Oho! Looginen askel tuosta on seurata niitä monia luterilaisia konservatiivisia teologeja, jotka ovat siirtyneet katoliseen kirkkoon.
Kun tehdään tuollainen uskon hyppy muka tunnustuksellisen luterilaisuuden yli on tosiasiassa hypätty vain ojasta allikkoon. Valitettavasti tällaisesta pomppimisesta näyttäisi tulevan jonkinasteinen trendi. Onneksi tuollainen on kuitenkin vielä hyvin vähäistä liikehdintää, vaikka minultakin on kadonnut hyviä ystäviä “rajan” taa kyseisen pomppimisen seurauksena. Heissä oli tuleva ilmi, että he eivät olleetkaan tunnustuksellisia luterilasia, sillä jos olisivat olleet, olisivat he meidän kanssamme pysyneet.
Ai opetatteko te sellaista oppia, että pelastusta ei voi menettää eikä oikeasta opista siirtyä väärään? Mun käsittääkseni se ei ole luterilaisen tunnustuksen mukainen ajatus. Voi olla ihan sataprosenttisen aidosti oikeassa ja myöhemmin luopua siitä!
Kysymyksessä on modifioitu lainaus Johanneksen ensimmäisen kirjeen luvusta kaksi, jakeesta 19. Siis emme opeta kalvinismia.
Olen kaikkea muuta kuin Meller-fani, mutta olen ihmetellyt sitä kuinka hän on mielestäni antanut Juha Ahvion hengenheimolaisineen mellastaa elämäntyönsä säpäleiksi.
Politiikka ja siihen liittyvät viestit poistettu.
Leo Meller ja Juha Ahvio ovat piristäviä pilkahduksia tasaisenharmaassa tavis-luterilais-joukossa.
(P.S. kun kaikki sateenkaaren värit sekoitetaan, on tuloksena tasaisenharmaa)
Ahvio taitaa olla itsejulistautunut kalvinisti. Meller tunnutstuksellisena luterialaisena taas osoitus siitä, että tunnustuksellisessa luterilaisuudessa on seinät leveällä ja katto korkealla. (Kaikkien värien sekoituksesta muuten saadaan ruskea)
En minä sitä harmaata itse keksinyt, jostakin maailmanmahtavasta wiisaudenkirjasta toki. Nykyään kun tiedämme, ja tiede on ratkaissut kaiken.
Meille kyllä jo koulussa tämä opetettiin. Oli kuusi vesiväriä, krominkeltainen, kadmiuminkeltainen, sinooperinpunainen, karmiininpunainen, ultramariininsininen ja preussinsininen ja niistä sitten sekoitettiin kaikki. Ja sittten laveerattiin…
Kuuntelin joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla Mellerin radio-ohjelmia, eikä hän minun mielestäni koskaan ollut hirvittävän kaukana evlut herätysliikkeiden teologiasta (poislukien tietysti körtit ja sitä seurannut lähetysseura).
Mellerin eskatologinen satsi on ihan omaa luokkaansa. Se ei ehkä ole aivan tunnustuksellista luterialaisuutta. Puhumattakaan israel-teologiasta - vaikka se ehkä on nykyistä sley-linjaa.
On ihan totta että kaikki Mellerin jutut eivät ole olleet ihan tyypillisintä klassista luterilaisuutta (el clasico), mutta olen sivuuttanut nuo jotenkin periferisinä kysymyksinä.
Entäs Mellerin opetus siitä, että suuri osa Jeesuksen ja ei oikeastan mikään muu kuin Paavalin kirjoituksista ole mitenkään relevantteja meille, vaan ne koskevat vain juutalaisia.
En ole Meller- ihailija. Tai olen yhtä paljon sitä, kuin olin Vennamon fanikin. Kumpikin ovat olleet ylivoimaisia omassa kutsumuksessaan. Ylivoimaisia muihin saman kutsun saanneisiin verrattuna, puutteineen ja erehdyksineen. Yleensä, ja etenkin suomalaisuudessa, lahjakkuutta vastaan nousee vastustajia, väheksyjiä ja jopa halveksujia. Niilo Ylivainio, jonka tunsin, oli luonnollisesti lahjakas saarnaaja. Niilo ymmärsi kokemuksiensa kautta, että Jumala ei kunniaansa jaa. Melleristä voi sanoa, että hän on ollut hyvin tietoinen ylivoimaisuudestaan.
Mitä Melleriin tulee koskien hänen Raamatun tuntemustaan ja Sanan uskossa sulautumista, niin se on mielestäni joskus näyttänyt aivan ylivoimaiselta hengellisessä kentässä. Tämä ylivoimaisuus saa lisäpotkua hänen sielullisen palonsa siivittämästä esitystaidostaan. Myös ääni on vaikuttava tekijä, vaikka sekään ei ole oman osaamisen tulos.
Kuitenkin vain Pyhän Hengen elävöittämä Jumalan Sanan julistus saa pysyvää jälkeä, eli vaikuttaa tunteita syvemmin. Ihmisen kuollut osa tulee kosketettua ja vaikka se olisi uudestisyntynytkin, niin se yhtyy viestiin Pyhältä Hengeltä.
En tunne tarkemmin tätä Mellerin oppia, mutta omasta puolestani katson olevan täysin selvää, että monet Jeesuksen puheet on osoitettu juutalaisille Vanhan liiton kontekstissa. Esim. kun Jeesus sanoi jollekin juutalaiselle, että pidä käskyt niin saat elää (tjsp).
Mielestäni Mellerin poikkeamat ovat tulosta tarpeesta ilmaista eri tavalla asia. Tällainen on joskus tarpeen ja joskus tarpeetonta ja joskus vahingollista selkeälle Sanan selitykselle.
Muutenkaan ihmisten väärät tulkinnat ja väärin ymmärretty kuultu, ei ansaitse suurta huomiota. Silti pidän aivan eri asteisena mm. paavin muutama kuukausi ilmoitusta, että Isämeidän rukouksen “äläkä saata meitä kiusauksenn” kohta on väärä kääännös. Tähän voisin lisätä vielä hänen viimeviikkoisessa, nuorille suunnatussa puheessa erikoisen ja ilmeisen epäraamatullisen lausuman: "Raamattu kertoo, että Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa päästäkseen sisälle meihin ja aterioitsemaan kanssamme. Nyt ei kuitenkaan enää ole huoli Hänen sisälle päästämisestään, vaan siitä, että olemme sulkeneet Jeesuksen sisimpäämme, emmekä päästä häntä ulos … ".
Minusta se näyttää vain tautologialta.
“Jos menet ovesta ulos, niin et ole enää sisällä.”
Tai oikeastaan: Jos menit ovesta ulos, niin et koskaan ollutkaan sellainen joka tulisi aina pysymään sisällä.