Poliisi on vahvistanut, että kuollut henkilö on tällä hetkellä vahvin epäilty kirkon polttamisesta, mutta tämä on vain yksi tutkintalinja. Muitakin ilmeisti on.
Usein tämän tyyppiseen julkistamiseen liityy riski tutkintalinjaa tukevista, mutta puhtaasti jälkikonstruktiivisista havaintoilmoituksista.
Eli jos olet nähnyt Rautjärvellä violetin passatin, niin se ei ollut punainen astra, eikä sellaiseksi jälkikäteen muutu.
Toinen seikka on vielä se, että ilman vereksiä havaintoja poliisilla pitäisi olla myös jonkinlainen käsitys motiivista. Jos sellaista ei löydy, niin juttu voi jäädä avoimeksi, kunnes syyteoikeus vanhenee.
Kun poliisi saa televalvontatiedot käyttöönsä, voidaan epäillyn henkilön liikkeitä seurata jälkikäteen. Jos henkilöllä on ollut matkapuhelin mukana, nähdään helposti kohtalaisen tarkasti, missä hän on ollut tiettyinä ajankohtina.
Voi olla tyhmäkin idea, mutta pitäisikö kirkonmenot vaikkapa parin vuoden välein päättää poistumisharjoitukseen? Rikkoisi ehkä tunnelmaa tosin, mutta jos olisi ilmoitettu että sinä-ja-sinä sunnuntaina leikitään tulipaloa paikassa, jonka sijaintia ei pappikaan etukäteen tiedä. Tosipaikan tullen ainakin osa seurakuntalaisista tietäisi mitä tehdä.
Kyllähän tuo on aivan mahdollista, että nuori nainen oli aavistanut jotain tulipalosta io tullessaan kirkkoon. Tällainen lahja on joillain harvoilla.
– Kirkon eteisessä tuli jotenkin vahva olo, että kaikki ei ole kunnossa. Oli jotenkin jännittynyt tunnelma. Tokaisin rappusia noustessa ääneen, että nyt varmaan syttyy tulipalo.
Katri hiljennettiin ja hänelle sanottiin, ettei tuollaisia sovi puhua kirkossa.
Katri ihmettelee, mistä vahva tunne syntyi. Hän miettii, että jospa palon sytyttäjä on silloin jo ollut kellotapulissa.
Hän kertoo olevansa yleensä hyvin rauhallinen. Joulukirkossa hänellä oli kuitenkin koko ajan levoton olo.
Kirkkosaliin ja yläparvelle mentäessä Katrille tuli vaistomainen tunne, että kirkkosalin ovi pitää vetää tiukasti kiinni.
Poistumisharjoituksia on toisinaan seurakunnissa. Mutta ei etukäteen ilmoittamatta. Ihmisten pelästyminen palohälytinten täysillä huutamaan alkaessa on myös aito terveysriski, jonka takia varsinkaan ikäihmisiä omaavissa tilaisuuksissa palohälyttimiä ei saa alkaa huudattaa yllättäen vain harjoituksen vuoksi. Oppilaitosympäristössä sellaiset harjoitukset onnistuvat paremmin.
1800-luvun ja sitä edeltäneiden, kuolemiin johtaneiden kirkkopalojen seurauksena kirkoissa poistumisreitit palotilanteissa on pyritty suunnittelemaan sillä periaatteella, että ensi kertaakin tilassa olevan pitäisi osata helposti ja nopeasti poistua - jos vain kykenee liikkumaan. Poistumistiet on merkattu valaistuksin, ja aika monessa kirkossa voi hätätilanteessa lisäksi poistua myös suhteellisen matalalla olevista ikkunoista - jos liikkumiskyky on riittävällä tasolla. Ovia on tyypillisesti moniin ilmansuuntiin, ja ovet aukeavat nykyään ulospäin. Parvelta puolestaan on 1800-luvun jälkeen valmistuneissa kirkoissa yleensä vähintään kaksi vaihtoehtoista poistumistietä. Kirkot ovat suhteellisen selkeitä tiloja poistumisen kannalta senkin vuoksi, että useimmiten kirkon ovista pääsee suoraan ulos. Vaikkapa nykyajan sokkeloiset kauppakeskukset ovat poistumisreittien merkkaamisen ja opettelun kannalta paljon haasteellisempi asia.
Paloturvallisuuden kannalta haasteellisia ovat sellaiset vanhat kirkot, joissa parvelta on vain yksi poistumistie. Niissä parvella eivät jumalanpalveluksissa yleensä ole kuin kanttori ja mahdollisesti kuoro silloin kun se esiintyy. Riskejä on osassa kirkoista pyritty vähentämään mm. sprinklereitä asentamalla. Niissä puolestaan on kuitenkin myös vesivahinkoriskejä.
Enkä siis tarkoittanut ilmoittamatonta harjoitusta, vaan sellaista jossa on kerrottu etukäteen että nyt leikitään tulipaloa, mutta ei kuitenkaan missä kohdassa kuviteltu palo olisi.
Haasteena on se, että vaikka harjoituksista yritetään tiedottaa etukäteen ainakin kiinteistössä olevia, millään ei käytännössä pysty kattavasti tiedottamaan kaikkia - kun harjoitus ei vaikuta usein vain kiinteistössä sisällä oleviin, vaan se näkyy herkästi ulkopuolella olevillekin, ja vaikkapa ohikulkijakin voi pelästyä, kun vaikkapa paloauto kaahaa pillit päällä paikalle. Seurakuntien paloharjoitukset ovat päätyneet toisinaan uutisiinkin siitä, että paloharjoitus on pelästyttänyt ihmisiä, jotka ovat luulleet olevan tosi kyseessä.
Ainakin Perkkaan kappeli Espoossa paloi tuhopolttajan jäljiltä maan tasalle huhtikuussa. Tunnelmallinen kappeli, jossa joskus kävin kesäillan messuissa ennen koronaa.