Voi olla, että tätä asiaa on jo käsitelty palstalla aiemminkin. Mutta uutena haluaisin kysyä asiasta. En halua lokeroida itseäni kristittynä minkään tunnustuskunnan alle, mutta olen joutunut valitsemaan vähiten vastaan tökkivän vaihtoehdon - luterilaisuuden - voidakseni käydä sanan kuulossa ja ehtoollispöydässä. Luterilaisuudessa minua on kuitenkin häirinnyt koko ajan korostus: Pyhä henki on läsnä ainoastaan sanassa ja sakramenteissa. Voi olla että sama korostus on myös muissa tunnustuskunnissa, en tiedä. En ymmärrä mihin tämä perustuu, kun itse seurakunnan pää sanoo olevansa kanssamme joka päivä maailman loppuun asti ja sanoo olevansa yhtä uskovien kanssa. Pystyttekö avaamaan minulle, mihin Raamatun kohtaan/kohtiin perustuu pyhän hengen läsnäolo vain sanassa ja sakramenteissa? Jos mihinkään?
Tarkoitus tuolla sanonnalla on ilmaista, että Pyhä Henki, ollen persoona, omaa siten myös persoonalle ominaisen ilmaisumuodon, eikä ole tunnistettavissa epäpersoonallisesti missä
tahansa. Laitan tähän pienen pätkän kääntämääni professori David Scaerin tekstiä armonvälineistä ja toivon että tämä osaltaan auttaisi hahmottamaan miten tärkeä rooli armonvälineillä on kirkossa:
Kun saarnaaminen voi tapahtua sekä maailmassa, että kirkossa, sakramentit kuuluvat kirkkoon, jolla yksin on etuoikeus toimittaa niitä. Jopa kun sakramentteja toimitetaan erillään kokoontuneesta seurakunnasta, kuten on hätäkasteen tapauksessa tai toimitettaessa ehtoollista sairaalle ja kotiin sidotulle, ne ovat silti tarjotut kirkollisen yhteyden sisällä. Sakramentit eivät ole itsenäisiä riittejä toimitettaviksi erillään evankeliumin julistamisesta. Molemmat, sana ja sakramentit ovat jumalallisesti valtuutetut ja tarjoavat syntien anteeksiantamuksen, yhden ollessa erillään toisesta. Jokainen on sisällä, kanssa ja alla toista ei voi erottaa toisesta. Sakramenteilla on perustansa sanassa, joka ohjaa uskovat sakramenteille. Mitä sanassa on julistettu, annetaan sakramenteissa. Kaste asettaa seurakunnan rajat joiden sisällä Herran ateria tarjotaan. Syntymän sakramentti on kaste ja ravitsemisen sakramentti ehtoollinen. Kautta elämänsä uskovat jatkavat kaikkien armonvälineiden käyttämistä. He kuuntelevat Jumalan sanaa ja sanan luoma usko elävöityy.
Kaste pysyy turvasatamana johon uskova palaa päivittäin löytääkseen vapautuksen synnistä. Kun Luther näki epäuskon riippuvan kristityssä niin kauan kuin hän elää, hän näki tämän päivittäisenä harjoituksena kristitylle. (Tunnustuskirjat, Vähä Katekismus, Pyhän kasteen sakramentti, artikla 12). Keskellä koetuksiaan hänen luottamuksensa oli kaste, ego tamen baptizatus sum, kuitenkin olen kastettu. Sen hyödyt vastaan otetaan uskolla, mutta sen todellisuus riippuu Kristuksen asetuksesta eikä uskosta, joka vastaanottaa sen hyödyn. Kaste on historiallinen hetki ihmisen elämässä, johon kastettu voi viitata niin kauan kuin hän elää ja johon hän voi palata joka päivä uskon kautta vastaanottamaan sen hyödyt. Jokaisella armonvälineellä on oma erityinen kirkkautensa. Sanalla on korkein kunnia, koska se sisältää kuljetuksen sakramentteja varten ja määrittää niiden luonteen. Kasteella on korkein kunnia, koska se ottaa uskovan vastaan kirkkoon ja tuottaa elinikäisen perustan uskolle. Se tuottaa rajat, joissa usko elää, menestyy ja elää. Herran ehtoollisella on korkein kunnia, koska se tuottaa Kristuksen lihan mysteerisessä uniossa noiden luokse, jotka vastaanottavat sen niin, että he tulevat yhdeksi hänen ja muiden kanssa, jotka vastaanottavat sen. (Ep, VII. 19; SD VII.69-71). Nuo, jotka ottavat osaa Kristuksen ruumiiseen ja vereen, jonka kautta sovitus Jumalan kanssa on tehty, osallistuvat sovituksen hyötyihin.
David P. Scaer, Confessional Lutheran Dogmatics, Law and Gospel And The Means of Grace, p. 141-142.
Mutta se raamatunkohta, jossa sanotaan, että pyhä henki on läsnä vain sanassa ja sakramentissa? Jeesus lupasi opetuslapsilleen toisen puolustajan, totuuden hengen, joka todistaa Hänestä. En itse muista Raamatun kohtaa, jossa pyhä henki sidotaan sanaan. Ellei Sanalla tarkoiteta Jumalan sanaa, Jeesusta kristusta. Mutta tarkoitan tässä kirjoitettua tai puhuttua Jumalan sanaa.
Olihan Vanha Testamenttikin propositionaalinen ilmoitus Jeesuksen tulemisesta, joten Kristus oli käärittynä sanaan, eli kuten Luther asian ilmaisi: “Raamattu on kapalot, joihin Kristus on käärittynä.”
Ilman Pyhän Hengen vaikutusta ei taas voi olla syntien anteeksiantamusta subjektiivisessa mielessä ja Raamattu on sitonut tämän vaikutuksen sanaan ja sakramentteihin, eikä tunne niiden ulkopuolella olevaa subjektiivista vanhurskauttamista, henkilökohtaista syntien anteeksiantamusta, huolimatta siitä, ettei sieltä löydy eksaktia ilmaisua: “Pyhä Henki tulee vain sanan ja sakramenttien kautta.” Mutta eipä sieltä löydy ilmaisua “Pyhä Kolminaisuuskaan”, ja silti se on kiveen hakattu oppi, joka jakaa kristinuskoon pitäytyvät ja toisin uskovat eri leireihin.
Tämä on ilmeistä, ettei syntien anteeksiantamusta ja subjektiivista vanhurskauttamista ole ilman sanaa ja sakramentteja. Mutta tarkoitan elämää syntien anteeksiantamuksen jälkeen pyhässä hengessä, arkista hengessä vaeltamista, kulkemista Jumalan pyhän hengen johdatuksessa. Silloinhan minussa on Jumalan Sana, Jeesus kristus, pyhänä hengen kautta, vaikka en konkreettisesti olisi kirjoitetun sanan ja sakramenttien äärellä.
Jep, juuri näin! En kuitenkaan rohkenisi sanoa, että arjessa, silloin kun ei välittömästi olla sanan ääressä johdatus tapahtuisi ilman sanaa ts. etteikö se perustuisi sanaan. Ei ole sanatonta henkeä kuten tietyt karismaattiset tahot ajattelevat, sillä silloinhan millainen tahansa vaellus voitaisiin mieltää hengen johdatukseksi.
Tyhmän luterilaisen, joka ei ole ikinä tuollaiseen törmännyt, täytyy nyt kysyä, että missä yhteydessä luterilaisuudessa sanotaan, että Pyhä Henki on läsnä VAIN sanassa ja sakramenteissa. Minusta rippikoulussakin opetetaan ihan toisin. Pyhä Henki on läsnä meidän keskellämme.
Toista vielä itseäni. Pyhä henki on läsnä sanaan perustuen, sillä muutoinhan kysymyksessä voi olla ihan mikä henki tahansa, vaikka paha henki ja näin huonosti asia voisi olla jopa ainakin jossakin mainitsemassasi rippikoulussakin ja epäilenpä että on alkanut ollakin jossakin mittakaavassa?
Eli kun sanaan perustuen Pyhä Henki on aina keskellämme, kun kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimessä, tämä tarkoittaa, että voidaan sanoa, että Pyhä Henki on vain sanassa ja sakramenteissa. Ei tuo minusta ihan järkevältä kuulosta.
Lue ensimmäinen viestini tässä keskustelussa.
Ja toisen käännöksen mukaan “Teissä”. Voisi myös kysyä, oliko jokin hetki jolloin sanaa ja sakramentteja alettiin edellyttää hengen edellytyksenä. Apostolit kaiketi saivat pyhän hengen helluntaina. Jättikö se heidät välillä kun sanaa tai sakramentteja ei ollut läsnä. Jos heillä taas oli henki alati, miksei nykykristityillä. Henki on sama kaikille. Sitten voisi kysyä, eikö pyhä henki ole uskon alkaja jos sen on samaa olemusta kuin Isä ja Poika, eikä se siis voi toisinaan toimia jo ennen Sanaa ja sakramentteja.
piti olla sana: eikö
Viestiä voi muuten muokata/korjata pientä kynä-kuvaketta klikkaamalla (viestin alanurkassa).
Pyhä Henki on uskovissakin. Ja siis aina läsnä. Hänen läsnäolonsa sanassa ja sakramenteissa on sellaista, että niiden kautta hän antaa itsensä. Siis: Henki on läsnä, kun kävelet kadulla. Vastaantulija ei kuitenkaan saa Henkeä sinulta ilman sanaa ja sakramentteja. Pyhä Henki on näissä itsensä antavana. Muualla hän on toisella tapaa.
Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala niin haluaa.
Tämä selvensi asiaa.
Off topic, note to my self ja maksettu mainos, mainostan (kirjan nimi mainittu) tällä kertaa hankkimaani huoneentaulua 
“Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.”
Sananl. 12:18 KR33/38
Tämä on hyvä vastaus. Haluaisin kuitenkin tarkennusta tuohon “sanaan”. Se kai tarkoittaa tässä ensisijaisesti Raamatun tekstejä. Mutta kuinka tarkkaan puheen tai kirjoituksen on seurattava Raamatun tekstiä ollakseen vielä “sanaa” puheena olevassa mielessä? Apostolinen uskontunnustus on kokoelma referaatteja Raamatusta; onko se “sanaa”? Papin oikeaoppinen saarna voi olla jo muodoltaan ja osin sisällöltäänkin melko kaukana Raamatun tekstistä; voiko se silti olla “sanaa”? Entä maallikkoevankelistan vapaamuotoinen julistus? Jne?
Mielestäni me emme kykene määrittelemään niitä tilanteita tarkasti, joissa tuo mainittu sana Hengen voimasta vaikuttaa. Siksi onkin hälyttävää kun joku mainostaa : tänä iltana Pyhä Henki täällä! Tai vastaavasti, jos joku sanoo: Henki ei vaikuttanut sinun puheessasi!
Luulen että em. oppiväite ”Henki vaikuttaa vain s ja s kautta” on syntynyt vastustamaan hurmahenkistä ja ihmiskeskeistä uskonelämää. Se ei niinkään siis anna eväitä tunnistaa ja paloitella kaikkea Jumalan työtä tarkasti vaan ohjaa kristittyjä yleisesti: pysymään kirkossa, jumalanpalveluksessa ja ehtoollisyhteydessä jotta villit ja yksityiset sanoman levittämiset joutuisivat koetelluiksi ja esim profeettojen ja parantajien toiminta saisi riittävän kynnyksen heti alkuunsa.
En sulje pois sitä että Pyhä Henki puhuttelee ihmisiä yksityisesti. Mutta ne tapahtumat tulee tuoda yhteiseen arviointiin ja Raamatussa ja kirkossa lienee kylliksi materiaalia jonka perusteella se tehdään. Hengen hedelmät on hienosti meille kerrottu jo alussa.