kirjoja, joissa näkyy vielä katollisen kirkon ja yhtenäisen kirkon vaikutusta. Psalmien tulkinta on Prätoriuksen omaa sovelletusta näin arvioin. Allegorinen tulkinta tapa kehitettiin jo varhain kirkossa. Psalmeista ja niiden kuvaamisesta löytyy parempi kirja tässä alla: ( Valamon kirjakauppa)
On ollut, koska se on luostarilaitoksen alusta asti ollut tärkein tapa ymmärtää psalmit. Psalmit ovat kirkon rukous, koska ne ovat Jeesuksen rukous, koska kirkko on Jeesuksen Kristuksen ruumis.
Hyvä lähde tähän tapaan ymmärtää psalmit on kirjanen nimeltä Kristuksen morsiamen rukous, yleinen johdanto hetkipalvelukseen (Katolinen tiedotuskeskus 2009). Se kertoo hetkipalveluksesta ja kaikki mitä se kertoo koskee erityisesti psalmeja, joista hetkipalvelus on pääasiassa aina muodostunut.
Luostarilaitoksen alusta asti munkit ja nunnat ovat kilvoitelleet tullakseen Kristuksen kaltaisiksi ja mikä parempi tapa koettaa ymmärtää kuka Kristus on kuin upottaa itsensä useita tunteja päivässä siihen rukoukseen jota Kristus rukoilee.
Pyhä Augustinus kun on suomalaisten tuntema kirkkoisä niin hänen tuotantonsa puoleen kannattaa kääntyä tässä asiassa, sillä se sisältää parasta kirkkoisien aikakauden psalmien selitystä. Kristuksen rukous on niissä keskeisin tapa ymmärtää psalmeja.
Eläminen on tapa tulla Kristuksen kaltaiseksi. Kristus sikisi, syntyi, leikkii lapsena, kipuilee teininä, syö, käy vessassa, tekee työtä, juo viiniä, tekee ihmeitä, rukoilee, kuolee ja ylösnousee ja on samalla Jumala. Me olemme Kristuksen kaltaisia ihmisyytemme puolesta jo valmiiksi. Ainoa ero on että teemme syntiä.
Mitä Psalmeihin tulee, niin Psalmit ovat Israelin kansan valitusta ja iloa. Israel on kautta aikojen nähty myös Jumalan rakkaana lapsena ja analogisesti myös Poikana. On ihan luonnollista, että psalmit nähdään Kristuksen elämän kautta, sillä me olemme osallisia myös valituksessamme ja ilossamme Kristukseen. Tunnistimmepa sitä tai emme. Psalmeja käytetään runsaasti myös evankeliumeissa kuvaamaan Kristuksen elämää ja sitä mitä hänelle tapahtui. Erityisesti Kristuksen kärsimyksessä.
Kirkkoisiltä löytyy runsaasti Kristuksen puhe -materiaalia. Ei se lukutapa ole kadonnut minnekään. Jokainen joka lukee evankeliumeja, lukee psalmeja Kristuksen puheena. Sitä ei vain tunnisteta enää.
*muoks. Plautilla linkittikin kirjoittamisen aikana tuon Augustinuksen…
D
Antti Laato: Kristus psalmeissa. Jokaisen psalmin selitys sisältää juuri sen näkökulman että niissä on esikuva Kristuksen elämälle kuolemalle ja ylösnoisemukselle. Ei tietenkään kaikissa noita kaikkia. Ilmestyskirjaankin löytyy yhteyksiä.
Kristus VT:ssa, toim Väisänen ja Ollilainen.
Tuossa on eri kirjoittajia ja Erkki Koskenniemi kertoo siinä muten eri tavoilla psalmit on kristikunnassa luettu.
On muutama eri perusvalinta siinä ollut vaihtoehtoina.
Bonhoeffer: Katselen taivasta. Tuo pieni kirja psalmeista antoi minulle ratkaisevan oivalluksen. Kristus on aina ollut, hänen rukouksensa on Daavidin rukouksena psalmeissa ja meidän rukouksiamme kun tänään luemme psalmeja.
Ajattelen että psalmit on Raamatun kaikkein ihmeellisin osa tavallaan. Niitä saa lukea sellaisenaan ja samalla ne avaavat monia ovia.
Joissakin psalmeissa psalmista kuvaa itsensä niin täydellisen vanhurskaaksi, ettei sellaisen ääneen lukeminen tahdo onnistua. Olin kerran lukijana kirkossa, kun piti lukea jokin tällainen psalmi. Oliko se nyt 101 tai jokin toinen saman tapainen. Menin sanomaan vanhemmalle lukijalle, että kun olen syntinen, niin hirvittää lukea sellaista. Sain silloin sellaisen neuvon, että sellaisissa paikoissa tulee ajatella, että Kristus itse puhuu siinä. Jeesushan on ainoa valheeton suu. Selvisin siitäkin lukijan tehtävästä.
Psalmien tulkinta on kirjoitettu yli 900 vuotta sitten. Siinä hyvin monet kohdat on tulkittu niin, että ne koskevat Kristusta. Kirjaa voivat hyvin lukea muutkin kuin ortodoksit.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Psalmien_tulkinta_(kirja)
Psalmi 119 (Septuagintassa 118).
Juuri näin. " Jumalallistuminen eli teosis tai theosis (kreikaksi: θεωσις) tarkoittaa [ortodoksisuudessa] maailmankaikkeuden pyhittymistä Jumalan armovoimalla hyvän palvelukseen.
Ihmisluonnon jumalallistuminen on osa tätä maailmankaikkeuden pyhittymistä ja siihen pyritään mm. [askeettisen] elämäntavan avulla. Siinä tavoitteena on muuttaa ja kehittää ihmisluontoa kohti [Kristuksen]antamaa esikuvaa. Tähän tavoitteeseen päästään askel askeleelta lähestyen päämäärää, jota ei kuitenkaan voida koskaan saavuttaa." Jumalallistuminen – Ortodoksi.net
Pelkkä ihmisenä oleminen, syöminen, juominen, wc käynnit, ei jumallista meitä.
Ilman kaikkea tätä, ei ole ihmistä joka jumallistuisi. Ei sitä pidä väheksyä. Se on Kristuksen ihmisyyden väheksymistä, ja koska Kristus on yksi ja sama (kuten Khalkedonissa sanottiin useasti), se on myös Kristuksen väheksymistä.
D
Kuka, ei ainakaan Jumala väheksy omaa kuvaansa. Sanoin, että pelkkä ihmisenä oleminen ei jumallista meitä. Jumallistuminen on prosessi, jossa ei väheksytä ihmisyyttä, vaan kirkastaa sen, tahdon ja Jumalan armon avulla.
Ei ole varmaan kadonnut milloinkaan, mutta siinä luterilaisessa kansankirkko- ja herätysliikeperinteessä, jossa minä olen kasvanut - ja josta sinullakin on ainakin evankelisten opiskelijoiden ja käsittääkseni myös paikallisseurakunnan toiminnan kautta omat kokemuksesi - on aika paljon Raamatun siteeraaminen keskittynyt Uuden testamentin puolelle, eli Jeesuksen ja apostolien opetukset, uskonvanhurskauteen liittyvät kohdat, pelastuminen armosta yksin Jeesuksen sovitustyön vuoksi, kaste ja ehtoollinen sekä niiden raamatulliset perusteet… Tässä on saattanut jäädä psalmien ja vanhan testamentin käyttö vähemmälle, ainakin pitkällä aikavälillä mitattuna. Se ei välttämättä merkitse sitä, etteikö Kristus-keskeistä Vanhaa testamenttia olisi opetettu mutta sitä on ollut vähemmän, ja se on jäänyt tutumpien ja toistetuimpin raamatunselitysten jalkoihin.
Toisaalta, kun itse ajattelen kuusikymmenvuotista sanankuulijan “uraani”, niin on tapahtunut muutos sekä kirkossa että minulle tutuimmassa liikkeessä, evankelisuudessa. Vanhan testamentin eksegetiikka, ja myös Vanhan testamentin käyttö, koko Raamatun sisällyttäminen opetuksiin on lisääntynyt.
Konkreettinen muutos, joka on vieläkin mielestäni kesken, koskee jumalanpalvelusta. Kun messu-uudistus vuosituhannen vaihteessa tehtiin, yleistyi psalmien käyttö, ja myös niiden laulaminen jumalanpalveluksessa. Kirkon vanha rukousperinne, johon psalmit kuuluvat oleellisesti, tuli selvemmin näkyviin kun käsikirjoja uudistettiin . Silti on varmaan edelleen messuyhteisöjä ja seurakuntia, joissa psalmeja ei lueta tai lauleta säännöllisesti. Se on vahinko, sillä yhdessä opetuksen kanssa niiden käyttö on todella ravitsevaa ja vanhan juurevan kristillisyyden eläväksi tulemista.
Käsittääkseni Martti Parvio ja Olavi Rimpiläinen olivat keskeisiä teologeja kun kirkkomme palasi vanhaan, eli “uudistui” messukäytännössään.
Kanttorin hommissa minua kiinnostaa toisaalta paikalla olevan väen eli kontekstin ja ymmärrettyvyyden jne huomioon ottaminen, toisaalta vanhat käytännöt. Yksi hieno asia, jota joskus toteutan, on messun aloittaminen psalmilla. Alkuvirsi on myöhäisempää perinnettä, sitä ennen psalmi ja varsinkin sen laulaminen (kirkkokuorotkin tekivät niin!) aloitti palveluksen. Hyvä on sekin kuitenkin, että päivän psalmi lauletaan sen tutuimmalla paikalla, eli synninpäästön jälkeen. Joskus sijoitamme psalmin vastausmusiikiksi, jos se soveltuu hyvin vanhan ja uuden testamentin lukukappaleiden väliin (eikä sopivampaa laulua tai soittoa siihen löydy).
Psalmissa 22 on sanat “Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit” ja ne ovat kiistatta myös Jeesuksen sanat, jotka hän ristiltä lausui. Uskovana tiedän kuitenkin Raamatun sanasta olevani Kristuksen kärsimyksistä osallinen ja niin ne tulevat myös minun sanoikseni, aivan kuten ne olivat Daavidinkin sanoja hänen kärsimyksissään. Kristus kärsi viattomana minun syntieni tähden ja minä kärsin hänessä oman syntini tähden ja näin minä tulen yhdeksi hänen kanssaan ja yhdessä hänen kanssaan minut herätetään Jumalan vaikuttaman uskon kautta, kuten mm. Kolossalaiskirje toteaa.
Kol 2:12: “ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”
Näin ymmärrän myös monet muut Psalmien kohdat.
Kyllä. Ja olipa sitten niin, että Jeesus oli lukenut tuon psalmin, tai psalminkirjoittaja Pyhän Hengen kautta profetoinut nuo sanat, ehkä molemmat selitykset käyvät. Silti on selvää, että koko Raamattu, kuin myös sen profeettakirjat ja Psalmit on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiroimana. Rukouksessa, hädässä, tuskassa, kiitoksessa. Siksi myös Psalmit ovat Kristuksen kirjoituksia, vaikkakin hänen hengessään muiden tekemiä.
Tässä kirjassa kuvataan laajemmin miten kirkkoisät näkivät vanhan liiton pyhät ja tulkitsivat Vanhaa Testamenttia.
Jeesus oppi psalmit lapsena koska niitä laulettiin hänen kodissaan ja synagogissa. Maria ehkä opetti iltarukouksen, jossa sanotaan suunnilleen “Sinun käsiisi annan henkeni”. Sekin on psalmi ja niitäkin sanoja ristillä kuultiin, näin evankeliumi kertoo.
Pieni saivartelu ehkä, mutta psalmeja ei kirjoitettu vaan ne olivat laulettua traditiota. Vasta myöhemmin ne kirjoitettiin muistiin. Siinä kokoamisessa Henki toki mukana, niinkuin alunperin sanoja laulettaessakin.
Näin olen ymmärtänyt, viisaammat korjatkoot jos tarvis.
Aikoinaan minua askarrutti, että UTssa kerrotaan paljon Jeesuksen tekoja ja puheita, mutta hänen sisäistä ajatus- ja tunne-elämäänsä ei avata. Olin kiinnostunut, miten hän koki ihmisenä olemisen. Sitten mieleeni tuli ajatus: lue psalmeja. Sen jälkeen ymmärsin, että psalmit ovat kuin ikkuna Jeesuksen sisimpään.
Esim. Psalmia 119 en osaa lukea muuten kuin Jeesuksen ajatuksina. Oikeastaan jokaisessa psalmissa tulee eteen jakeita, jotka tuntuvat kuvaavan Jeesuksen tuntoja.
Voin kyllä samastua moniinkin psalmien kohtiin, ja ne ovat olleet usein omien tunteideni tulkki. Mutta niissä toistuu hyvin usein kokemus vihamiehistä ja vainottuna olemisesta, ja näihin kohtiin en voi samastua, koska en ole suoranaista vainoa kokenut. Mutta ne ovat varmaan hyvin lohdullisia niille, jotka joutuvat elämään ankarienkin vainojen kohteena.
Taitavat olla Daavidin psalmeja. Hänellähän oli paljon kokemusta vainottuna olemisesta.
Joudut muuten kyllä oman lihasi vainon kohteeksi, vaikka ns. ulkopuolelta sitä ei tulisikaan.
Ehkä Daavid siksi joutuikin vainotuksi, että voisi olla Jeesuksen tunteiden tulkki meille. Olihan hän muussakin mielessä Jeesuksen esikuva.
Jeesuksen esikuvana oleminen ei ollut helppo osa kenelläkään. Selvin esimerkki oli Joosef, joka joutui kokemaan paljon kovaa ollakseen esikuva Jeesuksesta.