jonka mukaan kaikkea oppia on Jumalan sanan pohjalta arvioitava ja syntyneet riidat kristillisesti selvitettävä ja ratkaistava.
Kirkon läpikotaisen ja kestävän yhtenäisyyden ensimmäinen edellytys on yksimielisesti omaksuttu opin ohje, jossa on Jumalan sanan perusteella ilmaistuna se yhteisen opin summa, jonka kaikki tosikristilliset kirkot tunnustavat omakseen. Siksi jo vanhalla kirkolla oli aina tietyt symbolinsa tätä tarkoitusta varten. Opin ohje ei voi rakentua kenenkään yksityishenkilön kirjoitusten varaan, vaan se perustuu sellaisiin kirjoihin, jotka on laadittu, hyväksytty ja otettu käyttöön samaan oppiin ja uskontoon tunnustautuvien kirkkojen toimesta. Mekin olemme siis sydämestä ja suulla vakuuttaneet toinen toisellemme, että me emme tahdo laatia tai ottaa käyttöön mitään erityistä, uutta uskomme tunnustusta, vaan me tunnustamme omiksemme ne julkiset, kaikille tunnetut kirjoitukset, jotka ovat kaikkien Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden kirkkojen piirissä olleet hyväksyttyjä ja käytössä sellaisina symboleina eli yhteisinä tunnustuksina, kaikkina aikoina aina mainitun riidan syntymiseen asti, siis niin kauan kuin kaikkialla pidettiin yksimielisesti kiinni Jumalan sanan puhtaan opin kaikista kohdista, sellaisina kuin autuas tohtori Luther ne oli selittänyt. Niitä ovat:
Ensi sijalla Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset, Israelin uskon puhdas ja kirkas lähde. Raamattu yksin on ainoa tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on koeteltava ja arvioitava.
Koska tosikristillinen oppi on jo ammoin Jumalan sanan perusteella puhtaasti ja terveesti ymmärrettynä tiivistetty lyhyiksi uskonkohdiksi, jotka on suunnattu harhaoppisten väärennöksiä vastaan, me tunnustamme omiksemme kolme yleisesti hyväksyttyä symbolia, nimittäin Apostolisen, Nikaian ja pyhän Athanasioksen uskontunnustuksen. Ne ovat suurenmoisia, ytimekkäitä, kristillisiä, Jumalan sanaan perustuvia uskon tunnustuksia, joissa selkeästi ja vakaasti vastustetaan kaikkia niitä harhaoppeja, jotka niihin aikoihin nostivat päätään kristillisessä kirkossa."
… teksti toki jatkuu tuosta eteenpäin, mutta sitaatti riittänee. Ihmettelen kyllä sitä miten em. haastattelussa mainitulla prinsiipillä “Raamattu ei ole herra, Jeesus Kristus on Herra” voidaan ylipäätään mitään kristillistä yhtenäisyyttä vaalia ja ylläpitää - ei ainakaan jos mielii puhua kristillisestä kirkosta. Arkkipiista kyllä kauniisti asiaansa valaisee, mutta ongelmallinen tuo lause on.
No, tässä voimme pohdiskella minkälaisia erilaisia “Jeesus Kristus on Herra” tulkintoja löytyy teologian historiassa, kun Jeesus Kristus irrotetaan Jumalan sanasta, Raamatusta…
Tämä luterilaisuuden muotoperiaate " Raamattu ratkaisee, raamatulla ratkaistaan kaikki" on monin tavoin ongelmallinen, eikä Yksimielisyyden ohjeen laatijat ole onnistuneet siinä kovin hyvin. 1. Tämä periaate synnyttää uusia luterilaisia kirkkoja, seurakuntia, järjestöjä ja yhdistyksiä jossa jokainen tulkitsee mielestään oikein. Näin on juuri käynytkin. Myös Suomessa havaitsemme tämän ilmiön. 2. Muotoperiaate sivuttaa kirkon tradition se ei puhu, arvosta, ylläpidä, luo, vanhan kirkkojen traditiota, vaan sivuttaa ne muotoperiaatteellaan ja näin kaventaa kristillisen uskon. 3. Meillä on kovin vähän keskusteltu siitä mitä kaikkea muotoperiaate pitää sisällä ja miten se olisi tulkittava suhteessa vanhoihin ja alkuperäisiin kirkkoihin. 4. Mitä tulee Arkkipiispan lausuntoihin ne voidaan tietysti ymmärtää miten kukin haluaa ja niitä voidaan taivuttaa suuntaan jos toiseen.
Niin, se on itsestäänselvyys. Asia, jota ei tarvitsisi edes joutua sanomaan ääneen. Eikä itse asiassa yleensä tarvitsisikaan. Kun tuo sanotaan lut. kirkon sisällä, tavoitteena on yleensä ilmaista, että älkää nyt noin kirjaimellisesti apostolin/profeetan/Jeesuksen juttuja ottako, tämä meidän “kristuskeskeinen” (tai “rakkaudellinen”) tulkinta on parempi.
“Raamattu on kapalot, joihin Kristus on käärittynä.”
Martti Luther
Tähän Lutherin ajatukseen yhtyen en kykene ajattelemaan muutoin kuin hänkin: emme voi löytää Kristusta muualta kuin hänen sanastaan.
Näin arkkipiispa antaa hyvin helluntailais/kalvinistisen vaikutelman, että Kristus voitaisiin kohdata ilman armonvälineitä.
Täsmennäpä vähän. Otsikon virke on kylläkin asiayhteydestään irrotettuna ja väitelauseeksi tulkittuna itsestäänselvästi tosi. Mutta ketjun aloittaja antaa helppokäyttöisen linkin uutiseen, jota sinunkin pitäisi lukea. Asiayhteydessään ja varsinkin osana vuosikymmeniä luterilaisessa kirkossa jatkunutta keskustelua Luoma tarkoittaa, että Raamattu ei kelpaa auktoriteetiksi. (Vakiintuneen tavan mukaan hän muotoilee sanottavansa niin epämääräiseksi, että hän voi halutessaan kyllä kiistää sen, miten minä hänen lausuntonsa tässä tulkitsen.) Oletko sinäkin siis sitä mieltä, että Raamattu ei kelpaa “herraksi” siinä merkityksessä, että se olisi auktoriteetti?
Selvää poliitikkoainesta. Vastasi jokaiseen kysymykseen niin, että kuulija jäi ihmettelemään että mikäs se vastaus siihen kysymykseen sitten oli. Selitystä kyllä pukkaa kuin liukuhihnalta, sisältö vain puuttui.
Esimerkiksi homoliittokysymykseen vastasi vain jankuttamalla, miten vaikea asia on ja sitä pitää selvitellä piispojen kesken. No, mitäs vaikeaa siinä nyt sitten on. Sieltä Raamatustahan tuo kyllä selviäisi ihan helposti. Kyse oli vain siitä, että pitää pitää jalkaa oven välissä varmuuden vuoksi molempiin suuntiin.
Minun mielestäni taas hän ei valaise asiaa millään tavalla.
– Se mitä sitä kontekstia tunnen, niin luulen ymmärtäväni jotakin siitä tulokulmasta. Kun kesällä tätä sanailua tässä oli, niin tulin myöskin itse todenneeksi, sen minkä olen sanonut jo kauan sitten seurakuntavuosinani omissa raamattuopetuksissani, että Raamattu ei ole Herra vaan Jeesus Kristus on Herra – ja juuri hänestä Raamattu kertoo. (tuosta @Veteraani n linkittämästä tekstistä)
Hyvin kiteytit haastattelun sisällön – “kauniisti” asiaansa arkkipiispa selittää vaan ei selkeästi. Toki se epämääräisyys on ollut nähtävissä muissakin yhteyksissä jos vain on viitsinyt lukea mitä hän sanoo.
Niille, jotka tykkäävät lukea niin Juhani Lindgren aikanaan teki väitöksen Kenneth Latouretten ekumeenisesta metodista (Unity of all Christians in love and mission : the ecumenical method of Kenneth Scott Latourette).
Kenneth Latourette ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Kenneth_Scott_Latourette
No, kauan sitten keskustelin Juhanin kanssa tästä ja yksinkertaistettuna Latouretten metodi oli käyttää tunnusta “Jeesus Kristus on Herra”. Mutta kun tuon voi ymmärtää niin monella tapaa - mitä sillä siis tarkoitetaan. Siksi pian oltiin ekumeenisissa ympyröissä ongelmissa. Ei siis ihme että varhaisessa kirkossa oli tunnustukset käytössä(regula fidei - lue Lauri Vartiaisen luento aiheestahttps://sti.fi/luennot/files/lvks96_2.html) JA Kirjoitukset l. Raamattu. Tuon Jeesuksen Kristuksen Herrana kun voitiin oppia tuntemaan Raamatun kautta. Jos Hänet erotetaan sanasta niin lopuksi tuon ilmaisun “Jeesus Kristus on Herra” sisään voi laittaa mitä vaan.
…Juhani Lindgren sanoi tuossa samaisessa keskustelussamme (huom. tämä tapahtui 90-luvulla!), että pohjoismaissa on pääsemässä valtaan kirkkofundamentalismi l. kirkko määrittelee itse itsensä - ei Jumalan sana. Ja näin on käynyt.
