Välitän tämän Kylväjän työntekijältä saamani rukouspyynnön.
Sain tämän juuri ukrainalaiseen kirkkoon linkitetystä rukouslinkistä… Uskon, että me kaikki rukoilemme, mutta tämä on ratkaiseva yö
Viime hetken pyyntö Ukrainan kirkolta
Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret kaikkialta maailmamme. Käännymme puoleenne tällä meidän kaikkien pimeällä hetkellä, kun räjähdysten tummat pilvet peittävät auringon pääkaupunkimme yllä. Tänä iltana Venäjän federaation eliittierikoisjoukot hyökkäävät yhdessä Tšetšenian joukkojen kanssa yhteen maailman vanhimmista ja kauneimmista kaupungeista, Itä-Euroopan henkisestä pääkaupungista - Kiovan kaupungista. Katuprikaatit ovat jo käynnissä Kiovassa, ja pääkaupunkia puolustavat kaikki, joka osaa käyttää asetta, myös eläkeläiset, opiskelijat ja koululaiset.
Seuraava yö ja huominen ovat kriittisiä, vaakalaudalla on kaikki, mihin koko sivistynyt maailma on tähän mennessä uskonut ja rakentanut. Kyyneleet silmissämme pyydämme sinua viettämään kaiken tämän ajan paastoamalla ja rukoillen Jumalaa riippumatta siitä, millä aikavyöhykkeellä olet. Rukoile Herraa suojelemaan meitä hullujen laumoilta, jotka haluavat pilkata Jumalan uskoa ja totuutta.
Lähetä tämä viesti kaikille ystävillesi, perheellesi ja ystävillesi Euroopassa, Aasiassa, Amerikassa ja kaikkialla maailmassa!
Rukous on vahvempi vihollinen!
Rakkaudella ja toivolla Herrassa.
Veljesi ja sisaresi Ukrainasta:blue_heart: Judy Pelleboerilta
Työtoverini aviomiehen vanhemmat ja muita sukulaisia on Mariupolissa eikä heihin tietenkään ole saatu yhteyttä pitkään aikaan. Herra, armahda, että selviäisivät hengissä sieltä!
Rukoilkaamme Mariupolin, aikamme Thermopylain, sankarien puolesta. Heidän on nähtäväsit taisteltava viimeiseen mieheen, koska Venäjä ei aio ottaa vankeja. Myös siviiliväestön puolesta on syytä rukoilla Herraa, että hän estäisi kansanmurhan tuossa kaupungissa.
Kaikkien sotaa haluavien ja sen jatkumista suunnittelevien puolesta, että he näkisivät omassa elämässään sen suunnan mihin heidän tulee kasvaa.
Terveet eivät tarvitse parantavaa rukousta vaan sairaat.
Sodasta kärsiville rukousta sen puolesta että he jaksavat olosuhteista huolimatta säilyttää uskonsa.
Kaikille rukousta voimien saamiseksi jatkuvan kääntymyksen tekemiseen.
Näin me olemme sitten turtuneet sotaan lähialueellamme, nyt jo reilusti yli 3 kuukautta sitä on käyty. Odotettua, mutta myös murheellista.
Kun meillä ei ole välitöntä vaaraa, ja kun ei heittäydy järjettömiin sota-, Nato-, Venäjä- jne. someriitelyihin, on omaa ja läheisten mielenterveyttä ihan hyväkin suojella yrittämällä elää niin normaalisti kuin voi.
Mutta silti, alkukesän pakahduttavan kauneuden keskellä: Rukous järjettömän kärsimyksen keskellä elävien puolesta nousee huulille, yhdessä avuttomuuden tunteen kanssa. Tuntuu, että ei meillä voi olla huoletonta kesäiloa, kun Euroopassa soditaan ja keskuudessamme on myös niitä jotka ovat tulleet tänne turvaan samalla kun heidän omaisensa ja ystävänsä jäivät kuoleman vaaraan ja ehkä ovat kuolleet.
…
Herra armahda meitä, Kristus armahda meitä.
Herra, anna Ukrainan sodasta kärsiville toivoa, anna uskoa sinun rakkauteesi, vaikka sitä on nyt kaikkien vaikea nähdä.
Anna voimia kaikille omaisensa menettäneille, ja sitä pelkääville.
Varjele niitä jotka on viety pakolla Ukrainasta Venäjälle.
Herra, armahda tätä syntiinlankeemuksen seurauksena sodista ja raakuuksista kärsivää ihmiskuntaa. Anna meille viisautta ja rakkautta suhtautua oikealla tavalla kärsiviin, ja varjele meitä vihan kierteeseen joutumisesta. Anna meille uskoa, että voisimme kaiken keskellä palvella sinua ja muistaa että tämän elämän kärsimysten jälkeen sinulla on varattuna meille ikuinen ilo, poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta.
Sitä rauhantahtoa pitäisi löytyä enemmän Putinin leiristä. Sotilaat kentällä ovat hyvin pitkälle vain valtaapitävien marionetteja. Pitää siis nähdäkseni rukoilla vain yleisesti rauhan puolesta.
Kannattaako rukoilla rauhaa siten, että Putin ei menetä kasvojaan? Vaiko siten, että Ukraina saa takaisin omat alueensa ja venäläiset lähtevät maasta?
Ei kai tuohon jälkimmäiseen päästä muuten kuin sotimalla ja silloin rukouksen pitäisi pyytää ukrainalaisten sotilaiden sotimiskyvyn lisääntymistä niin, että he kykenevät murskaamaan vihollisensa.
Ihmishenkien säästymisen kannalta parasta olisi, että ukrainalaiset kykenisivät siihen mahdollisimman nopeasti.
Rukouksen olemukseen ei mielestäni kuulu sen pohtiminen, kenen voittoja kannattaa pyytää ja kenen kuolemaa. Rukoilen edelleen järjettömän ja raa’an sodan päättymistä, voimaa kärsiville, armahdusta meille kaikille jotka olemme vihan, sodan ja pelon maailmassa nyt lähempänä valitettavan normaalia tilaa kuin vuosikymmeniin, täällä Euroopassa.
Elämä on kaikille ihmisille aika lyhyt ja tärkeää on ymmärtää että ikuisuusasiat eivät saa unohtua. Kuitenkaan ei tässä ole ristiriitaa siihen että toivomme rauhaa heille ja sitä ettei sotaa tulisi meidän maahamme.
Kuitenkin, jos ajatellaan tulevaisuutta, jokin tietty sodan lopputulos on se, joka määrää pitkälti sen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kehkeytyykö tulevasta rauhan ajasta pitkä vaiko kerääkö vainolainen vain hetken voimia ja jatkaa sitten samalla linjalla.
Tosiasia on, että niin kauan, kuin Venäjän johdossa on perivenäläistä ajattelua harrastavia imperialisteja, rauhan aika on aina varpaillaan oloa ja sormien ristissä pitämistä.
Kuten natsit poistettiin Saksan valtiojohdosta, pitäisi Venäjänkin johdosta poistaa fasistit. Tai rusistit, kuten heitä tätä nykyä kutsutaan. Mutta he eivät ole vapaaehtoisesti lähdössä mihinkään. Heidät pitäisi sieltä poistaa.
En osaa sanoa, miten rukous pitää sorvata, jotta voisi rukoilla kestävintä mahdollista rauhaa, mutta pysyvää rauhaa ei ole millään muulla keinolla rakennettavissa.
On oikein miettiä vaihtoehtoja mitä tapahtuu Venäjällä ja Ukrainassa ja se vaikuttaa myös meihin. Moni myös joutuu tekemään kovia päätöksiä asiassa. On paljon tunteita ja myös erimielisyyden aiheita ilmassa.
Mutta rukous on rukousta. Kristitty rukoilee Jumalan tahdon tapahtumista, hänen valtakuntansa tulemista ja hänen kunniansa näkymistä. Samalla itselleen ja läheisille ja kaikille ihmisille pääsyä pahasta. Maallisia asioita, unohtamatta taivaallisia.
Emme voi tietää mikä ja millä tavoin toteutuva on Jumalan tahto. Tämä koskee myös sodan kulkua. Siksi ei pidä ruveta laskelmoimaan, että mitä kannattaisi rukoilla. Asiat voivat mennä aivan toisin kuin ihmiset ajattelevat.
Päätökset tehdään ihmisyhteisöissä järjen ja yhteisen hyvän etsimisen periaatteilla. Mutta rukous on eri asia, eri kategoriaa. Se on yhteyttä Jumalaan joka kaikkivaltiudessaan on meidän järkemme yläpuolella huikealla tavalla.
Ylipäätään rukoillessa ei ehkä kannata määritellä hirveän täsmällisesti, millä tavalla Jumalan pitäisi jokin tietty asia ratkaista. Ei sillä, että Jumala olisi ilkeä pullon henki, joka kiusallaan toteuttaa rukoilijan kirjaimellisen pyynnön, vaikka toinen ratkaisu olisi oikeasti ollut parempi. Mutta oman asenteen takia voi olla hyvä välttää liikoja yksityiskohtia. Silti olen myös sitä mieltä, että rukouksen ei ole pakko olla pelkästään “tapahtukoon sinun tahtosi”, vaan saa pyytää myös sitä mitä oikeasti haluaa, ja Jumala vastaa.
Mahtaako joku tietää miten suomalaiset luterilaiset seurakunnat ovat toimineet Venäjän ( ilmeisesti paljolti Inkerin?) ystävyysseurakuntien kanssa hyökkäyssodan muuttaessa tilannetta? Mitä Venäjän luterilaisille ylipäätänsä kuuluu?
Judy Pelleboerilta
