Kristus mutta Kristukseen osallistutaan sakramenteissa.
Edelleen omaa yksityisajatteluani on että Kristuksen kuolema on Hänen sinne menemistä missä syntiin kuolleet ihmiset ovat. Kristus tavataan siis jo synnin kuolemassa ja pelastuksen mahdollisuus on kaikkien jotka ovat Kristuksen, valitun uhrilampaamme sovituksen piirissä, tämä on jo Kristukseen osallistumisen esiaste. Ne jotka seuraavat ylösnoussutta paimenta uudeksi luomukseksi uskoontulon mysteerissä osallistuvat Kristuksen elämään.
Sakramentit ovat ylösnouseen paimenen seuraajien keskinäistä elämää ja vuorovaikutusta myös heidän ympärilleen, Kristuksen välittämänä. Eli sakramentit ovat siellä missä ylösnousseen paimenen seuraajat tunnustavat syntejä toisilleen, parantavat, toimittavat toisilleen pyhiä palveluksia yhteisön kokoontumisessa, profetoivat, opettavat, muodostavat perheitä.
En kiellä kirkollisia sakramentteja, mutta mielestäni niiden edustama asia ei tyhjene kirkollisiin sakramentteihin.
Itse en ole koskaan ollut sitä mieltä ettenkö saisi yksityisajatella enkä usko että sellaista seurakuntaa tai kirkkoa on jossa kaikki jäsenet jakavat yhden käsityksen asioista. Kun osallistun kristittyjen kokouksiin, autan yhteisöä niin omalla työpanoksellani kuin rahallisesti, rukoilen yhdessä ja kannan vastuuta yhteisön elämästä enkä puhu siitä pahaa selän takana olen enemmän osa kristittyä yhteisöä kuin silloin kun olisin saanut pakotettua ajatukseni johonkin muottiin jolle on näytetty yhteisön vihreää valoa.
1 tykkäys
Eikö tässä olisi yksinkertaisempikin lukutapa? Tämä on minun ruumiini, joka kuulee teitä kuulee minua, kaste syntien antamiseksi jne.
Varmaan olisi vaikka en mä kyllä näe tuossa mitään monimutkaista.
Minusta olennaista on se että Kristuksen ruumis ei ole ruumis itseään varten vaan niitä muita varten.
Minä olen tylsä ihminen ja mietin, mitä Raamatussa sanotaan. En nyt sinänsä halua debatoida, vaan lähinnä että voiko tekstiä tulkita jollakin toisella tavalla.
1 tykkäys
Nyt on olen lukevinani sinun viimeisestä viestistäsi ihan luterilaista ajattelua. Elämäni uskossa on jo elämistä Kristuksessa.
Mutta tuo helluntailaisten ajattelu on minulla perintönä 80-luvulta jolloin olin helluntaiseurakunnassa. Kyllä siellä opetettiin ihan nurinpäin kasteen rakentuvan uskolle, eikä uskon kasteelle.
Katolilaisilta opittua. Kai se Marttikin sen sieltä oppi.
Helluntailaiset taas ovat sen tyyppinen porukka että uskoisin siellä tapahtuvan evoluutiota, niin hyvään kuin huonoon suuntaan, melko lyhyessäkin ajassa.
Tässä asiassa ei mihinkään suuntaan sillä heillä edelleen kaste perustuu uskolle. En ole kuullut tässä muutosta tapahtuneen.
Voidaan esittää kysymys. Mikä on ihmisen osa, myötävaikuttamaan parannuksen? Jos kuulet lain saarnaa tai evankeliumin saarnaa, niin se mitä sanassa sanotaan vaikuttaa sydämessä, koska sydämessä tapahtuu kääntyminen sanan kautta. Parannuksen ensimmäinen osa on katumus, lain vaikuttama katumus, joka tulee siis sydämestä, koska sydämestä lähtevät pahat teot, ajatukset laki on tuominnu, saattanu katumukseen. Näin laki on kasvattaja Kristukseen, että Jumalan armon evankeliumi voisi synnyttää uskon. Parannuksen toinen osa on sydämen usko, kun puhutaan syntein anteeksiantamuksesta, niin ei siinä millään lailla ihmisen myötävaikutuksesta ole kysymys , vaan evankeliumin sanan vaikuttama usko, joka yksin omistaa syntein anteeksiantamuksen sydämessä.
Kun järki sanelee parannuksen, niin ei voida puhua ollenkaan siis oikeasta parannuksesta, vaan sydämen kääntymättömyydestä, syntiturmelluksesta.
No, olen kuullut nyt 8 kk sisään kolmeen eri otteeseen opetusta kasteesta enkä ole havainnut moista uskomusta. Olen varmaan väärissä piireissä.
Käsittääkseni kaste perustuu Herran kehotukselle ja apostolien esimerkille. Usko taas on lahja, Jumalan armoa ja rakkautta ihmistä kohtaan, joka pelastaa. Tämä pelastus ilmenee sitten uskona, parannuksentekona, Pyhän Hengen saamisena, kasteen toimittamisena ja mitä kaikkea siinä onkaan.
Omassa seurakunnassa puhutaan siitä että pelastus ja sen aikaansaama usko on jo valmis ennen kastetta. Tunnustettu usko toimii kastettavaa ympäröivälle seurakunnalle merkkinä että pelastus on tullut lahjana Jumalalta, jolloin ihmisten kesken toimitettava kaste voidaan toteuttaa. Näin siis usko ei ole kasteen edellytys vaan usko toimii todistuksena seurakunnalle Jumalan vaikuttamasta pelastuksesta, jolloin seurakunta nostaa kastettavan yhdestä yhteisestä kasteesta joukkoonsa. Joten siis olen ymmärtänyt että kaste perustuu Jumalan vaikuttamalle pelastumiselle joka tapahtuu ihmisissä siten että he jakavat keskenään yhden uskon, mikä kauniisti sitten ilmenee kasteessa joka toimitetaan seurakunnan keskellä. Yksi usko, yksi kaste, yksi Herra, miten se nyt kuuluukaan…
En siis itse ole koskaan ajatellut että kaste on pelastus. Jumalan teko on pelastus.
En kyllä ihmettelisi jos olisin ymmärtänyt jotain väärin. Tuntuu olevan minulle ominaista kristillisissä yhteisöissä seikkaillessani.
1 tykkäys
Minkä tähden sitten kasteessa lupaus pelastuksesta, syntein anteeksiantamuksesta luvattu, jos Jumala ei meitä kasteessa autuaaksi saata, Kristuksen kuoleman ja ylönousemuksen osalisuuteen kasteen ja uskon kautta.
1 tykkäys
Onhan se kaste osa sitä koko pelastussettiä, mutta tarvitseeko sen pelastuksen olla kirkossa niin kaavamaista. En minä kasteen merkitystä osana pelastustyökalupalettia tässä ole mitenkään kieltämässä. Totta kai kirkon ajassa uskoontuleva hakeutuu kasteelle, jos ymmärtää sen merkityksen. On semmoisiakin uskovia tullut vastaan jotka eivät ymmärrä että kasteelle pitäisi hakeutua, juurikin helluntailaisen opetuksen johdosta, koska todellinen pelastus on tapahtunut jo Jumalan synnyttäessä hänet uudeksi ja alkaessaan uskoa.
Ei sekään kuitenkaan johda uskottavaan loputulokseen jos aletaan pitämään kastetta ainoana pelastuksen tuovana asiana. Vai uskooko täällä joku että kaikki kastamattomat joutuvat kadotukseen?
Ei tietenkään, kaste otetaan uskolla vastaan, eikä se siten pelasta tehtynä tekona ex.opere. operato. Siis tarkentaen, kaste, jossa on syntien anteeksiantamus ja pelastus otetaan vastaan uskolla.
- Piet. 3:21: “Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,”
1 tykkäys
Luterilaiset siis ottavat kasteen vastaan uskolla mutta helluntailaisia moititaan siitä että uskosta tehdään kasteen edellytys.
Selitä tämä kastettaan odottavalle, uskottavasti.
Saan kai hieman omituisesti huvittua näistä oikeassa olijoiden ylöskirjaamista muotoiluista, siis sen vuoksi että mulla ei tosiaan ole sitä vahvaa oletusta missä kirkossa opetetaan oikein, eikä myöskään perhetausta missään kirkkokunnassa. Kiinnostaviahan nämä kuitenkin ovat.
1 tykkäys
Niin, usko ei saa aikaa kastetta, joten se ei ole kasteen edellytys. Usko on vain vastaanottamisen väline, ei pelastuksen ansaitseva väline, sillä sellainen on vain Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ja niihin sinut kastetaan.
Room 6:3-5: "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,"
1 tykkäys
Oletko siis käsityksessä että helluntailaisten mielestä usko saa kasteen aikaan?
Kyllä kun he väittävät saavansa aikaan uskon, joka on kasteen lahja, Kristuksen ylösnousemuksen lahja. Hehän pitävät kastetta vain symbolina.
Oletko siis oikeasti tätä mieltä?
Olen, heille usko ei ole Jumalan, vaan heidän itsensä teko, aikaansaannos.
Lutherin mukaan kaste itse vaikuttaa sen, mitä se merkitsee, nimittäin vanhan ihmisen upottamisen ja uuden ihmisen upoksista nousemisen (Iso Katek., M. 497, 75; suom. 408). Voimme luottaa tähän: Kun Jumala, niinkuin hän kasteessa tekee, lupaa armonsa, toisin sanoen syntien anteeksiantamuksen, ja usko tarttuu tähän lupaukseen, silloin tulee vanha ihminen sen kautta kuoletetuksi ja uusi ihminen syntyy. Se, että tämä tapahtumakulku toistuu vielä päivittäin, johtuu siitä, ettei usko ole vielä täydellinen, vaan kristityssä on vielä uskon rinnalla epäuskoa koko hänen elämänsä ajan. Loppujen lopuksi on aina oleva niin, etteivät ketkään, jotka kieltävät sen, että kaste on syntien anteeksiantamuksen ja uudestisyntymän väline, voi olla Zwinglin tavoin käsittämättä kastetta yksinkertaisesti velvollisuuden symboliksi. Näin reformoidut siirtävät kasteenkin lain piiriin, vaikka se sentään kuuluu evankeliumiin. Kaste ei ole heidän mukaansa jotakin, mitä Jumala tekee meille, vaan jotakin, mitä me teemme eli suoritamme Jumalalle, toisin sanoen lain teko.
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 473.
1 tykkäys
Onkohan tuo 9x:n käsitys kuinka yleinen? Mietin vaan että miten olen itse käsittänyt koko kristinuskon kun en ole tuotakaan noin hahmottanut.
Silti epäilen että näin ajattelevia kristittyjä on missään. Tämähän on kokonaan anti-kristillinen ajatus.
Jotkut kristityt ajattelevat että usko annetaan kasteessa, jotkut ajattelevat että ihmisen on mahdollista alkaa uskomaan jo ennen kastetta tai että uskominen alkaa kasteen jälkeen. Kristitylle usko on kuitenkin Jumalan aikaansaannos. Radikaalireformaattorit nimenomaan korostavat Jumalan suvereenia valinnan vapautta toimia niin kuin kullekin ihmiselle on tarpeen jotta ihminen saa otettua vastaan täydet Jumalan lahjat. Sitä vapautta ei maalliset lait ja säädökset voi estää.