@anon85899117, en ole juuri seurannut aiempaa argumentaatiotasi tästä aiheesta. Ajatteletko että kaksoiskäskyn ensimmäinen ja toinen osa ovat jotenkin loogisesti ekvivalentteja, ja vielä siinä järjestyksessä että “Jumalan rakastaminen yli kaiken” toteutuu silloin kun “rakastetaan lähimmäistä kuin itseään”?
Itse pitäisin uskottavampana vaikkapa sellaista tulkintaa, jonka mukaan “Rakasta Jumalaa yli kaiken” on ensisijainen ja käskyn jälkimmäisestä, täydentävästä osasta riippumaton ja sen ylittävä. Jumalan rakastaminen yli kaiken tarkoittaisi esimerkiksi sitä että pidetään kaikki mitä Jumala on - esimerkiksi Vanhassa testamentissa - käskenyt (yleisesti, siis ei vain jossain yksittäisessä tilanteessa) tehdä, ellei tätä ole myöhemmin erikseen kumottu. Lähimmäisen ja itsen rakastaminen toimisi ohjenuorana vain niissä tilanteissa, joissa mitään Jumalan ilmoitettua tahtoa ei ole käytettävissä. Tällöin kymmenen käskyä olisivat voimassa sen takia, että ne ovat osa Jumalan aiemmin ilmoitettua tahtoa, ei kaksoiskäskyn takia (eikä varsinkaan sellaiseen tulkintaan sidottuna, että kymmenen käskyn sisällön olisi ehdottomasti sovittava lähimmäisen tai itsen rakastamiseen).
Kiitos hyvästä selvityksestä! Tykkäsin siitä, koska se oli ihan napakalla tavalla perusteellinen.
Minä olen ajatellut, että rakkauden kaksoiskäskyn moraali on ns. luonnollista moraalia, eikä sellaisenaan ole kristillisen moraalin peruslause. Sen osoittaa minusta sekin, että kyseessä on (vanhan) lain tiivistelmä. Ennemmin kristillinen moraali on nähtävissä Kristuksen omasta esimerkistä, joka ylittää luonnollisen moraalilain vaatimukset; Kristus laskeutuu taivaasta ja antaa itsensä ihmisille, kokonaan, usque ad mortem crucis, siis ristinkuolemaan asti, häpäisyyn ja Jumalan kiroukseen asti. Näen, että rakkauden kaksoiskäskylle tulee rinnakkaiseksi kaksi muuta lausetta, jotka kääntävät referenssit. “Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” kertoo Jumalan rakkaudesta, ja “Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä” kertoo puolestaan ihmisten rakkaudesta.
Näin siis on kaksi paria:
(1a) Rakasta Herraa, Jumalaasi yli kaiken, ja
(2a) rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
(1b) Jumala on rakastanut maailmaa yli kaiken, ja
(2b) rakasta lähimmäistäsi niin kuin Kristus on rakastanut sinua
Tämä muuttaa minun mielestäni moraalin luonteen. Vanhassa käskyssä moraali on yhtäältä suhdetta Jumalaan kaiken ylittävänä, mutta myös suhdetta lähimmäiseen “ikään kuin minuna”. Tästä @Diakoni kirjoitti hyvin: siis ihmisen tarpeiden täyttäminen on tätä rakkautta. Uuden käskyn moraali ei kuitenkaan redusoidu enää transsendentaaliseen mietiskelyyn, siis itse kunkin subjektin omien halujen, eikä edes tarpeiden pohdintaan, vaan siinä kiintopisteenä on Kristuksen historia ja evankeliumi ja erityisesti tietenkin passionarratiivi. Evankeliumi esittää meille Kristuksen rakkauden meitä kohtaan, eikä sitä voi lyhentää yhdeksi lauseeksi. Meidän tulee olla jatkuvasti evankeliumin eri puolten puhuteltavina, jotta ymmärtäisimme Kristuksen rakkauden. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että meidän pitää kuulla Jumalan sanaa.
Jos nyt yhdellä sanalla pitäisi vanhan liiton (tai oikeastaan luomisen) moraali summata, niin sanoisin rakkaus. Ja jos pitäisi yhdellä liitolla uuden liiton moraali summata, niin sanoisin palvelu.
Itse yritin nimenomaisesti tätä sanoa aiemmin: 10 käskyä on rakkauden kaksoiskäskyn selvennys, jonka Jumala on itse tehnyt. Sen funktio oli Vanhassa liitossa olla lain [liiton] kulmakivi ja sitä noudatettiin siksi – me emme noudata sitä enää liiton merkkinä, vaan siksi, että se on Jumalan selvennys rakkauden kaksoiskäskyn merkityksestä. Vanhasta liitosta meitä ei koske nimittäin kuin muutama säädös.
Olen samaa mieltä; ensimmäisen käskyn kautta ei voida ottaa mukaan kaikkea, mitä Jumala on sanonut, varsinkin kun huomioidaan se, että kristittyjä (vars. pakanakristittyjä) koskee vain muutama käsky Vanhasta testamentista. Jumala on puhunut ajassa, ja jokin tulkinta kuningaskäskystä sopii johonkin aikaan, mutta ei kaikkiin aikoihin. Dekalogia pidän kuitenkin absoluuttisena tulkintana, koska sen takana on Jumalan oma auktoriteetti. Se on kaikkina aikoina pitävä.
Nämä ovat aika latautuneita asioita ja käsitteitä. Miten suhteutat esim. laki uskovien sydämessä -ajatuksen siihen, mitä Paavali kirjoittaa lain vaatimuksesta, Room. 2:
12 Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.
13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. [Luuk. 11:28; Jaak. 1:22]
14 Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. [Ap. t. 10:35]
15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.
16 Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. [1. Kor. 4:5; 2. Kor. 5:10]
Ja tuo puhe “lain täyttämisestä”, miten suhteutat sen ristinkuolemaan ja Jeesuksen toteuttamaan lain täyttämiseen?
Hienoa erittelyä Silvanukselta. Koska en ole tänä viikonloppuna kotona, vastaukseni on valitettavasti lyhyt kännykkävastaus.
Koska ihminen on Jumalan luoma, minä uskon että tiettyä moraalia on ihmisiin istutettu. Tästä huolimatta minä vierastan termiä “luonnollinen laki”, sillä sitä ei Raamatussa käytetä ja tällaisiin epämääräisyyksiin on ihmisten ja enemmistöjen helppo ympätä mukaan ns. omia mieltymyksiään mukamas luonnollisina ja käyttää sitä vallan välineenä.
Historia on täynnä kamalia esimerkkejä asioiden jakamisesta hyviin ja luonnollisiin ja pahoihin ja luonnottomiin - aina enemmistön mieltymysten mukaisesti.
Rakkauden kaksoiskäsky ja sen soveltamisen tuottamat hyvät hedelmät haastaa suurta enemmistöä ajattelemaan asioita muutenkin kuin sen kautta mikä itselle tuntuu luonnolliselta. Rakkaudesta johdettu moraali menee pidemmälle kuin enemmistön luonnollisuus. Rakkauden kaksoiskäsky on myös pienen ihmisen turva.
Olen eri mieltä. Minusta rakkauden vaatimus on istutettu ihmiseen jo luomisessa - siksi siis “luonnollinen” laki. Juuri se, että rakkaus kääntyy itseensä (incurvatus in se), on synnin perusolemus: ihminen alkaa rakastaa itseään enemmän kuin mitään muuta. Ihminen ei enää nauti (frui) toisista antaen heidän olla, mitä ovat, vapaita, vaan alkaa käyttää (uti) heitä omien päämääriensä edistämiseen.
Näen siis, että on siis kolme tilaa:
luonnollinen tila, jossa rakastetaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä
lankeemuksen tila, jossa rakastetaan itseä yli kaiken ja lähimmäistä keinona päämääriin
lunastuksen tila, jossa Jumalan rakkauden perusteella rakastetaan lähimmäistä yli kaiken
On siis normaalitila (0), siitä lankeaminen (-1) ja sen inversio (+1). Pelastus ei palauta meitä lähtötilaan, vaan se kääntää päälaelleen synnin todellisuuden pelastuksen todellisuudeksi.
Luonnollinen laki viittaa minun kielenkäytössäni siis luomiseen, ei tutkittavaan luontoon. Ja koska luomisessa ihmisen sydämeen on istutettu laki, silloin on olemassa luonnollinen laki. Ja tämän lain sisältö on minusta rakkauden kaksoiskäsky sekä sen ulkoinen muoto on kultainen sääntö. Ja tästäkään huolimatta uuden liiton laki, joka on rakkauden laki, ei redusoidu tähän luonnolliseen lakiin, vaan ylittää sen juuri palvelevan rakkauden mallin kautta.
Sinä formuloit asian hienommin ja paremmin, mutta viimeinen virkkeesi osoittaa että olemme viime kädessä samaa mieltä: rakkauden kaksoiskäsky YLITTÄÄ luonnollisen lain.
Jos minä en uskoisi rakkauden kaksoiskäskyyn ylimpänä moraalisena ohjenuorana enkä asettaisi Raamatun tekstejä kontekstiin ja pitäisin Luonnollista Lakia teemana moraalissani, minä voisin vallan hyvin pitää esim. tämän foorumin naisia luonnollisen luomisjärjestyksen pohjalta kyvyttöminä keskustelemaan minun, miehen, kanssa uskon asioista. Olemmehan me miehet Jumalan kuva ja kunnia, naiset ovat vasta miehen kunnia. Älköön nainen vallitko miestä, älköön nainen opettako, nainen on langennut osapuoli.
Rakkauden kaksoiskäsky murtaa ylläolevan asenteen. Ei tarvitse edes selitellä eikä kiemurrella. Tämä on yksi niistä asioista, joita ihmiskunta ei vielä Jeesuksen aikana ollut valmis ottamaan vastaan.
Uuden liiton uusi rakkauden käsky on: “Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.” Se siirtää referenssipisteen “niin kuin itseänne” uudenlaiseksi, kristologiseksi: “niin kuin minä olen rakastanut teitä”. Sen vuoksi uuden liiton rakkaus on palvelevaa rakkautta.
Rakkauden kaksoiskäsky ON luonnollinen laki. Uusi käsky YLITTÄÄ luonnollisen lain.
Ymmärrät luonnollisen lain toisin kuin minä. Ajattelet, että lankeemuksen jälkeinen syntiä hallitseva laki on sama kuin luonnollinen laki. Minä ajattelen toisin. Luonnollinen laki on se, joka edeltää lankeemusta ja edeltää miehen ja naisen alistavaa hallintasuhdetta; luonnollinen laki on luomisessa sydämeen kirjoitettu laki. Lankeemuksen jälkeen on annettu muitakin lakeja, joiden funktio on rajoittaa ihmisen synnillistä “luontoa”. Ne eivät kuitenkaan ole sama laki kuin se, mikä alussa kirjoitettiin ihmisten sydämiin: rakkauden laki.
Tämä rakkauden laki nousee kuiteknin toiseen potenssiin Kristuksessa, joka antaa esimerkin sellaisesta rakkaudesta, joka menee “niin kuin itseäsi” rakastamisen yli. Jumala rakastaa meitä Kristuksessa enemmän kuin on tarpeen.
Synnillistä alistamista ei murra rakkauden laki, “niin kuin itseäsi”, vaan Jumalan esimerkki Kristuksessa: “niin kuin minä olen rakastanut teitä”. Kristuksen esimerkki, Christus exemplum, murtaa itseensä vertailevan rakkauden, koska se asettaa vertailukohdaksi Kristuksen. Rakkauden kaksoiskäsky ei murra syntiä, vaan sen murtaa Kristuksen rakkaus ja hänen ristinsä, eli tämä rakkauden uusi käsky. Se on sama vanha käsky “rakastakaa toisianne”, mutta siinä tapahtuu referenssipisteen vaihdos syntisestä itsestä synnittömään Kristukseen.
Mielestäni sinä ajattelet johdonmukaisesti ja teologisesti korkeatasoisemmin kuin minä. Ei minulla ole vastaan urputettavaa. Minusta tuntuu että lopputulemamme on melko sama - annamme vain eri asioille eri nimiä.
Onko Kristus todella käskenyt: “Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä”? Se olisi todellakin “lisäys” tähän teologiaani. Olen myös periaatteessa valmis hyväksymään luonnollisen lain niin kuin sinä sen sanoitat, tosin vielä pelkään, mitä kaikkea luonnollisen piiriin ympätään.
Itse en vain pidä käsitettä raamatullisena ja pyrin puhumaan asioista Raamatun sanoin, välttäen korkealentoisia käsitteitä, jotka voidaan ymmärtää monin tavoin. Pidän luonnollista lakia vaarallisena käsitteenä.
34 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.
Ja edelleen, Joh. 15:
10 Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. [Matt. 28:20; Joh. 14:15; 1. Joh. 5:3]
11 "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
12 Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. [Joh. 13:34+]
13 Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.
14 Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. [Mark. 3:35]
15 En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.
16 Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.
17 Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.
Luonnollinen laki. Mistä sana luonnollinen tulee? Sanasta luonto. No mistä sana luonto tulee? Minun ymmärrykseni mukaan se tulee luomisesta. Luonnollinen tarkoittaa minulle aina luomiseen liittyvää - ei siis esimerkiksi sellaiseen luontoon, joka näkyy metsään kulkiessa tai tätä elämäämme katsellessamme. Luonnollinen ei tarkoita jotain tutkittavaa, vaan se tarkoittaa sitä, mikä on alunperin luotu. Sellaisena minä puhun lähes aina luonnollisesta, kun puhun teologisessa kontekstissa.
Jos nyt kerran Raamattu puhuu luomisessa sydämeen asetetusta laista ja vastaavasta, niin minusta näyttää siltä, että “luonnollinen laki” on kovin raamatullinen käsite.
Luonnollista on se, mikä on Jumalan luomaa. Luonnollinen on lähtökohtaisesti Jumalan puheesta tutkittava, koska meillä ei tutkimuksella ole siihen suoraa pääsyä.
Minulla on vahva positio hengellisessä mielessä siihen että luonnollisuudesta ja luonnottomuudesta puhuminen ihmisten yhteydessä linkittyy ihmiskunnan suurimpiin synteihin ja kamalimpiin ideologioihin: kuten kehitysvammaisten armomurhiin kolmannessa valtakunnassa.
Minä siis hengellisistä syistä puhun mieluummin rakkauden kaksoiskäskystä, sillä se riittää. Luonnollisen lain käsitettä ei tarvita mihinkään.
@Sinituuli. - Rakkauden kaksoiskäskyllä nimenomaan etsitään sitä Jumalan tahtoa johon taivutaan. Kommenttisi on toinen epäloogisuus johon jatkuvasti törmätään: “Älä Jumalan tahtoa etsimällä ja sitä tottelemalla yritä luistaa Jumalan tahdosta.” Järjetön lause.
Jumalan rakastaminen on hänen sanojensa tottelemista. (Joh. 14:23) Näin ollen käskettäessä rakastaa Jumalaa käsketään noudattamaan hänen käskyjään. Rakkaus ei ole vain jotain tuntemuksia, se on myös rakkauden tekojen tekemistä.
Ja koska rakkauden kaksoiskäskyssä toteutuu Jeesuksen ja Paavalin mukaan koko laki, Jumalaa totellaan toimimalla rakkauden kaksoiskäskyn mukaan. Vai eikö rakkauden kaksoiskäskyssä mielestäsi täyty koko laki? Oletko eri mieltä Jeesuksen ja Paavalin kanssa?
Ymmärrän varauksesi luonnollisen suhteen. Minusta ko. käskyn asemasta luomiseen perustuvana pitää kuitenkin puhua. Siksi, että Uusi käsky ylittää sen.
Rakkaus täyttää koko lain, koska rakkaudesta voidaan johtaa jokainen lain (vanhan liiton lain) käsky. Uuden liiton laki kuitenkin esittää Kristuksen esimerkin kautta palvelevan rakkauden maksimin, jota kohti pyritään. Sitä ei vaadita, mutta sitä pidetään hyvänä.
Ajattelen niin, että rakkauden kaksoiskäsky luomisen lain muotona asettaa minimin. Uusi käsky asettaa ideaalisen tavoitteen, teloksen.
Ja kuten aiemmin kerrottiin, Rakkauden kaksoiskäskyn tulkinta ei voi mennä näin: “Tässä käskysanassa toteutuu koko laki: Toteuta kaikki laki mitä Jumala on koskaan Raamatussa ilmoittanut.”
Tuo lause on järjetön. Olen niin monta kertaa osoittanut lauseen järjettömyyden - ja Silvanuskin sen järjettömyyden ymmärsi - että tämän jälkeen en viitsi sitä enää toistaa.
Naputtelin tähän tovi sitten viestin siitä, miten vaikealta (ei vain mielessä “vaikea toteuttaa”…) “rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” -kehotus omiin korviini kuulostaa, mutten ehkä kehtaa lähettää vuodatustani nyt. Oleelliseksi mielestäni rakastamiskäskyjen ja muun moraalin suhteessa nousee kysymys siitä, mitä rakastamisella oikein tarkoitetaan. Se on vähän itsestään selvä määritelmäntarve molemmissa käskyissä (samoin kuin sana “lähimmäinen”, mutta siitä vallitsee yleensä suurempi yhteisymmärrys), ja tässä kohtaa mielestäni tuo Jeesuksen käsky rakastaa niin kuin hän on rakastanut on selvästi hyödyllisempi kuin (minun mielestäni, omalla kohdallani) paljon vaikeammin ymmärrettävä käsky rakastaa, niin kuin rakastan itseäni. Jumala uhraa ja nöyryyttää itsensä edestämme, antaa kaiken anteeksi mutta silti aina kaikessa ohjaa meitä kohti sitä, mikä on oikeasti hyvää ja pois siitä, mitä ehkä haluamme ja uskomme hyväksi, mutta mikä on meille pahaa. Minä taas annan itseni kiemurrella pois vaikeiden kysymysten ääreltä ja jatkaa pahoja tapojani, en kuitenkaan anna mitään niistä todella anteeksi, ja halveksin jokaista epäonnistunutta parantumisyritystä. Aika selvää, kumman esimerkin mukaan minun tulisi pyrkiä lähimmäisiäni kohtelemaan… Mutta nyt tämä uhkaa mennä vuodatukseksi taas. En rehellisesti sanottuna ymmärrä rakkauden kaksoiskäskyn toista osaa yhtään (muuten kuin ehdottomana miniminä), mutta Jeesuksen kehotus apostoleille Silvanuksen lainaamassa Johanneksen evankeliumin kohdassa on mainio. Vaikka ihmisen suhde itseensä olisikin monin kerroin terveempi ja tasapainoisempi kuin omani, pidän silti vaikeana uskoa, että se yltäisi lähellekään Kristuksen rakkautta meitä kohtaan. Siten käsky rakastaa Jeesuksen tavoin vaikuttaa selvästi olevan asteen “korkeammalla” kuin rakkauden kaksoiskäsky(n toinen puolisko).
