Kävin pitkästä aikaa ev.lut. kirkossa, kun omainen haudataan ja huomasin, että sinne oli tullut lisäyksenä, ilmeisesti katolisesta kirkosta sielunmessu. Kysyisinkin katolisilta ja ev.lut kirkon jäseniltä, että mikä tuon sielunmessun funktio on mitä varten sitä vietetään? Sinänsä itse kyllä pidin tapahtumasta, varsinkin olikohan Vivaldin musiikista siinä alussa. Se oli kaunista ja vaikuttavaa kuultavaa ja muutenkin tilaisuus rauhallinen ja sai varmaan läsnäolijat miettimään elämän katoavaisuutta.
Sielunmessu on rukous vainajan pelastumisen puolesta. Siinä sen merkitys, ja siksi sielunmessua on myös tapana viettää toistuvasti esimerkiksi vainajan kuoleman vuosipäivänä.
1 tykkäys
Siis oletetaanko että vainajan sielu pelastetaan, kun toimitetaan sielunmessu?
Vainajan pelastumisen puolesta rukoillaan. Jumala pelastaa, ei rukoilija(t). Vrt. synnit tunnustetaan Jumalalle, pappi todistaa katumuksen ja sillä vallalla, jonka hän kristittynä on Jumalalta saanut, hän julistaa, että Jumala antaa synnit anteeksi. Näin sen olen ymmärtänyt. Eli Jumalaa ei missään vaiheessa jätetä yhtälöstä pois.
Jumala on rakkaus, siihen meidän on luottaminen ja sen pohjalta rukoilemme, mitä sitten rukoilemmekin. Muunlainen ajattelu olisi maagista ajattelua.
Eipä tietenkään. Helvettiin menijää ei pelasta enää tuossa vaiheessa mikään. Vainajan pelastumisen puolesta rukoillaan, eikä kyse ole mistään maagisesta rituaalista, jolla Jumala pakotettaisiin tekemään mitään.
Miksi sitten rukoilla vainajan puolesta, jos sillä ei ole vaikutusta mihinkään. Kysyn mielenkiinnosta, en esimerkiksi provosoidakseni. Tietenkin rukoukset vainajan puolesta ovat kaunis tapa muistella, mutta kun elämä on päättynyt, ei loppusijoituspaikkaan enää voi vaikuttaa sen enempää vainaja itse kuin omaisensakaan. Tilanne on mihin se jäi henkilön kuollessa ja tuomio sen mukainen.
2 tykkäystä
Viimeinen tuomio ei tapahdu henkilön kuollessa vaan Kristuksen toisessa tulemisessa.
Katolinen näkemys aiheesta ei ole ihan tuollainen. Pelastuneet vainajat kulkevat “loppusijoituspaikkaansa” monessa tapauksessa “kuin tulen läpi” (1.Kor 3:15). Katolinen tapa rukoilla ja viettää messua kiirastulessa olevien sielujen puolesta perustuu ajatukseen, että Jumala voi helpottaa ja/tai lyhentää tuon puhdistuksen aiheuttamia kärsimyksiä ennen kuin sielu pääsee autuuteen katselemaan Jumalaa kasvoista kasvoihin. Mutta pitää muistaa, että kiirastulessa on vain jo pelastuneita.
Siitä, miksi sitten luterilaiset viettävät sielunmessua, en osaa sanoa mitään.
“Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse…”
Kun siis Jeesus oli ylennetty ristille oli tuomio jo tapahtunut, paradoksaalisesti kuitenkin maailman lopun tällä puolen, mutta näin se vain meni.
Eikö Jeesus sitten sovittanutkaan meitä, vaan meidän olisikin se itse tehtävä?
Miksi sitten rukoilla vainajan puolesta, jos sillä ei ole vaikutusta mihinkään.
Surkeana teologina vastaan: koska meidän tulee rakastaa ihmistä niin rajan tällä puolen kuin jo toiselle puolelle siirtyneenä. Rukous on osa kilvoitusta kohti Jumalan kaltaisuutta ja Jumala on rakkaus. Minusta meidän ei pidä olikosenyt Tertullianuksen tavoin nauttia kostonriemuisesti syntisten päätymisestä helvettiin. Puhumattakaan siitä, että meillä ei ole edes lupa spekuloida kenenkään iäisyyskohtalolla.
Osannet vastata tuohon itsekin. Miten voisimme edes viettää messua, jollei Jeesus olisi meitä sovittanut?
1 tykkäys
Mutta peli on kuitenkin jo pelattu.
1 tykkäys
Näihin ongelmiin vastaa kasvava ymmärrys siitä mikä pyhäin yhteys on ja mikä merkitys on sillä että olemme yksi Kristuksen ruumis. Kristus ruumis kirkko ja Pää Kristus - teologia (katolisessa ja ortodoksisessa muodossaan) selittää paljon näitä ongelmia jotka muodostuvat kun pelastumisesta ja jumalasuhteesta tehdään liian individualistinen.
Eikö messua vietetä uskon vahvistamiseksi Kristuksen jo täysin valmiiseen sovitukseen, eikä ansiollisena tekona?
Messua viettämällä seurakunta yhdistää omat rukousaiheensa Kristuksen uhriin.
2 tykkäystä
Kyllä, myös siksi että usko sovitukseen vahvistuisi, mutta jopa tärkeämpi syy on se että messussa eletään ja opitaan elämään Kristuksen ruumiin elämää. Ollessamme erillisiä Kristuksen ruumiista, me vain uskomme sen osaksemme tuomiin armovoimiin, kun olemme yhtä ruumista, elämme sen Ruumiin elämää. Sitä lihaa on messu ensisijaisesti niille joiden usko on riittävästi kasvanut maitoruoalla.
Malinovski: Ortodoksinen dogmaattinen jumaluusoppi s. 730:
“Vanhoissa liturgioissa ei ole ainoatakaan, jossa ei olisi rukousta vainajien edestä. Tämä rukous on myöskin nykyisin käytettävissä Johannes Krysostomoksen ja Basileios Suuren liturgioissa.”
2 tykkäystä
Mozartin Requiem on myös hyvä.
Vanhurskaan rukous voi paljon - jopa saada Jumalan muuttamaan tuomiotaan. Edesmenneiden pyhien puolesta kirkko on aina rukoillut, niin kuin Filonilla jo yllä huomauttikin.
1 tykkäys