Ruokarukous ei ole mulle itselleni erityisen tärkeä asia, ei koulun ohjelmana eikä yksityiselämässä, joten en pidä mitenkään pahana sen poisjättämistä kouluissa ja päiväkodeissa. Mun on ylipäätään vaikea hahmottaa ruoan siunaamisen funktiota. Joten mun on aivan erityisen vaikea hahmottaa sekulaarin ruokalorun funktiota. Mitä sillä ajetaan takaa ja mihin pyritään, verrattuna siihen, että mentäisiin vaan syömään? Ruokalorusta tulee sellainen fiilis, että pitää olla seremonioita pelkän seremonioimisen vuoksi, kun ei voida pitää uskonnollista seremoniaa.
Ruokarukouksen tilalle loru
1 tykkäys
Siunaamisen olennainen idea on se, että osoitetaan kiitollisuutta ruuasta (eikä pidetä sitä itsestäänselvyytenä). Me emme varsinaisesti siunaa vaan pyydämme siunausta. Esimerkkiä tarjoaa yksi ainakin meillä luterilaisilla kovassa huudossa oleva tyyppi nimeltä Jeesus.
8 tykkäystä
Muistan lukeneeni jostain, että tutkijat arvelevat Jeesuksen käyttäneen tyypillistä sen aikaista juutalaista siunausta aterioinnin yhteydessä. Se kuului - muistinvaraisesti siteeraten - suurin piirtein näin: “Siunattu olet sinä Jumala, iankaikkinen Kuningas, joka annat meille leivän maasta”.
4 tykkäystä
Liirumlaarum trallallaa.
Jos minulla olisi lapsia, harkitsisin kotikoulua erittäin vakavasti.
5 tykkäystä
Luterilaisuudessa kasteopetuksen sisältönä ovat olleet perinteisesti 10 käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous, sakramentit sekä säännöllisen rukouselämän opettaminen, jonka keskeinen osa on ollut ruoan siunaamisen opettaminen. Näitä opetetaan mm. Lutherin katekismuksessa, ja luterilaisuudessa on nähty keskeiseksi niiden opettaminen sukupolvelta toiselle.
Lasten päivähoidon siirtyessä kodeista päivähoitopaikkoihin kasteopetuksen asioista nimenomaan ruokarukous otettiin Suomessa säännölliseksi osaksi päivähoidon varhaiskasvastusta aika laajalti, kun taas moni muu osa kasteopetuksesta ei ole ollut ainakaan läheskään yhtä vahvasti päivähoidossa tapahtuvaa. Ruokailut ovat luontainen ja säännöllinen osa lasten päivähoitoa joka tapauksessa. Ruokarukouksen korvaaminen jollain lorulla on kristillisen kasvatuksen tukemisen kannalta hyvin toisenlainen tilanne, jossa ei ainoastaan jätetä tukematta lasten kristillistä kasvua, vaan laitetaan lapset sanomaan ja ajattelemaan ennen ruokailua jotain ihan muuta kuin ruokarukouksen asioita. Jopa hiljaa mielessä ruokarukouksen lausuminen tulee lapsille herkästi erityisen vaikeaksi, jos näitä vaaditaan juuri ennen ruokailua keskittymään jonkin muun sanailuun.
Oletettavasti kristitty vanhempi voi halutessaan kieltää lapsensa osallistumisen epäkristillisen, ruokarukouksen korvaavan lorun lausumishetkeen vastaavalla tavalla kuin ei-kristityt vanhemmat ovat voineet ruokarukouksia käyttävissä päivähoitopaikoissa kieltää lapsensa osallistumisen kristilliseen ruokarukoushetkeen. Se, miten päivähoitopaikka tällaiseen kieltoon reagoi, saattaa riippua päivähoitopaikasta.
4 tykkäystä
Tämä liittyy minusta hyvin myös siunaamisen merkitykseen, joka kai tarkoittaa ylistettyä. Vanhassa testamentissa on sekä ihmisten harjoittamaa Jumalan siunaamista ja Jumalan harjoittamaa ihmisen siunaamista. Me ymmärrämme siunaamisen jonkinlaisena hyvän lahjan, jumalallisen voiman antamisena. Tällaisena on outoa, että ihminen siunaa Jumalaa. Sen sijaan jos siunaaminen onkin ylistämistä, niin oudolta tuntuu se, että Jumala siunaa = ylistää ihmistä.
Päiväkodeissa on luettu loruja ruokailun aloituksessa jo 80-luvulla. Käytännöt vaihtelivat jo silloin eri päiväkodeissa.
Lorujen merkitys on lähinnä rauhoittuminen. Kun lapset leikin tai ulkoilun jälkeen tulevat ruokailuun istumaan pöytiin ajatukset ja juttelut vielä edeltävissä ehkä riehakkaissakin touhuissa, ja joutuvat pöydässä kenties odottamaan hetken kunnes ruoka tuodaan huoneeseen, yhteisellä loruilulla saadaan lapset rauhoittumaan ja istumaan paikallaan siinä ruokaa odottaessa. Lorujen tehtävä on siis rauhoittaa kenties levoton ja riehakas lapsiryhmä ruokailua varten. Yhtä hyvin tilanteessa voitaisiin lukea tai laulaa jotakin, mutta lorut toimivat tuossa tilanteessa hyvin lyhyytensä takia. Jos ruoka tulee pian, lorun loppuun lukeminen ei vie kauan, ja jos ruoka viipyy, on helppo lukea useampikin lyhyt loru.
Itse en ainakaan päiväkodissa työssä ollessani koskaan kohdannut ajatusta, että loruilla olisi sen kummempaa seremonia-ajatusta tai että niihin sisältyisi jotakin erityistä arvolatausta mihinkään suuntaan.
2 tykkäystä
Voit uskoa, että on harkittu…
Nyt on meneillään sota Suomen sielusta. Kristityn ei pidä antaa tuumaakaan periksi. Kristillisyyttä ei saa antaa työntää marginaaliin maassamme.
Voi ilmoittaa päivähoitoon, että perheen periaatteisiin kuuluu ruokarukous ja että lapsen tulee se saada lausua ennen ruokailemistaan. Kaikenlainen ateismiaivopesuloruilu on kiellettyä häneltä. Ei pidä alistua piilo-opetussuunnitelmaan. Lapsilla on oikeus kristilliseen suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskunnan velvollisuus on edistää sitä jo lainkin perusteella.
2 tykkäystä
Mun on vaikea hahmottaa, miten ruokaloru olisi ateistista aivopesua tai estäisi lasta rukoilemasta. Hiljaa mielessään rukoileminen on ihan hyväksyttävä tapa kristinuskossa ja sellaisissa tilanteissa, joissa on muita paikalla, yleensä paras ja järkevin ratkaisu. Kyllä lapsenkin voi opettaa rukoilemaan päässään. Sinänsä neutraali ruokaloru, joka ei ole sen ateistisempi kuin Hämä-hämähäkki, ei estä rukoilemista. Jos lapsi haluaa lausua ruokarukouksen ääneen, niin olettaisin senkin olevan sallittua. Vakaumus voi edellyttää ruokarukousta, mutta vakaumus ei voi edellyttää sitä, että kaikkien paikalla olevien tulee siihen yhtyä.
Tuossa uutisen lorussa olisin enemmän huolissani maidon korottamisesta itsestäänselvyyden asemaan. Näin ex-maitoallergikkona muistan hyvin, miten vahvasti lapsia kehotetaan maidon juomiseen ja se esitetään pienemmille itsestäänselvyytenä, isommille jonkinlaisen kunnollisuuden mittana. Sellaisessa ilmapiirissä on tosi vaikeaa istua ruokalassa maidottoman annoksensa kanssa, kun koulumaitovalistus tekee selväksi, millaisia renttuja vedenjuojat ovat. Näin ollen näkisin yhteen ääneen lausutun ja seremoniallisen “maidon juon” -julistuksen erityisruokavaliolasten kannalta ihan älyttömän ongelmallisena.
4 tykkäystä
Tästä juuri luin muutama vuosi sitten. Lapsi luki ruokarukouksen ääneen, kuten oli kotona oppinut. Ja tästä tuli ongelma. Aikuiset halusivat estää. Uskonnonvapauslain voimaantulon jälkeen, kun vedottiin siihen, ja oli puhe siitä miten se tuossa tapauksessa tulkittiin tarkoittavan sitä, että uskoa ei saa harjoittaa julkisesti.
Voin olettaa, että ei ihan mutkattomasti toimi, eikä oikein osata suhtautua päiväkodeissa.
1 tykkäys
Loru on ongelma, koska se on tuotu ruokarukouksen tilalle. Siten sinänsä neutraali loru on muuttunut vääräksi. Tässä asiassa ei voi eikä saa antaa periksi.Uskonnonvapaus on väännetty muuksi kuin mitä se on, eikä siihen voida alistua. Suomi alkaa olla jo täysi neuvostoliitto, ehkä asialle vielä voidaan tehdä jotain.
3 tykkäystä
“Suvilaulua” en pidä tosiaankaan “neutraalina”, mutta siihen vaikuttaa toki se, että on uudelleensanoitettu virsi muka-kantaaottamattomaksi…
Kun itse olin peruskoulussa, ruokarukous “Siunaa Jeesus ruokamme, aamen” luettiin aina luokilla 1-6. Yläasteella syötiin ruokalassa, joten siellä ei ollut mitään rukouksia - paitsi joskus harvoin oli ev.-lut. seurakunnan järjestämä aamuhartaus. Sama juttu lukiossa, jossa aamuhartaus oli muistaakseni kaksi kertaa kuussa, joka toinen perjantaiaamu, ja siihen osallistuminen oli vapaaehtoista.
Tässä voi kyseessä olla myös ajattelumme “kieliopillinen” harhautuminen, sillä hebreankielessä siunaamisessa kyse ei ole tekemisestä (verbistä), vaan kohteesta (adverbi). Ihminen ei “tee” Jumalalle mitään, vaan on Jumalan rakkauden kohteena, Jumala on kaiken siunauksen lähde.
Hebreankielen siunattu-sanan juuri viittaa polveen (polvistumiseen, kunnioitukseen). Juutalaisuudessa siunaus on Jumalan ylläpitävän hyvyyden ihmettelyä, ihastelua ja kiitosta.
Juutalainen “ruokarukous” on itseasiassa pitkä ja monitahoinen kiitos, koostuen 4 eri osasta, joka lausutaan ruokailun päätteeksi. Harvemmin siunaillaan ennen ruokailua. @timo_k oikein muistelema siunaus on yksi erittäin harvoista ruoka-aineisiin liittyvistä rukouksista (lausutaan useimmiten vain sapatti-aterian yhteydessä, eikä ole osa tätä pitempää “ruokarukousta”, jossa ei niinkään keskity ravintoaineisiin, kuin niiden antajaan, ja Hänen hyviin tekoihin ihmiskunnan, israelin, ja Jerusalemin hyväksi, sekä Messiaan tulemiseksi.
1 tykkäys
Yksi ortodoksisista rukouksista päiväaterian jälkeen:
“Kiitetty olet sinä, Jumala, joka armahdat ja ravitset meitä hamasta nuoruudestamme saakka ja annat ruoan kaikelle elolliselle. Täytä ilolla ja riemulla meidän sydämemme, että kärsimättä koskaan puutetta menestyisimme kaikissa hyvissä teoissa Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Hänen kanssaan sinulle ja Pyhälle Hengelle kuuluu valta, kunnia, ylistys ja palvelus iankaikkisesti.”
3 tykkäystä
Tässä vaan on ongelmana se, että miten turvataan muunuskoisten lasten uskonnonvapaus. Varmaankin pitää laittaa erilliset ruokailut uskonnon mukaan. Ehkäpä olisi paras järjestää täysin erilliset päiväkodit kullekin uskonnolle ja uskonnottomille.
Kuulostaa oudolta. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus uskontonsa mukaiseen rukoiluun. Vaikka ääneenkin. Olisiko sinulla lädettä tähän “uutiseen”.
Mutta eri asia on se, että ohjatusti kaikki laitetaan rukoilemaan jonkin uskonnon mukaan…
Tämä onkin hassua, kun toisaalta suvirrestä sanotaan, että se EI ole uskonnollista seremoniaa, ja vain perinnettä.
Kun jumala-viittaukset poistetaan niin se muuttukin neutraalista ei-neutraaliksi.
Olisi mielekkäämpää jos viittaisit siihen mitä joku tietty ihminen on todistettavasti sanonut. Eli tässäkin “lähde” puuttuu.
Itse ajattelen, että jos ihminen uskoo Jumalaan, hänelle henkilökohtaisesti Suvivirsi on uskonnonharjoitusta ja rukousta, ja myös perinnettä. Mutta jos ei usko, se voi olla pelkkää perinnettä.
Moni tapakristitty ja ateistikin on pitänyt sitä kauniina perinteenä, yhtään ottamatta pulttia sen uskonnollisesta sisällöstä.
Näinhän sen pitäisikin olla. Jos ei usko, miksi pitää tehdä ongelma siitä, että jotkut uskovat? Kun itse voi suhtautua siihen vain sukupolvia yhdistävänä perinteenä. Lauluna, jonka sanat kaikki kevätjuhliin tulleet mummot ja papatkin osaavat.
1 tykkäys