Ruokarukouksen tilalle loru

Olisi mielekkäämpää jos viittaisit siihen mitä joku tietty ihminen on todistettavasti sanonut. Eli tässäkin “lähde” puuttuu.

Itse ajattelen, että jos ihminen uskoo Jumalaan, hänelle henkilökohtaisesti Suvivirsi on uskonnonharjoitusta ja rukousta, ja myös perinnettä. Mutta jos ei usko, se voi olla pelkkää perinnettä.
Moni tapakristitty ja ateistikin on pitänyt sitä kauniina perinteenä, yhtään ottamatta pulttia sen uskonnollisesta sisällöstä.

Näinhän sen pitäisikin olla. Jos ei usko, miksi pitää tehdä ongelma siitä, että jotkut uskovat? Kun itse voi suhtautua siihen vain sukupolvia yhdistävänä perinteenä. Lauluna, jonka sanat kaikki kevätjuhliin tulleet mummot ja papatkin osaavat.

1 tykkäys

Muistan kun tästä käytiin keskustelua aikanaan, ja muistaakseni lähde oli lapsen isoäidin kirjoittama blogiteksti. Tapauksen yksityiskohtia en muista, mutta pidän sitä ihan uskottavana. On sitä koulu- ja päiväkotimaailmassa oudompiakin yksittäistapauksia ollut. Helppo kuvitella, että uskonnonvapauslain kanssa ylitarkkana oleva päiväkotitäti tai -setä panikoituu, kun ei-kristittyjen perheiden lapset altistuvat uskonnonharjoitukselle. Todellisuudessahan tietenkään kenelläkään ei ole sellaista vapautta uskonnosta, että olisi oikeutettu kieltämään muita harjoittamasta uskontoaan hänen tai lastensa nähden.

Näinhän se on. Kaikilla on vapaus uskonsa harjoittamiseen. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa toista oman uskonsa harjoittamiseen.

Saattaahan tuollainen yksittäistapaus jossain ollut tapahtunutkin. Mutta laajempaa on päinvastainen, missä uskovat päiväkotitädit ja -sedät ovat pakottaneet lapsia oman uskonsa uskonnonharjoittamiseen.

[quote=“Anskutin, post:12, topic:1946”]
Mun on vaikea hahmottaa, miten ruokaloru olisi ateistista aivopesua tai estäisi lasta rukoilemasta. Hiljaa mielessään rukoileminen on ihan hyväksyttävä tapa kristinuskossa ja sellaisissa tilanteissa, joissa on muita paikalla, yleensä paras ja järkevin ratkaisu. Kyllä lapsenkin voi opettaa rukoilemaan päässään.[/quote]

Lapsikin voi oppia rukoilemaan päässään, mutta lapset myös toimivat ikävaiheensa edellytysten mukaan. Päiväkotien kohdalla puhutaan pienistä lapsista, joista nuorimmat eivät osaa vielä edes puhua, vähän näitä vanhemmat lapset opettelevat puhumaan, osa lapsista opettelee yhdistämään kieltä ja ajattelua, ja vanhimmat lapset alkavat mieltää käsitteellisiä asioita. Lapsia on päiväkodeissa monenlaisissa kehitysvaiheissa.

Vaikka osalla päiväkoti-ikäisistä lapsista voi olla jonkinlaiset edellytykset rukoilla hiljaa mielessä vaikkapa kotona yhdessä ennen ruokaa hiljennyttäessä, aika harva päiväkoti-ikäinen lapsi taitaa kyetä hiljaa mielessä rukouksen lausumiseen sellaisessa tilanteessa, jossa tämä laitetaan juuri ennen ruokailua lausumaan ääneen ja siten ajattelemaan jotain ihan muuta lorua, ja jossa on ulkoisia ärsykkeitä paljon sekä muiden ihmisten ääntä että liikettä koskien, joista lapsi tekee aistihavaintoja (mikä myöskin vie edellytyksiä keskittyä hiljaa mielessä lausumiseen). Hiljaa mielessä lausuminen voi onnistua ja muistua mieleen, jos aikuinen sanoo, että nyt voitte rukoilla hiljaa mielessänne, ja jos tilanne on hyvin hiljainen ja rauhallinen ympärillä. Asiaa helpottaa vielä lisää se, jos aikuinen vielä muistuttaa esimerkiksi esilausunnalla, mitä hiljaa mielessä rukoiltiinkaan.

Se, mitä lapsi tekee, riippuu paljon ympäristöstä ja siitä, millainen ympäristö ja millaiset edellytykset minkäkin tekemiselle aikuisten toimesta luodaan. Jos päiväkoti-ikäiselle ei aikuisten toimesta järjestetä ääneen tai hiljaa mielessä rukoilemiselle tilaa, on aika epätodennäköistä, että rukoilu kummallakaan tavoin olisi monen päiväkoti-ikäisen lapsen kohdalla käytännössä mahdollista. Jos ympäristöstä ei tehdä rukoilua mahdollistavaa, tällöin käytännössä pieneltä lapselta estetään rukoilu.

3 tykkäystä

Vastaavasti pitää ajatella asia toisinpäin. Pieni lapsi ei osaa kyseenalaistaa aikuisen sanomisia, vaan pitää ne totena. Kun lapselle sanotaan, että isäsi palaa helvetin tulessa, kun ei usko Jumalaan, niin lapsi uskoo sen. Näin mellä kävi…

Lopulta sain lapsen rauhoiteltua, ja kerrottua, että ei kannata uskoa uskovaisia ja että uskontoja on vaikka minkämoisia.

Eli ei kiitos uskonnon tuputusta pikkulapsille.

Tästä oli keskustelua myös aiemmin.

5 tykkäystä

Missä oikein asut? En ole koskaan kuullut, että kukaan aikuinen olisi sanonut lapsille mitään tuollaista. Se ei yksinkertaisesti kuulu kristittyjen tapoihin. Lestadiolaisalueella lapset joskus lällättävät toisilleen: “joudut tulijärveen, lällällää…” Se on kuitenkin eri asia. Lapset ovat lapsia. Juttusi ovat usein niin uskomattomia!

2 tykkäystä

Ei tarvitse uskoa, jos se mieltäsi rauhoittaa, mutta totta se kuitenkin on. Ikävä kyllä tällaisia juttuja tapahtuu vaikka kuinka niitä vähätellään ja valheeksi leimataan. Ikävää, että sen piti tapahtua lapselleni. Mutta saihan hyvän rokotuksen uskontoja vastaan.

Jännää miten uskovat “ei oo koskaan kuulleetkaan” näitä näin päin olevia juttuja, mutta toisinpäin kerrotaan olevan vaikka kuinka paljon, jos joku mummo blogissaan kerran kirjottaa…

No ei se nyt niin jännää ole, ihan samasta ja yhtä epäuskottavasta asiasta on molemmissa kyse. Kumpikin kertoo toisenkäden tietoa, jota ei voi vahvistaa. Ja vielä lapsen kautta kulkenutta. Luultavasti lasten kanssa työtä tekevät voisivat kertoa mitä hurjimpia tarinoita jokaisen aikuisen puheista. Alakoulun ja päiväkodin opet tätä aina välillä päivittelevät.

Aikuiset puhuvat tottakai oikeastikin tyhmästi lapsille. Mutta molemmat esimerkit edustavat, jos ovat totta, ääriesimerkkiä häiriintyneestä aikuisesta, jota ei kannata ottaa esimerkiksi mihinkään oikeaan keskusteluun.

2 tykkäystä

Minä kerron ensi käden tietoa. Ei sen ikäinen itkevä lapsi valehtele. Ärsyttää tuollainen vähättely ja valehtelijaksi leimaaminen.

Ja itse tiedän ateistivanhempien lasten pilkkaavan uskovia lapsia. On väärin altistaa lapsia ateismin harjoittamiselle. Se ei ole mikään neuttraali vaihtoehto, että kristinusko (tai muu uskonto) suljetaan pois. Se on arvovalinta ja sen piilo-opetussuunnitelmallinen tarkoitus on viestiä, että uskonnon harjoittaminen ei ole hyväksyttävä asia.

5 tykkäystä

Ei varmaan valehtelekaan, mutta hänen kertomansa ei silti välttämättä ole myöskään sataprosenttinen totuus. Lapset ovat varsin taitavia väärinkäsittäjiä. Tästä yksittäisestä tapauksesta en sano mitään, onko totta vai ei, mutta lapsia ei yleensä pidetä aukottoman luotettavina todistajina.

Lapselle ei välttämättä tarvitse sanoa nimenomaisesti, että sinun isäsi palaa helvetin tulessa. Lapsi osaa laskea yhteen 1+1, jos lapsi tietää esim. kotona käydyistä keskusteluista, että isä ei usko Jumalaan JA lapsi kuulee opetusta, että ei-uskovat palavat helvetin tulessa. Ja ikävä kyllä, sellaistakin opetusta jotkut lapset joutuvat joskus kuulemaan. Pääosa kristillisestä lasten opetuksesta ei sisällä helvetillä pelottelua, varsinkaan nykyään, mutta - ikävä kyllä - joukossa on sellaisiakin aikuisia, joiden paikka olisi ehkä muualla kuin lasten opetuksessa.
Uskon, että tuollainen puhe lapsille on todella poikkeuksellista, mutta ei se täysin olematonta ole.

6 tykkäystä

Kiitos siitä, että uskot kertomani. Ja anteeksi kaikilta kovat sanani. Tämä tapaus on vaan mulle sen verran traumaattinen. Kun lapsen kimppuun käydään, niin sitä en vaan siedä.

Tuosta siunauksesta.

Oma ruokarukoukseni lie ollut kohta 15vuotta seuraavanlainen:

Teen ristinmerkin lautasen yllä, lausuen:

“Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, olkoon ruokani siunattu!”
" Kiitos että jälleen saan runsaan ja monipuolisen aterian, mikä on enemmän kuin ansaitsisin."

En siis tuossa yritä siunata Jumalaa, enkä toisaalta pyydä siunausta itselleni, vaan toivon siunausta ruoalleni, ja muistutan itseäni siitä että sekin on ansaitsematonta armoa.

Yksinäni lausun ääneen, muiden seurassa vain mielessäni, ettei “uskonnonharjoitukseni ahdistaisi ateisteja” yms.

Mutta surullista on, ellei lapsia opeteta tuossa(kaan) suhteessa kiitollisuuteen Luojalleen. Nämä pienet asiat vaikuttavat juuri siihen että ihmisistä kasvaa sellaisia, jotka pitävät kaikkea hyvää itsestäänselvinä oikeuksina, jotka kuuluvat heille, ja usein ilman mitään velvollisuuksia tai omaa panosta. Nöyryys ja kiitollisuus olisivat hyviä jokaiselle.

1 tykkäys

Suvivirren laulamisessä on kysymys samasta asiasta. Siinä kiitetään Jumalaa kesän tulosta. Helposti pidämme tällaista asiaa itsestään selvyytenä. Suvivirren historia on kuitenkin sellainen, että se otettiin virsikirjaan suurten nälkävuosien jälkeen. Kas, eräänä vuonna ns pikku jääkauden aikana, oliko se nyt vuonna 1695, kesä jätti tulematta ja seurauksena oli ankara nälänhätä. Kannatan ruokarukouksien pitämistä ja suvivirren laulamista kevätjuhlissa. Änkyräateistit ovat pieni vähemmistö. Valtaosa ihmisistä haluaa opettaa lapsilleen kiitollisuutta.

2 tykkäystä

Hmm. Näkisin niin, että hyvällä tavalla uskontoneutraalissa päiväkodissa uskonnon harjoittaminen on sallittua ja luontevaa, mutta ei vaadittua tai ohjattua. Tuo ensimmäinen vaihtoehto voisi hyvinkin olla toimiva, eikä poissulje myöskään sekulaaria ruokalorua, jos sellainen välttämättä halutaan. Sekulaarin ruokalorun jälkeen aikuinen voi sanoa, että voi rukoilla ruokarukouksen jos haluaa. Jälkimmäinen versio menee sitten jo hyvin lähelle sitä, että päiväkodin työntekijä johtaa yhteisen rukouksen. Tuossa on kyllä aika hienovaraista rajankäyntiä tehtävä, mikä on sellaista positiivista muistuttamista, ja mikä väärällä tavalla ohjaamista. Ei oikein voi sanoa tietylle lapselle, että rukoilepa nyt.

Jotenkin suhtaudun sillä tavalla optimistisesti, että olisi mahdollista saavuttaa oman uskonnon harjoittamisen salliva ja siihen myönteisesti suhtautuva ympäristö ilman “keskusjohtoista” yhteistä hartautta. Mutta toisaalta kun ei itsellä ole lapsia eikä kasvatusalan koulutusta, enkä tosiaan koulun ruokarukouksista huolimatta kyseistä tapaa ole koskaan omaksunut, niin on vähän paha sanoa, miten se käytännössä toimisi.

Edit. Lisään vielä sen, että ruokarukoukseen ei pidä suhtautua kaavamaisesti tai maagisesti (mikä on siis lapsille hyvin tyypillinen ajattelutapa!) Siinä ei ole mitään pelättävää, jos ruokarukouksen joskus unohtaa. Ei Jumala siitä suutu eikä ruoka muutu vaaralliseksi, vaikka lapsi voisikin sellaisen ajatuksen saada päähänsä.

1 tykkäys

Lapsi tai aikuinen voi rukoilla ruokarukouksen vain, jos sihen annetaan tilaisuus. Emmauksessa, jossa työskentelin monta vuotta, pidettiin pieni hiljainen hetki ennen ateriaa. Sen aikana ne, jotka halusivat, rukoilivat hiljaa itsekseen ja tekivät ehkä lopuksi ristinmerkin. Emmauksessa työskentelee ihmisiä kaikista uskontokunnista ja lisäksi uskontokuntiin kuulumattomia. Lorut, sekulaarit “ruokalaulut” tms. sen sijaan vain häiritsevät.

Opetamme kyllä lapsiamme olemaan kiitollisia. Emme tosin opeta heitä olemaan kiitollisia olennoille joita pidämme puhtaasti mielikuvituksen tuotteena.

1 tykkäys

Opetatte heitä olemaan kiitollisia ei yhtään millekään? Vai mille te olette kiitollisia? Vaihtoehdoiksi näyttäisivät esittäytyvän materia, evoluutio tai sattuma.

Oliko tässä keskustelussa joku aikaisempi selvyys kiitollisuuden olemuksesta? Vai onko sen merkitys vain jonkinlainen velka tai velan tunnustaminen?

2 tykkäystä