Kulttuurimarxismin aikuisen oikea sisältö on, että vallankumouksen etuvartio ei ole taloudellisen asemansa, vaan elämäntapansa määrittelemä joukko.
Käytännössä tarkoittanee sitä, että kulttuuri hajotetaan erilaisten alakulttuurien ja vastakulttuurien avulla.
Vaikka unohtaisimme tuon Marxiin liittymättömän marx-viittauksen, on termi silti kovin epämääräinen.
Perustapauksessa kysymme mihin homojen asema pitäisi laittaa avioitumisoikeudesta kuolemanrangaistukseen ulottuvalla janalla. Janan ensinmainittua reunaa voi kannattaa kahdesta ihan eri syystä. Ensimmäinen on liberaalien perusasenne: ei kuulu valtiolle tämä(kään). Konservatiivikristittykin voi nähdäkseni kannattaa tätä. Toinen on “kaikilla on oikeus rakastaa” -tyyppinen asenne, ja siinä taas tilanne on toinen.
Veikkaisin, että sukupuoli sanana ja käsitteenä on suunnilleen yhtä vanha kuin nuo kaksi sanaa. Niin läheisesti ne liittyvät toisiinsa sekä muodon että etymologian puolesta. Ja kyllähän tuo ajatuksena niin hyvin sopii luomiskertomukseen, että epäilen sanaa krustittyjen kehittämäksi. Liekö missään muussa kielessä sukupuolta tarkoittava sana niin selvästi kahteen puolikkaaseen viittaava?
Ei tuo avioitumisoikeus kyllä mikään absoluuttinen päätepiste ole janalle. Kaikenlainen “positiivinen” syrjintä ja suosinta on myös mahdollista sekä toisinajattelijoiden vaino. Minun puolestani siviiliavioliitto homoille on ihan ok. Adoptio-oikeus on väärin lasta kohtaan, mutta en ole lähdössä barrikaadeille senkään takia. Pahinta lienee tuo toisinajattelijoiden vaino, joka jossain määrin on jo nyt todellisuutta, sekä lasten aivopesu koulussa ja mediassa. Nyt minulla on jo unohtunut, mitä tarkalleen kritisoitkaan Särkiön tekstissä?
Varmaan joku tuollainen, joo, mutta etymologian täytynee viitata siihen että vekotin on kahdesta kivestä tehty. Mutta sanalle tuossa kohdassa on siis toinenkin tulkinta, johon esim. nykyisen kirkkoraamatun kääntäjät ovat päätyneet hieman sievistellen.
On kaksi keskeistä kysymystä, jotka siis ovat että 1) mikä on yksilö? Ja toisena, että 2) mikä on valtio?
Mutta jos vastaukset näihin eivät nouse yhtään alinta tasoa ylemmäksi, niin kaikki keskustelu on tietenkin aivan turhaa. Toki on mahdollista, että tässäkin asiassa katolinen traditio, eli se kristinusko, joka on tarjonnut kaikki ne käsitteet, jonka varassa tämä kulttuuri on joskus rakennettu, seisoo yksinään. Sitten protestantit, ateistit ja modernistiset katolilaiset ovat samassa kasassa ja ilman pienintäkään vihjettä siitä, että jotain asiaa koskevaa tietoa edes on olemassa.
Kolmantena on, että 3) mikä on avioliitto?
Siis ajatus, että yksityisen moraalin voi erottaa julkisesta moraalista, tai että julkisessa elämässä ei ole kyse moraalista ollenkaan, on sekä absurdi, että monille silti ainoa mahdollinen tapa ajatella.
Minua kiinnostaa lähinnä se, että onko täällä kukaan tutustunut tuon ajatuksen vaihtoehtoihin? Onko kukaan kuullut, että sellaisia on edes olemassa?
Joskus nämä keskustelut ovat kuin jalattoman miehen kanssa pohtisi kävelylle lähtemistä.
Jos kerran kyse on tulkinnasta, niin luulisi kenttä"piispan" osaavan sitten kirjoittaa tekstiä, joka on helpommin tulkittavissa. Kertoisitko, miten muuten tulee ymmärtää kohdat:
“Heille rakenteet ovat kaiken pahan juuri ja taantumuksen syy - kuten avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, samoin isän ja äidin muodostama ydinperhe - niin myös lasten kotikasvatus.”
“Elämältä puuttuvat ehjät peruskivet ja suuntaviivat, jos ei voi luottaa syntymässä annettuun sukupuoleensa…”
“Vallankumouksellinen kulttuurieliitti toimi taistelevina pioneereina promiskuiteetin rintamalla jo vuosisata sitten harrastaen sukupuolisuhteita yli sukupuoli- ja avioliittorajojen.”
Lisäksi hän lainaa Havukka-ahon ajattelijaa seuraavasti: “Mutta sitä minä pien höpöpuhheena, että naisella olisi joku rooli, josta sen pitäisi vappautua. Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella.”
“Kulttuurimarxismi” tai “postmoderni uusmarxismi” on samanlainen salaliittoteoria kuin natsien “kulttuuribolshevismi”. Tietyntyyppisiä poliittisia aatteita kannattavat nykyäänkin alkavat käyttämään termiä “marxismi” tai “kulttuurimarxismi” kaikesta siitä, mistä eivät pidä.
Joo, todella vaikea tietää, mitä kirjoittaja on tarkoittanut kun valittaa “marxismista” ja miten sen myötä seksiä on alettu harrastaa yli sukupuolirajojen. Ei vissiin suhtaudu seksuaalivähemmistöihin tässä negatiivisesti. Pitää olla valtava suurennuslasi, että Antti Valkama osaa tehdä johtopäätöksiä ko tekstistä. Todella suuria arvoituksia kaikki tekstit.
Ok. Minunkin nähdäkseni on oikeasti olemassa epämääräinen aatevirtaus jonka kannattajat ajavat noita asioita. Kattavaa kuvausta ilmiöstä en jaksa ryhtyä tähän laatimaan, koska aihepiiri ei varsinaisesti ole suurimpia kiinnostukseni kohteita. Joitakin yksittäisiä esimerkkejä näistä kyllä tulee välittömästi mieleen minullekin, nämä nyt siis vain anekdootteina: Lasten kotikasvatuksen estäminen on ihanteena jo Platonin valtiossa sekä käytännössä osittain toteutettu Suomessakin yhteiskunnallisen päivähoidon poliittisena suosimisena, ja hieman pidemmälle vietynä kommunismin piirissä. Perinteisen sukupuolijaon, elinikäisen avioliiton ja ydinperheihanteen kiistäjiä löytääkseen ei tarvitse nykyaikana paljoa vaivaa nähdä.
En tiedä mitä Särkiöllä on mielessään, mutta itse voin kuvitella että sukupuolen ja vapaan seksuaalisuuden moninaisuuksia lapsille opettavan ideologian johdosta monet nuoret, tyyliin 8-16 vuotiaat, ovat oikeasti vaikkakin aivan turhaan hämillään siitä, mitä heidän tulisi ajatella itsestään.
Tässä sanotaan (pitääkö minun oikeasti suomentaa nämä kaikki selkokielelle?), että jotkut piirit harrastivat vapaita sukupuolisuhteita sata vuotta sitten. En tiedä mihin Särkiö täsmälleen viittaa, mutta tiedän kyllä että haureutta on esiintynyt kaikkialla ja kaikkina aikoina.
Tästä olen edellä jo kahteen kertaan todennyt, että tämä on typerä lainaus, enkä ala sitä selittelemään.
Mikä noissa on ihmisryhmien arvon halveksuntaa? Tai mitä edes tarkoitat “ihmisryhmien arvolla”?
Ilmeisesti Hieronymos kokee niin, että rakenteet ovat kaiken pahan juuri, mutta on loukkaantunut siitä, että joku sanoo asian ääneen? Miehen ja naisen sukupuolijako on alistava konstruktio, mutta se on paha asia, että kenttäpiispa sanoi tämänkin asian ääneen?
1 Moos 1:26 - 28: Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.» Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.
Apt 17: 26 - 27: “Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”
Näistä asioista on kyllä ollut foorumilla puhetta vuosien mittaan. Jos minulta kysytään mikä on yksilö, niin sanon aina että yksilö on temporaalinen kontinuiteetti, jonka jokainen olemassaolon hetki tulee Jumalalta. Mikään mikä ihmisessä on l. hänen essenssissään, ei takaa hänen olemassaoloaan l. eksistenssiään. Sen tekee ainoastaan Jumala. Ihminen on radikaalisti kontingentti. Essenssinsä ihminen saa Kristukselta, jonka kaltaisia olemme. Jumala ei katso maailmaa ja pohdi millainen Krisuksen pitäisi olla. Jumala katsoo Kristusta ja maailma on sellainen kuin Kristus ihmisyytensä puolesta edellyttää maailman ja siellä kommunikoivien ihmisten olevan.
Matt 19:5: “Ja hän jatkoi: »Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.”
Luther Iso Katekismus 6. käskyn selitys: “Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi.”
Minusta Lutherin oivallus avioliitosta nimeomaan sinä paikkana jossa mies ja nainen saavat eroavaisuutensa ja toisaalta yhdistyvät yhdeksi on nerokas. Toki se voi olla alunperin katolinen tai ortodoksinen oivallus. Joka tapauksessa siinä käy ilmi se tarkoitus ja tahto jonka Jumala on miehelle ja naiselle asettanut. Kumpikaan ei ole (edes Raaamtun mukaan) toteuttamassa omaa naiseuttaan tai miehyyttään. Kumpikin ovat tullakseen yhdeksi.
En ota kantaa lapsettomiin liittoihin tai yksinelämiseen.
Apt 17: 26: “Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”
Valtiokin on kontingentti. Se pysyy niin kauan kuin siellä voi etsiä Jumalaa edes jollakin tavalla. Kun niin ei enää ole, niin valtiotakaan ei ole. Valtio heijastaa jollakin tapaa jotakin transsendenttia struktuuria. Jo se struktuuri ei konvergoi trinitaarisen struktuurin kanssa jollakin tapaa (käskyt mukaan lukien), niin se ei todennäköisesti kestä pitkään.
Luterilanen teologi Robert W Jenson jaksoi jauhaa tästä aiheesta 70-luvulta lähtien. Eikä ollut ainoa luterilainen. Oli myös reformoituja jotka jaksoivat samasta aiheesta. Metodistejakin oli ja on. Yhteistä näille on tietenkin se, että he ajattelivat, että ilman Jumalan sanaa, trinitaarista narraatiota, Jumalan ilmoitusta jne. maailmaa ei ole, eikä ihmistä. Ja kun tämä suljetaan pois, yksilöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla, elämä muuttuu mm. päämäärättömäksi oman edun tavoitteluksi, riippuvuusproblematiikaksi, moraalittomuudeksi jne. Mutta ilmeiseti vaaditaan traditionaalista katolisuutta, että saadaan suljettua silmät kaikelta tältä kontribuutiolta ja siltikin, se olisi varmaan ihan eri juttu.
On tutustunut ja on ajatellut, mutta
Tällaiset ynnä muut vastaavat kommenttisi, aiheuttavat sen, että mietin itsekin pitkään kirjoitanko mitään. Ja vaikka kirjoittaisinkin sillä ei olisi mitään merkitystä.
Niin kauan kun pidät itseäsi ainoana jalallisena täällä, olet ainoa joka niihin voi kompastua.
Tämän voi siirtää offtopickiin.
D
Platon jo esitti, että ihmisellä on alunperin ollut neljä kättä ja neljä jalkaa. Ihminen on sitten halkaistu kahdeksi puolikkaaksi ja sen vuoksi ihmiset etsivät puuttuvaa puolikastaan.
Olisko tarkkaa vviitettä Platonin teokseen?
Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjassa jotkut marsilaiset olivat vihreitä ja nelikätisiä. Ehkä Platon nappasi ajatuksensä sieltä?
Olikohan Platonin ideaihmisellä samat neljä kättä ja jalkaa?
D
On se harmi, että Särkiö ehti vetää juttunsa pois ja vielä pyytää anteeksi vanhanaikaisia ja jotenkin vähän sillai niinku ärsyttävän raamatullisia aatoksiaan. Valtakunnansyyttäjältä meni hyvä homma ohi eikä kansalaiset pääse seuraamaan julkisen henkilön haiventamista. Toista se on Päivi Räsänen, kova gimma, joka ei sanomisiaan peru. 
Muistaakseni Pidot, jossa em. ajatus on laitettu Aristofaneen suuhun.
Pinnalta termiä ‘kulttuurimarxismi’, ja varsinaisesti sitä miten termillä yritetään niputtaa kirjoittajasta epämiellyttävät ajatukset yhdeksi aatteeksi. Se on hieman salaliittoteoriaa lähentelevää ajattelua.
Tämä tympii minuakin. Homoliitot ja avioerot sun muut ovat syntiä ihan itsessään. Ei siihen tarvitse sekoittaa salaliittoteorioita.