Eli uskovat juutalaiset yhdessä muodostavat nyt pakanoiden kanssa uuden israelin, uuden Jerusalemin, Messiaan kirkon.
Minusta uusi Israel on hyvä ilmaisu, onhan pohjana Nasaretin Jeesukseen uskova juutalainen alkukirkko, aito Israel, johon pakanat ovat saaneet liittyä. Kaikkia uskovia koskevat nyt sanat: “…vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö…” (Hepr. 12:22). “…sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme” (Gal.4:25,26).
5 tykkäystä
Itse ajattelen, että kirkko tosiaan on uusi Israel, uusi pyhä pappiskansa. Lihallinen israel on kuitenkin olemassa ja sillä on myös oma roolinsa viimeisistä viimeisinä aikoina. Vääränä pidän erilaisia kristillisen siionismin muotoja tai erillisen pelastuksen opetusta juutalaisille ohi Kristuksen. Esimerkiksi tässä keskustelussa mainitun Patmoksen opetuksessa näen kyllä ylilöyntejä tässä suhteessa.
Tavallaan olisi sympaattinen ajatus, että vanhassa liitossa pitäytyville juutalaisille olisi jokin erillinen pelastumisen mahdollisuus, mutta tämän tekee hyvin vaikeaksi se, että rabbiiniseen juutalaisuuteen käsittääkseni kuuluu eksplisiittinen Jeesuksen messiaanisen aseman kiistäminen ja tämän pilkkaaminen.
1 tykkäys
Ajatukset voivat olla monenlaisia, mutta Jeesus itse sanoo selvin sanoin, että muuta tietä ei ole Isän luokse kuin Hän.
Sen sijaan minusta lihallisen israelin kääntymys on asia, jota kyllä opetetaan ja johon uskonkin. Juutalaislähetys olisi tärkeätä ja pidän surullisena, että siitä on paljon luovuttu.
Ja sitten yksiviivainen samaistaminen Israelin valtion, nykyjuutalaisten ja lihallisten Israelin lasten kesken on kyllä monella tavalla ongelmallista.
Parasta israelystävyyttä on rukoilla kääntymystä juutalaisille, että heidän silmilätään lähtisi peite ja he näkisivät Kristuksen.
Näin on. Juutalaisten erilliseen pelastustiehen uskovat kristityt voivat kuitenkin yrittää selittää tämän kohdan vetoamalla siihen että Jeesus itse asiassa on myös Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Jos tällöin joku juutalainen pelastuisi uskomalla pelkästään Vanhassa testamentissa ilmoitettuun Jumalaan, niin silloin hän pelastuisi Jeesuksen Kristuksen kautta, vaikka ei tätä tietäisikään. Itse en siis pidä tätä oikeana tulkintana siteeraamastasi kohdasta.
Tämä on totta, mutta Patmos edustaakin näissä Israel- kuvioissa täysin toista äärilaitaa, joka yleensä pistää vain hiukan hymyilyttämään.
Loman ajan pitkillä automatkoilla kuutekin välillä Patmosta, kun Nova alkoi kyllästyttää. Sitten tuli välillä aina Kesä Seura radio, mutta aika pian saarnanuotti alkoi tökkiä. Joskus mennävuosina sieltäkin on tullut mielenkiintoisia puheita, ei siinä mitään.
Laitan tähän joskus jo aiemmin siteeraamani Anglikaanisen kirkon pastorin kirjoittaman loistavan yhteenvedon Israelin asemasta.
Kristus oli täyttänyt tehtävän, jota Israel ei ollut voinut täyttää, oli todella ollut Jumalan »poika» ja »palvelija», jonka vapaaehtoisen sijaisuhrin kautta maailman pelastus piti toteuttaa. Kristus oli uusi Israel, Jumalan kuuliainen Poika ja kärsivä Palvelija, joka oli itsensä alistamisen kautta persoonassaan täyttänyt Jumalan kansan lähetystehtävän. Toisin kuin Israel hän alistui tahtoen kasteeseen ja valitsi täten vapaaehtoisesti kuuliaisuuden ja kuoleman tien. Kun häntä Israelin tavoin koeteltiin erämaassa, hän kieltäytyi kiusaamasta Jumalaa ja voitti näin kiusaajan. Vuorisaarnassa antamansa uuden lain vain hän itse piti täydellisesti, ja seuraus hänen kuuliaisuudestaan oli kuolema ristillä. Hänen lähetystehtävänsä näennäisesti täydellisestä epäonnistumisesta tuli voitto ja elämä, sen ylösnousemuksen ihme, joka ei merkinnyt vähempää kuin uuden Israelin, eikä ainoastaan uuden Israelin, vaan uuden Aadamin ylösnousemusta hänessä, uuden ihmiskunnan luomista hänen ylösnousseessa ruumiissaan, Messiaan kirkossa. Israelin historiallinen tehtävä oli täytetty Kristuksessa. Uusi testamentti toistaa Vanhan testamentin kerygman, mutta täytetyssä ja lopullisessa muodossa."
Alan Richardson, Raamattu tieteen aikakaudella, s.158.
Kuulin tänään eka kerran pastoriltani osuvan selityksen siitä kun Abraham aloitti tinkimisen Sodoman puolesta alkaen 50:stä ja lopettaen yllättäen kymmeneen.
Miksei Aabraham tinkinyt vielä alemmas? Vastaus lienee siinä, että Sodoman tapaus on laajennettava koskemaan koko maailmaa. Eli Jumala kyllä pelastaa koko maailman jos hän löytää yhdenkin vanhurskaan ja hän löysi Jeesuksen ja sovitti maailman itsensä kanssa antaen maailmalle pelastuksen.
2Kor 5:19-21: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”
Vähän sama homma kuin Pietarinkin kysyessä Jeesukselta kuinka monta kertaa hänen olisi annettava anteeksi, ihanko seitsemän kertaa, johon Jeesus vastasi ei seitsemän, vaan 70 kertaa seitsemän, eli laskematta kertoja jättäen tämän lopun avoimeksi.
2 tykkäystä
Aamoksen kirja 2:8
92 käännös: Pantiksi otetuilla vaatteilla heitä lojuu jokaisen alttarin ympärillä, he juovat pyhäkössä viiniä, jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet.
33/38 käännös: He loikovat pantiksi otetuilla vaatteilla jokaisen alttarin ääressä ja juovat sakotettujen viiniä jumalansa huoneessa.
Kun katsoo laajemmin eri käännöksiä, niin vanhemmissa ja sanatarkemmissa on usein jotain sakkoihin liittyvää ja uudemmissa sitten muita versioita, kuten korko tai ulosmittaus. Mietin että mikäköhän tässä mahtaa olla oikea tulkinta? Kyseessä asiat joista kansa tuomitaan, eli jollain tavalla paha ja väärä asia, jota sakkorangaistus ei sinänsä mitenkään ole. Jos sakko on oikein ymmärretty ilmaus, niin puhutaanko tässä jostain korruptoituneista virkamiehistä, jotka ottavat sakkoja omiin taskuihinsa kenties jopa keksityistä rikoksista? Vai onko kyseessä kuitenkin koronkiskonta, joka olisi selkeämmin väärin? Mistä 92 kääntäjät ovat sellaisen kehittäneet? Käyttämässäni raamattupiirimateriaalissa on selitykset joka lukuun, mutta koska kirja on uutta raamatunkäännöstä vanhempi, ei siinä tunneta näitä muita käännösvaihtoehtoja tai pystytä ottamaan niihin kantaa.
Vähän vilkaisin sanakirjaa ja tuossa on sana, joka tarkoittaa vahingonkorvausta tai veroja.
Mietin, että onkohan tuossa Aamoksen kohdan käännöksessä vaikuttanut Septuaginta. Siellä tuo heprean vahingonkorvausta/veroa tarkoittava sana on käännetty sanaksi, joka tarkoittaa muun muassa kiristämistä.
Mihin raamatunkohtaan Luther mahtoi perustaa eksegeesinsä siitä ettei ehtoollisen jakajalla ole mitään merkitystä vaan aivan kuka tahansa voisi toimia tuossa tehtävässä ilman että sillä olisi mitään vaikutusta? Vai oliko tässäkin taustalla vain rooman kirkon traditio?
Mihin viittaat, mistä olet saanut tuollaisen käsityksen?
Viittaan siihen kohtaan missä Luther sanoo että ehtoollisen pätevyyteen/oikeellisuuteen ei vaikuta vaikka sen jakaisi “pirun anoppi” (tjsp)
Tämähän ei tarkoita, ettei ehtoolisen jakajalla ole merkitystä, vaan tässä on kysymys ehtoollisen pätevyydestä. Luther on tietenkin sitä mieltä, että järjestäytyneessä seurakunnassa sen saa jakaa vain pastori, mutta ilmaistakseen riittävän selkeästi sen, ettei virka saa aikaan ehtoolisen vaikuttavuutta hän käyttää tuollaista kieltä.
2 tykkäystä
Allegoria: Jos haet pukuvuokraamosta poliisin virka-asun ja ryhdyt kirjoittelemaan sakkolappuja naapureille niin niillä lapuilla ei ole mitään katetta - koska olet “viran anastaja”. Samalla tavoin näen että vale pastoreilla ei ole oikeutta toimia ehtoollisen jakajina, ja jos vaikka niin tekevät, niin sen ehtoollisen pätevyydestä on vähintäinkin suuri epävarmuus. IMO ei voida sanoa varmuudella että kenen tahansa jakama ehtoollinen olisi oikea/pätevä
Ehtoollinen on pätevä itsessään, Jumalan sanan voimasta, eikä sitä virka tee päteväksi, vaan Jumalan sanalla on pätevyytensä itsessään Jumalan Hengen voimasta, vaikka sen toimittaisi täysi heittiö kuten Tunnustuskirjat sanovat.
3 tykkäystä
Eiköhän Luther seurannut vain vanhaa kirkollista perinnettä, joka ratkaistiin jo donatolaiskiistan yhteydessä. Ja tietenkin tässä Luther seurasi myös Augustinusta.