Unohdinpa, joo. Tuo on erikoinen tapaus kieltämättä.
Toisaalta tunnistan samaa suvaitsevaisuutta eri yhteyksissä ja seurakunnissa kirkossamme, mutta se hankala tilannehan näissä järjestelyissä on, että henkilöiden vaihtuessa ja/tai kun jollekin iskee halu panna suvakit sekä heidän suojelukseensa päässeet aisoihin, messutoiminnan pysäyttäminen ei ole vaikeaa. Silloin miespappimessuja kaipaavat joutuvat tyytymään harvempiin messukäynteihin tai sitten hankkimaan niitä omia tiloja.
Porin Väinölän kirkkoon hakeutuu paljon niitä, jotka eivät omassa kirkossaan muualla Porin ympäristökunnissa voi mennä messuun, koska siellä on nainen. Sinne mennään kauempaakin. Vaihtoehtoja ei ole kovin monta.
Onhan se toki näinkin. Yhteisö ei kuitenkaan rakennu pelkästään naispappeuden vastustuksen mukaisesti, vaan tällä hetkellä (mun ymmärtääkseni) iso houkutteleva tekijä on pyhäkoulu - joka sunnuntai ja kahdessa ikäryhmässä. Sellaista ei alueella kovin monessa kirkossa ole.
Tuo oli ihan kivasti sanottu minun mielestäni.
Ajattelinkin juuri kysyä, ettekö todellakaan näe mitään muuta kuin tuon naispappeuden pakenemisen? Sehän ei vielä ole riittävä ero.
Minulla on käsitys siitä, että se on ennen muuta täysipainoinen raamatullinen opetus eli julistus, joka sinne Väinölään ihmisiä vie. Pyhäkoulu on yksi osa sitä, kun halutaan lastenkin saavan sitä.
Tästä syystä olen toivonut, että omat rakkaat läheiseni saavat nauttia myös SLEY:n messuista. Täytynee heti kysyä minkälainen pyhäkoulutoiminta Helsingissä nykyisin on.
Pyhäkoulu on yksi tekijä ja luotettavaksi koettu saarna myös.
Jumalanpalvelusyhteisöille on yhteistä kuitenkin ennen kaikkea suhteellisen nuorekas kirkkokansa, noin keskiarvoltaan. Se tekee esimerkiksi virsilaulusta vahvempaa ja reippaampaa, ja kirkkokahveista eläväisempää kuin usein on laita suuremmissa mutta tyhjemmissä seurakuntien kirkoissa.
Virkakysymys on katalysaattori, mutta itse ilmiön kestävyyteen ja kasvuun vaikuttavat ainakin nämä tekijät kaikki yhdessä - ehkä muutkin asiat.
En minä noista niin piittaa, mutta Luther-kirkkoon kun menen, tiedän saavani täyttä tavaraa.
Sitten ympärillä istuvat nuoret isät ja äidit, useimmat heistä lapsineen, se saa minun sydämeni herkät tunteet liikkeelle.
Olen huomannut, että konservatiiviset papit tekevät yhteistyötä yli herätysliikerajojen. Se näkyy kesäisin.
Vihollinen on yhteinen. Se ei ole kukaan toisin ajatteleva ihminen, vaan se vanha mato, jota Saatanaksi ja Perkeleeksi kutsutaan.
Sitä voidaan toki teoretisoida, että messu on seurakunnan ydin. Tulisi olla, mutta olen omin korviin itseäni viisaammasta suusta kuullut, että se on diakonia. Oli niin tai näin, jumalanpalvelus tai messu on vähän, jos ei kukaan pidä huolta seurakunnan oikein opettamisesta. Kun seurakunnassa on 10 000 jäsentä ja messussa istuu sunnuntaista toiseen samat tutut 35-50 henkeä (kivaa kun istuvat), niin missä sitä loppujen lopuksi uskotaan?
Edellinen kotiseurakuntani oli Oulun tuomiokirkkoseurakunta, asuin siinä Heinätorin srk-kodin lähellä. Uskoisin, että Heinäpää kuuluu edelleen tuomiokirkkoseurakuntaan, onhan siitä matkaa varsinaiseen ydinkeskustaan vain noin kilometri.
Asia on lähellä sydäntäni senkin takia, että olen aika aktiivisesti ohjannut esikoislestadiolaisystäviäni, jotka jäivät kirkon helmaan ja ex-vanhoillislestadiolaisia tuonne Sley:n messuihin. Muistaakseni eräs körtti, joka pettyi herätysliikkeensä nykymenoon, kertoi aikovansa käydä tuolla kenties jatkossa jopa säännöllisesti.
On siis jopa mahdollista, että muista herätysliikkeistä poisjääneitä ihmisiä hakeutuu ja jopa kotiutuu tuonne evankelisten messuyhteisöihin.
Lahden Luther-kirkossa on valtavasti muualta tullutta nuorta porukkaa. Se pisti erityisesti silmään kesän 2015 vapaaehtoisten hommissa.
Kansanlähetyksen nuoriin suuntautuva toiminta on myös vireää.
Joutjärven seurakunnan Ahtialan lähetyspiirissä on enemmistä Kansanlähetyksen porukkaa ja lestadiolaisuudesta lähteneitä. Sen lähetysilloissa voi olla yli 150 ihmistä.
Todella ikävää olisi, jos Heinätorin messut loppuisivat. Juuri oli Sanansaattajassa katsaus Sleyn messuyhteisöjen kävijämääriin (tosin osa puuttui, ainakin Pori, Espoo, Lohja ja Kotka), ja Oulun Sleyn järjestämissä jumalanpalveluksissa on käynyt 50-100 henkeä. Iso haarukka, mutta se että messut ovat olleet joka toinen sunnuntai ovat varmaan myötävaikuttaneet tuohon hajontaan. Mutta vaikuttaa siis ainakin noin sadan alueella asuvan elämään.
Espoossa aiemmin oltiin seurakunnan tiloissa, mutta tuomiokapituli pisti asialle stopin, vaikka kirkkoherra ei nähnyt asiassa ongelmaa. Nyt siellä on messu kahdesti kuussa ja omat tilat: http://sley.fi/node/14946 Lohjalla on kerran kuussa messu Virkkalan kirkossa eli Lohjan seurakunnan tiloissa. Tämä ei kaikille riittänyt, mistä syystä sinne syntyi pari vuotta sitten Lähetyshiippakunnan seurakunta: http://www.lhpk.fi/lohja/ Liekö solidaarisuutta, mutta he eivät pidä messua silloin kun Sleyn messu on Lohjalla.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.