Näinhän se on, että maailma muuttuu ja se mikä ennen tuntui hyväksyttävältä ei nykykorvaan enää sitä ole. Kyllähän se rasismia on tänä päivänä parhaimmillaan jos " neekerlapsi taivaassa muuttuu valkoiseksi " Karitsan veren ansiosta.
Keskustelun aihe on tainnut muuntua aika kauas ruokarukouksista ja päiväkotien loruista, joista keskustelu lähti liikkeelle.
Tässä sanoitus nykymuodossaan: https://www.sley.fi/sk405/ Ja viimeinen säkeistö siis kuuluu nykyään näin: Nyt Jeesuksensa kunniaksi hän soittaa siellä kanneltaan. / Karitsan veri puhtahaksi sai pienen Saaran kokonaan.
Minusta tuossa esimerkkilorussa on näkökulmana ruokavalistus ja se, että kaikkien pitäisi syödä edes jotain, ja sekin rauhassa. Eli lorun muodossa esitetään tärkeitä ruokailuun liittyviä asioita. Varmaan tuo ajankohta lorulle on tullut alun perin rukouksesta mutta kuten muutama kirjoittaja jo mainitsikin, tämä on tapahtunut pääosin jo pitemmän aikaa sitten. Ainakin oman lapsen päiväkodissa ruokailun jälkeen kiitetään. Ja kirkkohetkiä ja pyhäkouluja on, joten en sitten ole tuota loruakaan (jota muuten alakoulussakin vielä harrastetaan) osannut yhdistää uskonnonvastaisuuteen.
1 tykkäys
Minusta on eri asia vastustaa joulujuhlaa (suomalainen perinne kerran vuodessa) tai ruokarukousta (uskonnon harjoittamista joka päivä).
Kun joku puhui uskonnolle “altistumisesta” - olen todella sitä mieltä, että pääosin kristillisessä maassa pitäisi voida hyväksyä se, että sillloin tällöin törmää tilaisuuksiin, joissa on osittain uskonnollista ohjelmaa. Sitä voi seurata, mutta siihen ei ole pakko osallistua itse (esim. suvivirsi tai seimikuvaelma). Minusta on yliampuvaa vastustaa sellaista. Vastaavasti voin kyllä hyväksyä senkin, että joskus tilaisuuden ohjelmassa on jotakin aineista jonkin muun uskonnon perinteestä.
Sen sijaan ruokarukous on oikeasti jo uskonnonharjoitusta, joka lisäksi toistuu päivittäin. Se ei mene enää vain uskontoon/uskontoihin tutustumisen ja niiden suvaitsemisen piikkiin. Jos päiväkoti-ikäistä on vaikea opettaa rukoilemaan ruokarukouksensa itsekseen hiljaa, vielä vaikeampi on jättää rukous pois vain niiltä, jotka eivät halua siihen osallistua (tai siis niiltä, joiden vanhemmat eivät halua lapsensa osallistuvan).
Kunnalliseen päivähoitoon ja kouluun ei uskonnonharjoituksen minusta tarvitse kuulua*, uskontoon/uskontoihin tutustuminen kylläkin. Jos joku haluaa lapselleen päivittäiset ruokarukoukset, opettakoon ne kotona.
*Ja olen tietoinen kirkon vaikutuksesta koululaitoksen syntyyn, mutta meillä ei ole enää sellaista yhtenäiskulttuuria kuin joskus oli, eikä siihen mielesstäni ole paluuta.
3 tykkäystä
[quote=“susilammas, post:66, topic:1946”]
Jos päiväkoti-ikäistä on vaikea opettaa rukoilemaan ruokarukouksensa itsekseen hiljaa, vielä vaikeampi on jättää rukous pois vain niiltä, jotka eivät halua siihen osallistua (tai siis niiltä, joiden vanhemmat eivät halua lapsensa osallistuvan).[/quote]
Ei ole kovin vaikeata järjestää ruokarukoustilannetta niin, että osa lapsista ohjataan rukoukseen ja osa ei. Vaivaa sellaisen järjestäminen toki vaatii. Päiväkotien arki voi olla muutenkin täynnä tilanteita, joissa lapsia jotenkin erotellaan ja jokin on osalle lapsista kiellettyä ja osalle sallittua. Ruokailu jo itsekin on sellainen tapahtuma. Jos joku lapsi on vaikkapa pahasti allerginen jollekin, mitä muut syövät, niin asiat täytyy tietenkin järjestää niin, ettei kyseinen lapsi voi saada kyseistä ainetta vahingossakaan suuhunsa. Monessa paikassa on käytäntönä, että lapset saavat jakaa karkkeja syntymäpäivinään muille. Vanhemmilla on toki oikeus myös kieltää lapsiltaan karkin syönti. Jos karkkien jako on sallittua, mutta joku vanhemmista on kieltänyt lapseltaan karkkien saamisen, karkinjakotilanteet (joita on isoissa lapsiryhmissä aika monta kertaa vuoden aikana), järjestetään sitten niin, että karkkia saamattomat järjestetään eri paikkaan karkinjaon ajaksi tekemään jotain muuta, jotteivat he pety kun eivät saa samaa kuin muutkin.
1 tykkäys
On aika eri asia järjestää joskus lapset eri ryhmiin kuin tehdä se jokaisen ruokailun edellä joka ikinen päivä. Entä kun sitten muutkin uskonnot vaativat samaa? Huoneessa1 kristillinen ruokarukous, huoneessa 2 juutalainen ruokarukous, huoneessa 3 muslimien ruokarukous ja huoneessa 4 maallinen loruhetki. 
1 tykkäys
Mitä tarkoittaa, että “yleisö ei enää lämpene”? Ketä tarkoitat? Kenestä perinteiset joululaulut tai Suvivirsi tuntuvat “luonnottomalta” tai “tuputukselta”?
Onko tilastotietoa tästä. Gallup-tuloksia? Käsittääkseni Suvivirrestäkin on tehty kyselyitä ainakin netissä. Suurin osa haluaisi säilyttää. Suvivirsi-tapahtumat ovat keränneet massoittain väkeä. Ovatko kaikki uskovaisia?
Onko kyse siitä, että enemmistö ei enää halua, vai siitä, että pieni vähemmistö on alkanut pitää kovempaa ääntä näitä vastaan?
Eli mikä on tämä “yleisö, joka ei lämpene”? Ja onko lopulta kyse “yleisöstä” kun laulut ovat olleet yhdistävä tekijä, sukupolvien rajat ylittävä “yhteinen juttu”.
4 tykkäystä
Mielestäni tuon tyyppinen toimintatapa voisi olla yksi perustuslain ja uskonnonvapauslain mukainen ratkaisuvaihtoehto, joka korostaisi positiivista uskonnonvapautta. En tosin ole koskaan ollut tekemisissä muslimien ruokarukouksien kanssa. Oletko sinä? Ainakaan missään niistä islamin suuntauksista, joiden edustajien kanssa olen ollut tekemisissä, en ole kuullut olevan erityistä ruokarukousopetusta. Siinä, missä vaikkapa Lutherin katekismus ohjaa luterilaisia kristittyjä rukoilemaan aamuin, illoin ja ruokailujen yhteydessä, islamissa rukoilemaan opetetaan käsittääkseni yleensä tiettyinä auringon nousu- ja laskuajoista riippina rukousaikoina, jotka eivät riipu siitä, mihin aikaan kukakin ruokailee. Jollain tavoin tuntemistani muslimeista monelle on ollut ihan ok, että ruoka siunataan Jumalan nimeen, ja osalle on ollut ok Jeesuksen nimeenkin siunattu ruoka. Juutalainenkin saattaisi voida osallistua Jumalan nimeen tapahtuvaan ruokarukoukseen. Yksi vaihtoehto olisi myös lasten eteneminen ruokailuun joko lorutilan tai rukoustilan kautta, joista jälkimmäisessä varhaiskasvattajat sanoisivat, että nyt voitte rukoilla oman Jumalanne nimeen. Tällöin lapsia ei tarvitsisi jakaa kuin korkeintaan kahteen ryhmään. Se ei vaihtoehtona olisi mitenkään täydellinen, mutta edustaisi se kuitenkin enemmän positiivista uskonnonvapautta kuin sellainen vaihtoehto, jossa (ainakin lähes) kaikilta lapsilta käytännössä estetään mahdollisuus ruokarukoukseen osallistumiseen.
2 tykkäystä
Huomaa selvästi ärhäkästä tyylistäsi että olet vailla väittelykumppania, kuten annoit ymmärtää 
Mutta minä kirjoitin, että :
Se oli vastaus tähän sinun kirjoitukseesi joka suri juuri sitä että ulkopuoliset eivät enää “lämpene” eli eivät tunne eivätkä siten kaipaa noita lauluja:
Minulla ei ole mitään erityistä suvivirsiä ja enkelitaivaita vastaan ja saavat minusta olla, mutta silloin täytyy olla mahdollisuus niille, jotka kokevat ne kiusallisina olla poissa niitä kuulemasta. Itse otsikon aiheeseen sanoisin omana mielipiteenäni, että ne jotka haluavat rukoilla niin rukoilkoot, mutta jos rukousta johtaa opettaja tai päiväkotitäti niin silloin pitäisi olla kaikkien vanhempien suostumus tai sitten sen tekevät vain yksittäiset oppilaat omatoimisesti. Näin muidenkin uskontojen suhteen kuin samoin jonkun joogalentäjän tai karhunkansanlapsen tapauksessa. Kaikkien ei tarvitse osallistua joidenkin uskonnon harjoittamiseen ja sen voi kyllä hyvällä tahdolla tehdä niin, että sillä ei osoiteta vaikkapa omaa paremmuutta tai erityisyyttä, puolin ja toisin.
Huomaa selvästi ärhäkästä tyylistäsi että olet vailla väittelykumppania, kuten annoit ymmärtää
“Ärhäkästä”? Mitä ihmettä oikein tarkoitat. Vastasin viestiin ihan normaalisti.
Jos yleisö ei enää lämpene jollekin niin miksi sitä pitäisi pitää yllä pelkän perinteen vuoksi.
Se oli vastaus tähän sinun kirjoitukseesi joka suri juuri sitä että ulkopuoliset eivät enää “lämpene” eli eivät tunne eivätkä siten kaipaa noita lauluja:
Tuo on omaa tulkintaasi. Tarkoitin vain sitä, että on ilmennyt tietyiltä tahoilta “allergiaa” näiden suhteen, ja tietyltä taholta tunnutaan toivottavan, että niitä laulettaisiin vain uskovien piireissä. Ja sitten visio siitä mitä seuraa siitä, jos kansa, joka suurimmaksi osaksi yhä toivoo, että näitä perinteisiä lauluja lauletaan ja soitetaan radiossa, vieraannutetaan näistä.
Mitä tarkoitat “ulkopuolisilla”? Minusta ainakin näyttää siltä, että edelleen muutkin kuin uskovaiset pitävät perinteisiä joululauluja ja suvivirttä arvossa. Eli kuka niitä ei kaipaa? Edelleen enemmistö kaipaa tai ainakin vähintään hyväksyy ja pitää arvossa. Eli ei ole kyse siitä, että perinteitä pidettäisiin yllä väkisin “perinteen vuoksi”. Eikä tilanne ole nyt se, että noita lauluja ei tunnettaisi.
En siis “sure” sitä mitä oletat vaan harmittelen jotain ihan muuta.
Teit tulkinnan ja vastasit siihen oletuksella, joka ei vastaa nykytilannetta. Minä viittasin hypoteettiseen tulevaisuuteen, joka olisi seuraus siitä, että nämä laulut poistuisivat yleisistä tilaisuuksista ja soisivat vain kristillisillä radiokanavilla.
Verity:
Jos ajatellaan mitä seuraa siitä, että perinteisiä joululauluja “Oi Jouluyö”, “Jouluyö juhlayö” “Enkeli taivaan” ja Suvivirttä ei lauleta enää kuin uskovaisten piireissä, se tarkoittaa myös sitä, että niitä ei muutaman sukupolven päästä myöskään tunneta muissa piireissä.
Eli tämä olisi seuraus, jos Suvivirttä ja Enkeli taivaan lakataan laulamasta kouluissa. Mikä on lähinnä tietyn ateistivähemmistön toive. Tapakristityt haluaisivat säilyttää perinteen.
Minulla ei ole mitään erityistä suvivirsiä ja enkelitaivaita vastaan ja saavat minusta olla, mutta silloin täytyy olla mahdollisuus niille, jotka kokevat ne kiusallisina olla poissa niitä kuulemasta.
Miksi kukaan kokisi ne kiusallisina niin ettei kestä edes kuulla niitä? Muslimitkin ymmärtävät.
Kaikkien ei tarvitse osallistua joidenkin uskonnon harjoittamiseen ja sen voi kyllä hyvällä tahdolla tehdä niin, että sillä ei osoiteta vaikkapa omaa paremmuutta tai erityisyyttä, puolin ja toisin.
Tästä samaa mieltä.
1 tykkäys
Niin. Sellainen ajattelu, että yhteiskunnassa ei saisi joutua uskontoon liittyvien asioiden ja tapojen kanssa tekemisiin, on tavattoman keinotekoinen. Käytännössä siitä on seurannut jonkin muun asian muuttuminen uskonnoksi, yleensä johtajien palvonta, ja pahimpia esimerkkejä tietenkin Neuvostoliitto, Kiina ja Pohjois-Korea. On varmaan muitakin, en nyt jaksa muistaa.
Jos ketään ei uhata väkivallalla tms. uskonnon nimissä, ei ole mitään “pakkosyöttöä” jos kristilliset tavat ovat sallittuja ja käytössä maassa, jossa edelleen ylivoimainen enemmistö on kristittyjä, vähintään nimellisesti.
Juu, eihän sitä tiedä vaikka kristinusko ja siihen liittyvä kulttuuri häviäisi joskus täältä päin maailmaa. Mutta hullua on ruveta sellaista kehitystä jouduttamaan, kun nyt kuitenkin arvostusta on näinkin paljon. Mitä arvoa siitä seuraisi Suomelle, ja mitä hienoa tulisi tilalle?
Ja kuten sanottua, eurooppalaista historiaa eikä nykypäivää ei oikein voi ymmärtää jos kristinusko on ihan vieras asia.
3 tykkäystä
Ketään ei estetä rukoilemasta itsekseen ruokarukousta.
Jos jonkun elämä kaatuu ruokarukouksen puuttumiseen, niin kannattaa varmaan tosiaan etsiä kristillinen päiväkoti ja koulu tai opettaa lapsensa kotona. Kaupungin ja kunnan päivähoidon ja koulun tehtävä ei ole uskonnon harjoittaminen.
Minä uskon, että lapsi oppii ruokarukouksen ihan silläkin, että sitä kotona käytetään.
Alkaa mennä kauaksi otsikosta, mutta tähän vain sen verran, että pidän itse erittäin tärkeänä, että meidät kasvatetaan tietämään mahdollisimman paljon kristinuskosta. Onhan sen lonkerot vähän kaikessa, varsinkin historiassa. Mutta pidän tärkeänä, että sitä ei tehdä opettamalla uskomaan vaan opettamalla ajattelemaan itse. Joka haluaa saamiensa tietojen pohjalta uskoa niin se vapaus on, mutta joka ajattelee saamansa tiedon (ei käännytyksen tai tuputuksen) jälkeen uskon epäuskottavaksi, niin olkoon uskomatta. Samoin pidän tärkeänä, että kerrotaan myös muista uskonnoista riittävällä tietämyksellä ja ilman vertailua siitä, että edellinen oli oikeaa ja nämä tässä nyt sitten väärää uskoa. Uskonnon ja politiikan suhteen tulisi antaa välineet itse ymmärtää eikä tarjota valmis oikea vastaus, joka tulisi ottaa vastaan.
2 tykkäystä
Tavallaan ymmärrän, jos nuori, tai nuori aikuinen ei halua kuulla rukousta. Itse en nuorena yksinkertaisesti halunnut tulla uskovaiseksi ja jouduin parista kirkostakin lähtemään karkuun, koska tunnelma painoi päälle liian voimakkaasti, vaikka edes messua ei ollut käynnissä.
1 tykkäys
Eikö tämä tarkoittaisi myös sitä, että ateistivanhemman ei pitäisi sanoa lapselle suoraan, että “Jumalaa ei ole olemassa”, “Raamattu on satukirja” jne?
Itse olen sitä mieltä, että lapselle tulisi opettaa ylipäätään jotain, siltä pohjalta mitä aikuinen itse uskoo ja pitää totena. Tämä sitten haastaa lapsen itsenäiseen ajatteluun kun kyseenalaistaminen sallitaan.
Mutta tärkeää olisi, että aikuinen painottaa sitä, että “minä uskon näin”, koskien sekä uskovaa että ateistivanhempaa. Kummankaan ei pitäisi esittää näkemystään kuin selviönä, faktana, jota ei saa kyseenalaistaa eikä epäillä.
Miten oikeastaan lapsi opetetaan ajattelemaan itse?
Minun mielestäni siten, että lapselle opetetaan jotain oman ajattelun pohjaksi, eikä lähdetä alusta alkaen sille tielle, että “lapsi saa valita itse”. Kasvatetaan tyhjiössä. Koska ei ole mahdollista puhua tällaisista asioista ilman tietynlaista asennoitumista.
Oman näkemyksen voisi ja se mielestäni pitäisi, tuoda rehellisesti esiin. Ja sitten hyväksyä se, jos lapsi kasvaa ajattelemaan eri tavalla, haastamaan aikuisen näkemyksen ja kyseenalaistamaan sen. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin ymmärtää sen, että omat vanhemmat eivät olekaan aina oikeassa. Ja se pitää vanhempienkin vain kestää. Mutta tällöin on tärkeää, että sille lapsen ajattelunvapaudelle on todella jätetty tilaa.
2 tykkäystä
Minulla on edelleen menossa Voegelinin Order and Historyn kolmas osa, Plato and Aristotle. Olen sen verran edennyt, että luen Valtiota koskevaa esittelyä.
Sen verran voi joka tapauksessa sanoa, että on olemassa joku kosminen järjestys. Mitään yhteiskuntaa, arvoja tai ihmisten yhteisöä ei nouse materiasta. Tai jos nousee, niin ne on mahdollista yhtä helposti kumota. Jolloin tulokseksi tulee se, että ainoastaan hyöty tai väkivalta (jotka redusoituvat pian samaksi) voivat toimia yhteisön kokoavina voimina.
Jokaisen, joka edes esittää mielipiteitä näistä asioista, pitäisi tietää se, mitä asioista on jo ennestään sanottu, täysin riippumatta mistään uskonnosta, aatteesta tai ideologiasta. Henkilö, joka uskoo nykyaikaisten liberaalien tavalla, että “järkevät ihmiset” voivat “vapauden” saadessaan “sopia” yhteiskunnan, ei yksinkertaisesti ymmärrä mitään koko kysymyksestä.
Ei ole olemassa mitään neutraalia positiota. Jos lapselle tarjoutuu siihen mitään eväitä, hän alkaa haaveilla kaikenlaisesta merkityksestä asioille, oikeasta ja väärästä, sankareista, roistoista ja tuomioista, hyvästä ja pahasta. Kaikkein neutraalein ja karsituin positio on aina jonkinlainen pyhitetty väkivalta. Ja se voidaan pyhittää kollektiivin, rahan tai vapauden nimessä. Tai ihan vain itsensä. Joka kykenee alistamaan, saa alistaa. Eli mitä neutraalimpi, sen karkeampi ja väkivaltaisempi.
Käänteisesti, mitä monimutkaisemman systeemin siihen päälle osaa rakentaa keijuja, haltioita, sankareita, myyttejä, legendoja, jumalia ja pyhimyksiä, hierarkioita ja identiteettejä, sen enemmän ainesta lapsella ja myöhemmin aikuisella on muodostaa käsitys siitä, että on olemassa jotain, mihin hän kuuluu, eli muutakin kuin väkivallan pyhittämä yhteisö. Että oikeudenmukaisuus on monitahoinen ja epämääräinen asia, mitä mikään totalitarismi ei kykene tuottamaan tai ratkaisemaan.
Yhteisöt luonnostaan degeneroituvat selviämistaisteluksi, kaikki vastaan kaikki, jos ei niillä ole jotain myyttiä, minkä ympärille rakentua. Ongelma on siinä, että kaikkein puhtain myytti, minkä ihmiskunta tuntee, on juuri totalitaristinen yhteisö, joka absoluuttisesti saattaa ja kykenee saattamaan toteen täyden vapauden ja oikeudenmukaisuuden ja henkilöi täydellisesti kansan tahdon - jonka vuoksi sillä on absoluuttinen oikeus tehdä selvää kaikesta, mikä nousee sitä vastaan. Vaikea kuvitella mitään röyhkeämpää ja absurdimpaa kuin joku selittämässä, että yhteiskunnan pitää siihen päälle ehkä pitkin hampain sallia jonkinlainen merkitykseen tai tarkoitukseen uskominen.
Kaikki, mitä kenelläkään on missään tänä päivänä, on seurausta siitä, että joku on uskonut johonkin merkitykseen tai tarkoitukseen. Johonkin jäsentävään kertomukseen tai myyttiin. Ja sen myytin laatu on paljon auttanut siinä, että miten paljon vapautta, oikeuksia ja hyvinvointia on kyetty saamaan aikaan.
Conditio humana on jotain, mitä on syvästi ja onnistuneesti pohdittu jo ennen ajanlaskun alkua. Se on ratkaistu välttävällä tavalla pitkin historiaa. Moderni ateisti on sellainen tapaus, joka ei edes ymmärrä koko kysymystä koska elää häntä ennen tehtyjen ratkaisujen ja niiden jäänteiden varassa ja siksi kuvittelee, että koko ongelmaa ei ole olemassa tai että se on täysin vapaaehtoinen ja kuvittelee, että hänellä jos kenellä on mitä parhaat mahdollisuudet siksi neuvoa ihan kaikkia.
Ei ole liikaa pyydetty eikä mitenkään kohtuutonta pyytää, että jos henkilö esittää asiaan jonkin mielipiteen, että hän sitä ennen edes välttävästi tutustuisi siihen, mistä edes on kysymys.
Opettaisivat lapsille päiväkodissa ja ala-asteella vaikka Hobbesin Leviathania. Tai analyysejä Platonin Valtiosta. Sillä tavalla he eivät lankeaisi mihinkään ateistien fantasioihin, että kyse on vain vapaudesta itse päättää kun ensin on taisteltu vapaus itse päättää. Länsimainen ateismi on lähinnä kristinuskoa, jossa on otettu rusinat pullasta. Ja nyt on saatu se spektaakkeli, että rusinat haastavat rusinapullaa ad nauseam kun niille on mahdotonta kertoa, että mistä ne ovat tulleet.
Tällainen amnesia on pahin mahdollinen kohtalo, mikä yhteisöä voi kohdata.
Yhteiskunta rakentuu uskon varaan. Ei minkään tietyn uskon. Vaan sen laatuinen ja sisältöinen kuin on usko, niin on myös yhteiskunta. Yhtäkään yhteiskuntaa ei ole perustettu puhtaan rationaaliselle perustalle. Yhteiskunta on yhtä kuin sen valmis oikea vastaus. Nykyaika ei ole sitä, että valmiista oikeista vastauksista on luovuttu. Vaan sitä, että niistä on tullut niin huonoja, että yhteiskunta tuhoutuu niihin. Yhteiskunnan itsetuhosta ja hajoamisesta on tullut sen keskeinen myytti eli määrittelevä tekijä. Eli sen valmis vastaus.
Miten voi perustaa yhteiskuntaa sen uskon varaan, että yhteiskuntaa ei ole, tai että yhteiskunta on illuusio?
Voegelin esittää sen niin, että pelkkä ymmärrys ei tee kenestäkään ihmistä, eikä liitä häntä ihmisten yhteisöön. Mikä on se muu, ja miten se on tarkoitus antaa?
Entisaikaan mahdollisia sekulaareja vaihtoehtoja oli sentään kaksi: reaalisosialismi ja riistokapitalismi. Nyt niistä on tullut paikoin yksi ja sama ilmiö. Kristinuskolta voidaan kysyä, että mikä heidän vastauksensa olisi? Oikea vastaus on, että se on samantekevää, koska kukaan ei enää kykene uskomaan siihen.
Mutta se ei tarkoita, että kysymykseen olisi joku täydellinen rusinat pullasta tyyppinen vastaus, joka perustuisi absoluuttiselle vapaudelle tai olisi absoluuttisen rationaalinen. Koska absoluuttinen rationalismi = absoluuttinen vapaus = libertarianismi = reaalisosialismi = riistokapitalismi.
Tämä on tuolileikki, jossa ateistien osa on voittaa kaikki tuolit. Ja kristittyjen osa on huomauttaa, että leikki tapahtuu Titanicin kannella. Mutta jos tästä haluaa mitään enempää mielenkiintoista sanoa, niin suosittelen tuota Voegelinin eeposta.
2 tykkäystä
Ruokarukoustakin sivuavaa kirjoitusta täällä:
4 tykkäystä
Olipa viisaalta tuntuva kirjoitus.
1 tykkäys
Kyllä, mielenkiintoisia ajatuksia. Toisaalta nämä kuvitteelliset keskustelut, joissa henkilö rohkeasti saisi suunsa auki, jos olisi kuvatunlaisessa tilanteessa, on kyllä vähän vaikea ottaa tosissaan. Olisi kiva lukea, miten vanhemmat ihan oikeasti toimivat ko. tilanteissa.