Pohjoismaiden katolinen piispainkokous on julkaissut paimenkirjeen reformaation merkkivuodesta. Kirje on kirjoitettu katolisesta näkökulmasta mutta painottaen sitä, mikä meillä on yhteistä luterilaisten kanssa.
Ajankohtaista-alueen aloitusviestit ovat wiki-viestejä, joita kuka tahansa voi muokata. Aloitusviestiin lisätään olennaiset uutislinkit ja muut, joiden perusteella ketjussa käydään keskustelua. Aloitusviestin kirjoittaja tai joku ylläpidosta muuttaa ensimmäisen viestin wiki-viestiksi.
En nyt haluaisi olla mielensäpahoittaja (paitsi salaa sillein ironisesti) eikä asia tietysti ortodoksille kuulu, mutta en nyt jummarra asiakirjan kommentteja mariologiasta ja soteriologiasta. Reformaattorien mariologia oli melko jykevää ja tämä on kai ollut vuosisatoja tiedossa. Ja katolilaiset ovat kai vuosisatoja puhunut myös armosta.
Onko asiakirjan tarkoitus hälventää siis ennakkoluuloja vai mikä sen funktio on?
Areiopagi-sivustolla on mielenkiintoinen kirja-arvostelu. Kirjoittanut isä Lars Ahlbäck:
Tässä jutun highlightsit (olkaa armeliaita otets Larsin tekstin kieliasun kanssa, muistakaamme, että suomi ei ole hänen äidinkielensä):
Oma lukunsa on myös 1200-luvun Vilhelm Okkamilaisen anti uudessa tavassa nähdä suhteen. Hän teki Jumalan erilaiseksi, vaikka muuten oli kuten kaikki muukin, vailla vertaa, nimenomaan hänen absoluuttisen tahtonsa avulla. Jumala ei enää ollut ”järkevä”, vaan tahtonsa puolesta melkein arvaamaton ja mielivaltainen.
Tämä taitaa muuten olla se jumalankuva, jonka kanssa Martti Luther kamppaili. Hyvän aatehistoriallisen esityksen, joka kuvaa hyvin henkilön puolesta tilannetta, saa Michael Allen Gillespien teoksessa The Theological Origins of Modernity (The University of Chicago Press, 2008). Heinäkuun toisena päivänä vuonna 1505 tuore maisteri Luther jäi ukkosmyrskyyn. Myrskyssä hän muuttui ja paljon aikanaan hänen kauttaan.
Vähitellen uutuudesta tuli olettamus, ikään kuin vakio. Lutherin kapina ei olettamusta murtanut. Toisaalta eräs reformaattori vaikkapa ehtoollisopissaan kiisti Kristuksen läsnäolon ehtoollisessa sen perusteella, että hän oli taivaissa. Tämä on univookin metafysiikan käytännön seuraus.
Ei ehkä ole ihmeellistä, että reformaation myötä sakramentaalisuus ja erityisesti sen kosminen puoli jäi sivuun. Matka Max Weberin taianomaisuuden katoon maailmasta oli vielä matkaa, mutta sillä tiellä ollaan jo, Gregoryn mukaan. Toki perinteinen kanta on yhä toinen, mutta hallitsevaan asemaan nousi 1200-luvun uutuus.
”Vastoin sen päähenkilöiden toiveita, reformaatio päätti yli tuhannen vuoden kristillisen kehyksen jaetulle älylliselle elämälle latinalaisessa lännessä …”, kiteyttää Gregory.
Olisiko se sitten parempi, jos eläisimme islamilaisen maailman kaltaisessa kuplassa?
Renesanssi ja löytöretket kai merkitsevät myös jotain maallisitumiskehityksessä.
Katolinen kirkko tarvitsee edelleen reformaation, luterilainen herätyksen tuulia.
Tässä virkkeessä on totta toinen puoli, mutta vain toinen.
Täh?? Kyllä minä vakaasti uskon, että ev.lut. kirkko kaipaa herätystä.
Joo, toistaiseksi vain toinen puoli - lukijasta riippuen.
Muutos saattaa iskeä “kuin raskaan vaimon kipu”.
Muuta tietä ei loppujen lopuksi ole.
Tämä katkelma oli myös kiinnostava, koska se kertoo, kuinka uskonnon sijaan taloudesta tuli ihmisiä yhdistävä arvo:
Uskonnollinen kinastelu ei toiminut, eikä sille ollut loppua. Ei se ole loppunut nykyaikanakaan, muistuttaa Gregory (vaikka se jää vähän pinnan alle ekumeenisena aikana). Gregory hieman sivaltaa ekumeniaa, missä ristiriidattomuuden laki tuntuu unohtuneen. Reformaation aikana tämä oli hyvinkin tiedostettu.
Yksi luku Gregorylla käsittelee talouden muutosta. Kaupankäynti kärsi jos jäätiin kiinni tunnustuksellisuuteen. Tästä Hollanti oli esimerkkinä. Uskonnon sivuuttaminen kaupankäynnissä herätti hämmästystä, mutta kun se tuntui toimivan, tapa levisi. Uskonnosta tehtii kasvavassa määrin yksityisasia. Nämä kehitykset johtivat kohti maallista yhteiskuntaa, jonka koossa pitävänä voimana on nykyään paljolti kulutus ja kaupankäynti.
Minusta tämä aineisto on niin kapea, ettei sen pohjalta voi tehdä selviä johtopäätöksiä.
Mitä merkitsi Venetsian, Genovan Firenzen ja monien muiden kaupunkien
kauppa tässä kehityksessä ajalta ennen reformaatiota, mutta renesanssin
vahvistamana.
Mitä taas Hollannin ja Englannin menestykseen vaikutti renesanssi, löytöretket?
Nehän aloitti Henrik Purjehtija Portugalissa, niitä jatkoi Espanja.
Nämä eivät kuitenkaan pystyneet hyödyntämään löytöretkiensä saavutuksia.
Oliko ongelmana aristokratia, kuten jo Kolumbuksen II matkalla ilmeni
ristiriitoja nimen omaan aristokraattien kanssa kun tarvittiin tekeviä käsiä,
eikä hienostelijoita, jotka kutsuivat itseään hidalgoksi.
Alankomaat olivat kuitenkin katolisen Espanjan lujassa komennossa, ja silti ne alkoivat vaurastua.
Oliko muutoksen tekijänä porvaristo, kuten se Saksan kaupunkivaltioissa oli?
Miten oli Saksassa? Eivätkö katolisten ruhtinaiden alueet vaurastuneet yhtä hyvin?
Sitä olen miettinyt, kun en tuota Gregoryä tunne, paljonko kehitys riippui tieteen aseman muuttumisesta? Reformaatio mullisti kyllä kaupunkien koululaitosta, Pappien ja juristien asemasta ruvettiin entistä enemmän kouluttamaan laskutaitoisia ja kielitaitoisia tulevia vrkamiehiä ja porvareita.
Mielenkiintoinen aihe!
Mikä kieliasussa on vikana? Äidinkielestä en tiedä, liekkö kaksikielinen, mutta ei se kyllä minusta tekstissä näy mitenkään.
Kieliasussa on vikana tuo sielunvihollisellinen “liekkö”. Onkko inhampaa kuultu, voikko vastenmielisempää olla!?
@SanGennaro, tuollaisissa kököissä virkerakenteissa se näkyy. “Anti tavassa suhteen”, “esityksen kuvaa puolesta tilannetta”, “matka katoon oli vielä matkaa”, “hyvän esityksen saa teoksessa” jne. Ei tuollaista kieltä pitäisi julkaista ilman kielenhuoltajan editointia.
Meillä päin ihan normaalia tuo liekkö, elä tuu meille.
Minä kirjoitan kökköä tekstiä jatkuvasti, vaikka kuinka äidinkieli. Kertoo ehkä huolimattomuudesta tai keskittymisen puutteesta, mutta ei äidinkielestä.
Häh, miten niin ‘tulta ja tulikiveä’!? Nää jutut on ihan normaaleja meillä päin! (Sodoman ja Gomorran asukkaat)
Siinä on kirjoitusvirhe. Pitäisi olla ‘liekkiö’.
Jes 34:14 Silloin pitää metsän eläimet kohtaaman toinen toistansa, yhden liekkiön pitää toista huutaman; ja kauhiat yölinnut pitää myös siellä asumasiansa saaman ja siellä levon löytämän.