Onkohan täällä kreikan/vanhahtavan englannin taitoisia, jotka osaisivat tiivistää tätä linkin takana olevaa Meyerin kommentaaria https://www.studylight.org/commentary/1-corinthians/15-51.html#hmc Tämä liittyy siis kohtaan 1 Kor 15:51. En oikein pääse kärryille, mitä kirjoittaja itse on mieltä ja mitä häntä kritisoivat taas kirjoittajat sanovat. Erityisesti kiinnostaisi tietää, miten hän näkee Paavalin ja paruusian välisen ajan eli mihin “us” sanalla viitataan.
Minusta Meyer näyttäisi kannattavan tulkintaa, jonka mukaan Paavali sisällyttää itsensä niihin, jotka tulevat olemaan elossa parusian (Kristuksen paluun) aikaan, jolloin tämän pitäisi tapahtua melko pian. Meyer kritisoisi niitä tulkitsijoita, joiden mukaan tätä ei voisi päätellä Paavalin sanamuodoista. Nämä hänen kritisoimansa tulkitsijat pyrkivät Meyerin mukaan ennalta haluamaansa lopputulokseen kielellisesti väkinäisillä perusteilla. Olennainen kohta olisi keskivaiheilla:
Our interpretation is adopted and defended by Winer since his fifth edition (p. 517, ed. 7 [E. T. 695]), comp. Ewald and Kling;(93) but it is contested by Fritzsche, de conform. Lachm. p. 38; Reiche, Commentar. crit.; de Wette, van Hengel, Hofmann, Hoelemann, neue Bibelstud. p. 276 ff., who, it may be added, looks upon the passage as regards text and interpretation as a “still uncertain” one, but decidedly denies that there is here or in 1 Thessalonians 4 an expectation of the Parousia as nigh at hand.
Kiitos, itsekin tätä vähän epäilin mutta kielitaito ei riittänyt varmaan tulkintaan.
Näkisin kyllä mielelläni useampia lausuntoja siitä, mitä Meyer tuossa jutussa sanoo ja miksi.
Kirja, joka näyttää minulle minkälainen minä olen. Joka sanoo minulle, mitä kaikkea asuu sydämessäni. Joka paljastaa syvimmälläkin olevat luonteeni hengelliset vaikuttimet. Joka perin pohjin tuomitsee minut ja samalla ilmoittaa minulle Yhden, joka täyttää kaikki puutteeni, sellaisella kirjalla on todistuksensa omassa itsessään.
Se ei pyydä eikä tarvitse mitään suositusta ihmiseltä. Se ei kaipaa heidän suosiotaan eikä pelkää heidän vihaansa.
Emmekö voisi todeta kuin Sykarin kaivon nainen Jeesuksesta, nin Raamatusta: “Tulkaa, katsokaa kirjaa, joka on sanonut minulle kaikki, mitä olen tehnyt. Eiköhän se vain liene Jumalan Sanaa.”
Erittäin hyvin kiteytetty. Lainasin tämän myös agnostikkojen Agora-ryhmän puolelle.
Tänä päivänä mietityttää seuraava kohta Raamatusta.
Sak. 12:3
Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikkien kansojen tielle. Ne kokoontuvat Jerusalemia vastaan, mutta kaikki, jotka käyvät siihen kiveen käsiksi, satuttavat itsensä.
Tässä vuoden 1933/38 käännös samasta paikasta:
Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.
En tiedä oletko kuullut Riitta Keskimäen Vanhan testamentin raamattuopetuksia profeetoista, mutta hän on niissä erittäin hyvä.
Keskimäki on Kansan Raamattuseuran raamatunopettaja, kieltentutkija ja historioitsija, joka tuntee Raamatun profeetat Israeliin liittyen kuin omat taskuunsa ja selittää niitä todella mielenkiintoisesti. Netissä löytyy hänen puheitaan esim YouTubesta.
Hän on vieraillut monissa seurakunnissa, myös meidän ja olen kuunnellut häntä livenä muutaman kerran. Suosittelen. Myös Patmosradion arkistossa on hänen puheitaan.
En ole kuullut aiemmin, mutta nyt alan kyllä kuunnella. Onpa aivan huikeaa kuunnella. Sen verran olen kuunnellut Jukka Norvannon opetuksia, että saan kiinni Keskimäen opetuksesta. Isebel, Ahab, eri kuninkaat ja muut ovat jo sen verran usein tulleet esiin, että en tipu kärryiltä. Kiitos tästä vinkistä!
Radio Patmosta minulla ei juuri tule kuunneltua. Joskus yritin kuunnella Radio Deitä, mutta se musiikki ei oikein uppoa minuun.
Kuuntelen Patmosta aika paljon. En siksi että se opettaisi koko ajan oikein, vaan siksi että sieltä tulee puhetta enemmän kuin musiikkia (enimmäkseen huonoa musiikkia)… Kristitty tarvitsee kristillistä puhetta. Vaikka se ei aina rimmaakaan oman ajattelun kanssa. Huomaan kaiken ei-kristillisen puheen vastapainoksi kaipaavani kristillistä puhetta.
D
Patmos on mielestäni kokonaisuudessaan kiinnostavampi kuin Dei, jonka päiväohjelmia en pysty kuuntelemaan ollenkaan. Illalla ja yöllä Deistä tulee hyvää ohjelmaa, kuten Patmoksestakin, josta kuuntelen paljon vanhoja opetuspuheita iltaisin ja monesti läpi yön, ja jotka ovat melko kirjavia laidasta laitaan. Joukossa on kuitenkin myös hyvin kiinnostavia puheita menneiltä vuosikymmeniltä.
Musiikin suhteen Patmos on konservatiivinen, paljon virsiä ja hengellisiä lauluja, kun Dei keskittyy kristilliseen kevyeen poppiin, joka ei juuri miellytä. Poikkeuksiakin aina kuitenkin on molemmissa.
Keskimäki oli minullekin tuntematon vielä viisi - kymmenen vuotta sitten, mutta häntä suosittelivat monet. Kun hän tuli kirkkoon puhumaan johonkin iltaan, innostuin, koska hän tunsi niin hyvin Vanhaa testamenttia ja esitti asioita mielenkiintoisesti.
Ja sinä päivänä. Tämä ilmaisu esiintyy seitsemän kertaa luvussa 12 ja 17 kertaa luvuissa 12-14. Jumala puhuu tässä lopun ajoista, kun hän tuhoaa kaikki vihollisensa. Ja sinä päivänä ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem” tulee alas taivaasta (Ilm. 21:2). Jerusalem ja Juuda esittävät Kirkkoa, raskasta kiveä. Herra asettaa kiven Siioniin (Jes. 28:16) joka osoittautuu kompastuskiveksi noille, jotka eivät tottele Sanaa (1. Piet. 2:8). Kaikki kansat… kokoontuvat sitä vastaan. Maailman laajuinen vihollisten kokoontuminen Jerusalemia vastaan osoittaa hengelliseen luonteeseen mikä on kuvattu tässä.
Lutheran Study Bible, Concordia Publishing House, p. 1538.
En usko tähän näkemykseen, vaan siihen että profetioissa on kyse konkreettisesti Israelista ja Jerusalemista.
Tiesinkin, että käsität asian tällä tavalla vastoin luterilaista tunnustusta. Mutta nyt kuulisin mielelläni sinulta vaihtoehtoisen kommentaarin tähän paikkaan, joka olisi yhtä hyvin ja uskottavasti tuettu monin raamattuviittein kuin tämä Lutheran Study Biblestä kääntämäni?
Lopun ajan profetiat koskevat hyvin paljon Israelia sekä maana, kansana, että Jumalan erityisenä silmäteränä. Näitä ei voi koskaan ohittaa esim korvausteologialla, joka selittää asiat toisin, kirkko tuhatvuotisena valtakuntana, kristikansa Israelina jne. Toki näillä on myös rinnastuksia, jotka pätevät ehkä molempiin.
Puhdasta korvausteologiaa en todellakaan kannata, vaan ajattelen nimenomaan Israelin kansalla ja maana olevan erityisesti merkittävä osuus lopunajan tapahtumissa. Samaa mieltä ovat useat konservatiiviset raamatunopettajat, luterilaiset ja muut protestantit. En käy perustelemaan näkemystä jollain erityisellä muulla tekstillä, kuin korkeintaan Raamatun profetioissa esiintyvillä ja niiden täyttymisillä aikojen kuluessa monien vielä ollessa täyttymättä.
Joo, mutta juuri nuo Raamatun todistukset loistavat poissaolollaan näissä näkemyksissäsi. Mitään tuon kaltaista todistusta, joka todistaa itse itsessään, kuten esim. tuo lainaamani en ole teikäläisiltä koskaan kuullut.
Jätän todistelut itseäni viisaammille raamatunopettajille, kuten vaikkapa mainituille Jukka Norvannolle tai Riitta Keskimäelle, luterilaisia molemmat. Sekä tietysti siihen, mitä tapahtuneet ja toteutuneet asiat todistavat ja mitä Henki todistaa.
Kyllä minäkin arvostan Jukka Norvatoa jonka selitykset minulla on tuolla hyllyssänikin. Mutta Norvanto erehtyy juuri näissä kohdin kuten esim. selittäessään Room. kirjeen loppulukuja, sekä tiettyjä Ilm. kirjan kohtia. Joskin hän on näitä kohtia käsitellessään hyvin varovainen.
Korvaamisesta sen verran, että aiempi Jumalan kansa ei korvaannu, kun sen laajenemisen tapa muuttuu. Aadamin ja Nooan jälkeen kansa pelastui “vajaalla” ilmoituksella verrattuna siihen jossa pelastusympäristö oli juutalaisteokratia säädöksineen. Ilmoitushistoria eteni, mutta kansan korvaamista toisella ei tapahtunut. Vanha jatkoi olemassaoloaan autuudessa. Kun juutalaisille määrättiin kaste ja ehtoollinen, aiempi jumalankansa ei myöskään korvautunut, vaan sisään alettiin tulla eri tavalla kuin ennen. Ilmestyneeseen Messiaaseen uskominen syrjäytti tulevaan Messiaaseen uskomisen. Pakanat pääsivät uskon ehdolla mukaan tähän uuteen porukkaan.