Metsästäjä-keräilijöiden elämä ei välttämättä ollut köyhää. Nykykäsityksen mukaan metsästäjä-keräilijän elämä riittävän pienellä väentiheydellä oli ihan mukavaa ja päivästä suuri osa oli vapaa-aikaa. Ravinto, joka koostui riistasta, sienistä, marjoista ja villivihanneksista, oli myös laadukkaampaa kuin valtaosalla maanviljely-yhteiskuntien asukkaista, joiden ruoka oli viljapainotteista. Metsästys-keräily oli immediate return -ympäristö, jossa ei tarvinnut juurikaan kantaa huolta huomisesta, vaan asioihin reagoidaan sitä mukaa kuin tulevat vastaan.
Maatalous syrjäytti metsästyksen ja keräilyn ennen kaikkea, koska maatalous mahdollisti suuremman väestönkasvun, järjestäytyneet yhteiskunnat ja siis suuremmat armeijat. Raamatun alkukertomuksissa ihmiskunnan historia alkaa maatalouden käyttöönotosta. Maataloutta on myös verrattu syntiinlankeemukseen: se teki useimpien ihmisten elämästä raskaampaa ja stressaavampaa sellaisella tavalla, mihin ihminen ei ollut geneettisesti sopeutunut. Toisaalta maatalous antoi tiedon “hyvästä ja pahasta” eli mahdollisti korkeakulttuurin, tieteen ja teknologian.
Helsingin Sanomissa oli muuten viime syksynä artikkeli aiheesta: