Sionismi kristillisyydessä

Oppi
1

Sionismi on joissakin kirkko- ja tunnustuskunnissa keskeisemmässä asemassa kuin toisissa.
Raamatullisia perusteita kristittyjen sionismille on useita, eikä niistä kaikista ole kristittyjen kesken yksimielisyyttä. Näitä eri raamatullisia perusteita sionismille haluaisin käydä läpi tässä ketjussa.

Sionismi tuli minulle tutuksi vasta oltuani yli 10 vuotta kristitty. Se on minulle henkilökohtaisesti vieläkin hyvin vieras aihe.
Mielestäni nykyajan sionismin keskeinen ajatus on, että raamatullisen Israelin kansan diasporaan joutuneiden jälkeläisten on tarkoitus palata asumaan ja palvelemaan Jumalaa siihen maahan, minkä Jumala Raamatussa lupaa heille. Sionismi-käsitteen sisällöstäkin toivon keskusteltavan tässä ketjussa, sillä tästä sisällöstä on erilaisia käsityksiä.

Itselleni sionismin ongelmallisia käsityksiä on mm. se, millä ehdoilla maa-alueen ymmärretään kuuluvan Israelin kansalle. Raamatusta luemme esimerkiksi, että Jumala odottaa luvatun maan asukkailta käskyjensä pitämistä (5. Moos. 6:18) Samoin Jumala sanoo Raamatussa että maata ei tule myydä, eikä pitää ihmisten omana omaisuutena, sillä maa on Jumalan ja ihmiset asuvat siinä kutsuttuina vieraina (3. Moos. 25:23), maa on Jumalan (Joel 1:6).

Ovatko siis maan käyttöoikeuteen oikeutettuja Israelin jälkeläisiä kaikki Israelin jälkeläiset, vaan vain ne, jotka noudattavat Herran käskyjä?

Nykyaikana Israelin jälkeläisten oikeutta heille Raamatussa luvattuun maahan kuulee perusteltavan sillä että lopun aikoina Israelin tulee palata Luvattuun maahan.
Tämä perustelu on mielestäni ongelmallinen sen vuoksi että nykyaikaista “aliyahia”, paluuta luvattuun maahan, tunnutaan tehtävän sen vuoksi että Jeesus voisi tulla takaisin. Tässä ajattelussa ongelmana on se, että ihmiset eivät voi teoillaan saada aikaan Jeesuksen toista tulemista.

Nykyaikaisen luvattuun maahan palaamisen ongelma on myös se, että palaamisen yhteydessä tehtävät rikokset ja väärinkäytökset tunnutaan oikeutettavan sillä että paluumuuton tulee voida tapahtua keinoja kaihtamatta, koska itse paluu on niin tärkeä asia. Yleisesti kuulee sanottavan että koska Jumala salli Vanhassa Testamentissa väkivaltaisen maan haltuunoton, Jumala sallii sen nytkin. Kuitenkin jo Vanhassa Testamentissakin Jumala kieltää monessa kohtaa esimerkiksi sotasaaliin keruun, ja Israel rikkoo tätä kieltoa vastaan. Itse taas näkisin että ennen Jeesuksen toista tulemusta tapahtuva paluumuutto luvattuun maahan voisi olla hyvin huomaamatontakin paluumuuttoa, Israelin jälkeläisten asettuessa hyvin näkymättömästi ja nöyrästi olemassaolevan väestön keskelle.

Kaiken kaikkiaan minusta on vaikeaa perustella itselleni miksi juuri nykyinen, poliittinen Israelin valtio täyttäisi raamatulliset merkit Israelin uskollisesta jäännöksestä, joka lopun aikoina odottaa Herraa. Tästä myös toivon asiallista, Raamattuun perustuvaa keskustelua.

Muutenkin toivon että vältämme tässä keskustelussa poliittiset sudenkuopat, niin että keskustelu pysyy foorumin sääntöjen puitteissa.

2 tykkäystä
2

Minulla ei ole noihin Plautillan ajatuksiin sanottavaa. Tekee kuitenkin mieli kommentoida, että vapaiden suuntien piiriin tultuani minun on ollut vaikea tietää, miten suhtautua Israeliin ja Israelin ystäviin. Sitä ennen en ollut tietoinen koko aihepiiristä. Israel-ystävyys on tuntunut oudolta vouhotukselta ja samalla olen ollut epävarma, pitäisikö minun omaksua siitä jotain.

Tällä hetkellä ajattelen, että minun tehtäväni on lähinnä tunnustaa Israelin erityisasema valittuna kansana. En erityisemmin rukoile sen puolesta, koska muut rukousaiheet täyttävät mieleni. Torjun sen opetuksen, että saadakseni siunauksen minun tulee siunata Israelia. Jos Jumala joskus haluaa, että suhteeni Israeliin jotenkin syvenee, sitten niin tapahtukoon.

3 tykkäystä
3

Tämä minunkin mielestäni on kristitylle jo riittävästi. Jeesus syntyi Israelin kansasta joten Israelin kansalla on merkitystä koko luomakunnan mittakaavassa. Israelin kansan lopullisesta kohtalosta Raamatussa on mielestäni vain epämääräisiä, mutta kuitenkin merkittäviä viittauksia. Esimerkiksi tämä.

Kysyn vielä: eivät kai juutalaiset sen vuoksi ole kompastuneet, että jäisivät lankeemukseensa? Eivät tietenkään, vaan heidän rikkomuksensa on koitunut pakanoille pelastukseksi, että he itse tulisivat kateellisiksi. Mutta jos heidän rikkomuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän tappionsa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljon enemmän heidän täyteytensä! Room. 11:11-12

Mikä se Israelin kansan täyteys sitten ikinä onkaan, minkä Paavali ennakoi merkitsevän paljon myös muulle ihmiskunnalle.

3 tykkäystä
4

Tämä oli sen verran vahva kannanotto, että laitan tämän talteen tähän ketjuun. Politiikkaahan tässä on paljon, mutta on tässä mietittävää myös sionismin raamatullisen puolen suhteen.
Arvostan sitä että evankelis-luterilainen piispa ottaa kantaa sionismiin. Hän toki ottaa tässä kantaa siihenkin miten sionismia käytetään poliittisena välineenä, mikä aihe meidän täytyy foorumilla onnistua kiertämään, mutta kyllä tästä kannanotosta saadaan aineksia raamatulliseen ja eri kirkkokuntia koskevaan keskusteluun.

Piispa Jari Jolkkonen saarnaa suohon Trumpin ja Israelin ihailijat, mutta homoparia hän ei vielä vihi | Kotimaa | Yle

Itse saarnassa ei mainita Israelia, mutta Ylen jutussa mainitaan.

Saarna Yhteisvastuukeräyksen avajaisjumalanpalveluksessa 1.2.2026 Kiihtelysvaaran kirkossa | Piispa Jari Jolkkonen

5

Tähän esille nostamaasi aiheeseen liittyen sinähän olet lukenut Puolimatkan kirjan “Astui ylös taivaaseen?” Siinähän viimeisimmissä luvuissa “Kristuksen taivaaseen astumisen merkitys” ja “Laittomuuden salainen merkitys” otetaan näitä asioita esille ja Puolimatka selittää Ilmestyskirjaakin uudella erityisellä tavalla liittäen sen sanomaa näihin aktuelleihin kysymyksiin minusta hyvin osuvasti. Miten sinä koet hänen kirjansa nämä luvut ja niiden sisällön, ei tietenkään erillisenä aikaisemmista luvuista, vaan niihin nivoutuvana? Itse pidin Puolimatkan kirjan hyvin antoisana.

1 tykkäys
6

Minä en. Jolkkosen kanta tiedetään ja pidän sitä vastenmielisenä. Jos jostakin voisin enemmän olla eri mieltä, niin tästä.

Jolkkonen on muuten kiinnostava tyyppi ja arvostan hänen taannoista Luther-dokumenttia Ylellä, tai muita kuin Israel-kantoja, mutta tässä asiassa kannat eivät voisi mennä enempää ristiin.

1 tykkäys
7

Raamatun ydinasia on aivan selvä tässä kysymyksessä. Israelista pelastuu vain rippeet ja heidätkin on oksastettu siis uudestaan Jeesukseen Kristukseen vaikkakin alkuperäisinä oksina.
Maallinen Israel on eri asia tai ei ollenkaan enää mikään asia hengellisessä mielessä, siellä tehdään kristillistä lähetystyötä ja autetaan maallisesti, missä voidaan, samoin kuin muitakin maita ja kansoja. Varsinaista korvausteologiaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaan uusi liitto jatkuu lupauksen mukaan Jeesuksessa edellisen liitojen seurauksena (täyttymys). Israel hylkäsi Messiaansa, mutta armosta, kuten pakanatkin saa palata uskon kautta Liittoon. Muu tulkinta on hyvin epäselvää ja ristiriitaista. Koko Israel tarkoittanee kaikkia uskovia eikä juutalaisia mielestäni.
Olisi kiva kun joku avaisi lyhyestikin tuon mainitun Puolimatkan kirjan kannan asiaan. En ole laiskuuttani tai pihiyttäni sitä lukematta, vaan en pysty ja jos kuunneltava kirja, niin vaikea löytää aikaa, jos ei erityisesti sitä ota. Monta vaivaa on jo minulla.
Jolkkosen mielipide on aikalailla vanha kansankirkollinen, muttei välttämättä oikea.

8

Luin kyllä nämäkin. Tein itse päätöksen, että luen tänä keväänä tuon osion uudelleen, sillä ensimmäisellä lukukerralla Puolimatkan Ilmestyskirjan tulkinta ei ollut mitenkään erikoinen lukukokemus. En sano etteikö siinä olisi paljon hyvää ja ajattelemisen aihetta, mutta en ollut itse sitä kirjaa lukiessani erityisen vastaanottavainen Ilmestyskirjan tulkinnoille. Puolimatkalla on myös ihan erillinen kirja, Laittomuuden salainen vaikutus, jota en ole lukenut.
Jollain lailla laittomuuden merkityksestä tulee mieleen myös tämän päivän evankeliumin Jesaja lainaukset.

Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?
Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
[…]
Hän on sokaissut heidän silmänsä
ja paaduttanut heidän sydämensä,
jotta he eivät silmillään näkisi
eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
jotta he eivät kääntyisi
enkä minä parantaisi heitä.

Minulla on ollut käsitys laittomuuden merkityksestä koskien Jumalan pelastussuunnitelman kokonaiskuvaa jo aiemmasta uskonelämästäni ja opetuksista, sieltä katoliselta puolelta. Pidän aiemmin oppimaani tervehenkisenä opetuksena. Puolimatka pysyy periaatteessa ihan linjassa niiden kanssa, mutta en ole ihan samaa mieltä hänen tavastaan linkittää asioita aktuelleihin kysymyksiin. Mutta en tyrmääkään. Tämä on aihepiiriä jota en yleensä kauheasti ajattele, joten päätin että annan hetken ajatusten hautua ja luen ne osiot kirjasta uudelleen.

1 tykkäys
9

Tämä on minunkin lähtökohtani tähän asiaan. Nykyisestä Israelin valtiosta olen varovaisehkosti sitä mieltä että se on Israelin paatumuksen ja laittomuuden huippukohtia matkalla Jeesuksen toiseen tulemiseen, johon saattaa olla vielä varsin pitkä aika. Tämä kehitys kuitenkin johtaa siihen että laittomuus saavuttaa täyteytensä, jolloin mitään muuta vaihtoehtoa minkä puoleen kääntyä kuin Jeesus ei Israelin rippeille ole enää jäljellä, jolloin se uskollinen jäännös sitten muodostuu. Eli itse olen sitä mieltä että nykyisissä tapahtumissa Israel itse kaivaa kuoppaansa syvemmäksi ja syvemmäksi. Tämä prosessi tulee tuottamaan myös muulle ihmiskunnalle ja luomakunnalle ahdistuksen aikoja. En siis itse näe nyky-Israelia hyvänä tekijänä vaan nimenomaan ahdistusta lisäävänä. Perustan tämän näkemykseni 2. Tessalonikalaiskirjeen ennustukseen kadotuksen lapsesta joka laittaa itsensä Jumalan paikalle temppeliin. Tulkitsen mahdolliset yritykset kolmannen temppelin rakentamisesksi, ilman uskoa Jeesukseen, laittomaksi asettumiseksi Jumalan paikalle.

En itse ala nyt referoimaan tähän Puolimatkan ajatuksia, koska niin kuin ylempänä kirjoitin, minun täytyy tuumata niitä hieman, eikä asia varsinaisesti muutenkaan ole minulle sellainen että tulisi siihen kuitenkaan uhrattua paljon aikaa. Jos kuitenkin palaan kirjaan ja minulle tulee jotain sanottavaa siitä, kirjoitan aiheesta myöhemmin.

1 tykkäys
10

Kiinnostaisi kuulla sinun kannastasi. Jaksatko yhtään avata enempää?

11

Rippeistä ja oksastamisesta. Sekin kohtahan on Raamatussa, että “koko Israel pelastuu”. Ja oksastamisesta kertovassa kohdassa jalo öljypuu on käsittääkseni Israel eikä Jeesus. Jeesus on viinipuu, jossa uskovat ovat myös oksina.

1 tykkäys
12

Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista.

Roomalaiskirjeen 11. luvussa on tosiaan kaikenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia.
11:26 kohtaa sietää tosiaan miettiä. Minulla ei ole tuon tarkkaan tulkintaan kantaa, jätän Jumalan salaisuudeksi. Olen kuitenkin kallistunut aina ajattelemaan että tuossa yhteydessä “koko” ei välttämättä tarkoita todella koko, kaikkea Israelia, vaan sitä että puussa, joka on pelastuvan Jumalan kansan kuva, on kaikki Jumalan kansan osat, Jumalan Valitun kansan eli Israelin pelastuva osa, pelastuneet pakanakansojen jälkeläiset ja Kristuksen ihmisyys. Kristuksen ihmisyyttä pidän perusrunkona, jaloversoja Jumalalle uskollisena Israelina, ja pakanakansoja huonompiarvoisina versoina, jotka kuitenkin pääsevät oksastetuiksi perusrunkoon, mutta eivät tuota lopullista lopun aikojen hedelmää itsestään vaan vasta sitten kun jaloversoista parannuksen tehneet tulevat uudelleen liitetyksi perusrunkoon.

Öljypuuvertaus on siitä huomiota herättävä, että se kertoo oksastustekniikasta aivan väärinpäin miten oikeasti puutarhuri oksastaessaan toimii. Nimittäin oksastustekniikassa sadon laadun kannalta huonompiarvoiseen, mutta kestävään ja terveeseen juureen, perusrunkoon, lisätään jalostettua hedelmää tuottava, jalostettu oksa, jaloverso, sillä vain jalostetun puun oksat, jotka kukkivat vartetussa puussa, voivat tuottaa jalostettuja hedelmiä. Jos tehdään toisinpäin, jalostettuun juureen oksastetaan villipuun oksa, hedelmät ovat kitkeriä villihedelmiä. Minusta on aina ollut mielenkiintoista miksi pelastuneiden joukkoa kuvataan nurinkurisena oksastamisena.

1 tykkäys
13

Kyllä Jalo Öljypuu on tässä ilman muuta Jeesus Kristus. Koko Israel on uusi Israel eli kaikkien kansojen oikeat kristityt yhteensä. Paljon kuulee opetusta luterilaisuudessakin, että koko Israel tarkoittaa nykyistä ja entistä Israelin valtiota. Periaatteessa voisi olla, mutta ei täsmää, koska uudesta mahdollisuudesta ei kerrota eikä luvata.
Samoin kirjaimellinen Tuhatvuotinen valtakunta on puppua, tarkoittanee nykyistä pitkää evankeliumin leviämisen aikaa. Aika vaikeita ovat nämä asiat ja eivät ehkä kuulu meille, koska liian vaikeita ja hajottavat. Roomalaiskirjeen pääsanoma on USKONVANHURSKAUS, se on oikein ja korottaa Kristuksen tekoa puolestamme eikä ihmisen olemattomia mahdollisuuksia pelastaa edes osittain itseään. Jeesus yksin on se Tie, Totuus ja Elämä.

2 tykkäystä
14

Itse kaipaisin eri näkemyksiä siitä miksi kristityn pitäisi uskonnollisista syistä pitää totena sitä että nykyisen juutalaisvaltion ja sen nationalistisen hallituksen muodostuminen on myös kristilliseltä kannalta Jumalan tahto? Tämän asian löytäminen Raamatusta vaatii varsin laveaa tulkintaa.

Raamatusta löytyvä Jumalan tahto koskien Israelia puhuu vain siitä että Israelin kansan jäännöksen kääntymisellä uskomaan Jeesukseen Messiaana on paikkansa jopa pelastussuunnitelmassa.

2 tykkäystä
15

Minä uskon että Jumala on uskollinen lupaukselleen. Hän on luvannut Israelille tietyn maan joka on maantieteellisesti määriteltävissä. Ja samalla Hän on luvannut että jos Israel ei noudata Jumalan tahtoa, niin se maa otetaan pois. Kunnes Israel taas noudattaa Jumalan tahtoa. Toki tuo maantieteellisyyskin on Raamatussa ilmaistu monella tapaa.

Nykyinen Israel on juutalaisesta määrittelystään huolimatta sekulaari valtio, jossa ei Jumalan tahto toteudu niin kiun Jumalan lupauksissa edellytetään.

Jeesus on juutalainen ja Israel pelastuu Hänen, ei kenenkään muun kautta. Se ei edellytä Israelin muuttumista kristityksi.

Israelin itsensä määrittely on ongelmallista. Onko tämän päivän Israel itse asiassa se Israel, jolle Jumalan lupaus on annettu. Missä ovat Israelin kadonneet 10 heimoa tänään? Ovatko nämä assimiloituneet arabeihin (kuten ainakin osa väistämättä on).

D

1 tykkäys
16

Nämä ovat olleet itselleni keskeisiä kysymyksiä tämän asian suhteen.
Yksi Messias, jonka kautta pelastus on tarjolla kaikille kansallisuuteen katsomatta. Jeesukseen tulee kaikkien Häneen uskovien ottaa kantaa henkilökohtaisesti, ei harjoitetun uskonnon kautta. Jokaisen tulee viimeistään viimeisenä päivänä ottaa henkilökohtaisesti kantaa siihen kuka Jeesus minulle on ja vastata Jeesuksen kysymykseen “Kenen te sanotte minun olevan?”.

Juutalaisuus uskontona on ainoa kristinuskoa vanhempi uskonto johon Jeesus Messiaana liittyy saumattomasti, tosin minulla on myös kysymyksiä siitä, mikä ero on juutalaisuudella uskontona Jeesuksen aikana verrattuna nykyaikaan.
Ja kuka oikein on se Jumalan kanssa liiton tehnyt Israel nykyään.

Varsin pitkä Muoks. Piti ihan miettiä mitä oikein olen aiheesta vuosien mittaan ajatellut.

En siis itse ole todellakaan perehtynyt tähän aiheeseen juuri ollenkaan. Klassisen kristinuskon, lähinnä katolisten lähteiden lisäksi, olen silmäillyt Derek Princen mielipiteitä. Prince on mielestäni yksi merkittävimmistä kristillisen sionismin kehitykseen ja julkisuuteen vaikuttaneista länsimaisista saarnaajista. En ole vakuuttunut hänen perusteluistaan. Olen lukenut Vanhan testamentin Israelin paluuta koskevia profetioita (Jesaja, Jeremia, Hesekiel) hyvin yksinkertaisesti niin että juutalaisia todella tuli takaisin Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Kaikki eivat tulleet, mutta se siitä, en näe raamatullista syytä sille, että loppujen pitäisi tulla joskus takaisin. Mielestäni kaikki tähtää siihen että sen verran Israelia täytyy olla Luvatussa maassa että Jeesus voi syntyä kun aika täyttyy. Niin tapahtui.

Jollain lailla näen Jeesuksen syntymässä Israelin kansan kiteytyvän Jeesukseen. Hän on kansansa poika jonka jumalallisessa luonnossa koko luomakunta on luotu. Häneen kulminoituu niin Luvattu maa kuin lupauksen vastaanottanut kansa. Israelin kansa ja siten myös maa jossa he asuivat on jo astunut Jeesuksen ihmisruumiissa taivaaseen Isän oikealle puolelle. Kun maa ja taivas katoavat ja uusi maa ja taivas ilmestyvät, tämä Jeesuksen ihmisruumiin israelilaisuus ja sen luvattu maa pysyvät ikuisesti.

Herra sanoi Abramille sen jälkeen, kun Loot oli eronnut hänestä: ”Nosta silmäsi ja katsele siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä kaiken maan, jonka sinä näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Genesis 13: 14-15

Jeesuksen toisessa tulemisessa Israel väistämättä katsoo siihen jonka he ovat lävistäneet, koska Jeesuksen toinen tulemus ei mene keneltäkään ohi, se koskettaa kaikkia ja kaikkea, ja totuus ilmestyy. Nekin, jotka eivät ole tienneet israelilaisesta sukuyhteydestään Jeesukseen, näkevät sen silloin ja voivat uskoa Jeesukseen tai hylätä Jeesuksen.

Paavali sitten kirjoittaa apokalyptisesti Israelin kääntymyksestä. Näin varmasti tapahtuu, sillä Jeesuksen toinen tuleminen koskettaa kaikkia ja kaikkea. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi Israelin tulisi olla Luvatussa maassa kun Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu. Siis tuon takia että olen lukenut paluun profetiat aina historiallisessa kontekstissa, en eskatologisessa kontekstissa. Onko tähän eskatologiseen paluuseen jollain jotain hyviä näkökulmia?

2 tykkäystä
17

Princen Israel ja lopun ajat saarnan kritiikkiä. Sisältää hyviä poimintoja Raamatusta.

A Response to Derek Prince’s Israel-centric End-time Theology | Epiphanies and Orthodoxy

Otan tähän lainauksen tuosta Luke Hulleyn blogikirjoituksesta. Lopun ajan odotus liittyy oleellisesti sionismiin. Sionismin sisältämät oletukset Lopun ajoista kuitenkin johtavat toisinaan epäraamatullisiin johtopäätöksiin. Yhtä tällaista tarkastellaan tässä lainauksessa.

Aivan varmasti on olemassa myös kristillistä sionismia johon tämänkaltaiset johtopäätökset eivät liity, mutta en ole itse törmännyt sellaiseen. Valtavirran kristillistä sionismia seuraavat yleensä tämänkaltaiset näkemykset Lopun ajoista.

In the Dispensational framework of the end-times, it is believed that the Church will be secretly raptured into heaven before the time of the Great Tribulation. After seven years of tribulation, Christ will return and all Israel will receive him as their king. In this way He will fulfill all the OT prophesies regarding the Restoration of Israel.

Take a look at the diagram which they use to explain their eschatology:
(kuva)
The truly disturbing aspect of this end-time scenario is the Apartheid that is depicted between the Church and Israel. This is not the glorious future that the Apostles envisaged with Christ ruling over ‘one new people’ which is his Church, his beautiful Bride. Instead, we have two different Jerusalems stacked on top of each other: a heavenly one and an earthly one.

Lopun ajan dispensationalistisessa viitekehyksessä uskotaan, että seurakunta temmataan salaa taivaaseen ennen suurta ahdistusta. Seitsemän vuoden ahdistuksen jälkeen Kristus palaa ja koko Israel ottaa hänet vastaan ​​kuninkaakseen. Tällä tavoin hän täyttää kaikki Vanhan testamentin profetiat Israelin ennalleenasetuksesta.

Katsotaanpa kaaviota, jota he käyttävät selittämään eskatologiaansa:
(kuva)
Tämän lopun ajan skenaarion todella häiritsevä puoli on apartheid, jota kuvataan seurakunnan ja Israelin välillä. Tämä ei ole se loistava tulevaisuus, jonka apostolit kuvittelivat Kristuksen hallitsevan “yhtä uutta kansaa”, joka on hänen seurakuntansa, hänen kaunis morsiamensa. Sen sijaan meillä on kaksi eri Jerusalemia päällekkäin: taivaallinen ja maallinen.

18

Taas liian vaikeaa ymmärtää, joten ei tarvitse. Tämä jakaa kristikuntaa. Voin hyväksyä maallisen Israelin olemassaolon Jumalan suunnitelmassa, vaikka siunausta siellä ei näe. Dispensationalismi on harhaoppia minulle.

19

Toistan taas aikaisemmin esittämääni:

“Kristus oli täyttänyt tehtävän, jota Israel ei ollut voinut täyttää, oli todella ollut Jumalan »poika» ja »palvelija», jonka vapaaehtoisen sijaisuhrin kautta maailman pelastus piti toteuttaa. Kristus oli uusi Israel, Jumalan kuuliainen Poika ja kärsivä Palvelija, joka oli itsensä alistamisen kautta persoonassaan täyttänyt Jumalan kansan lähetystehtävän. Toisin kuin Israel hän alistui tahtoen kasteeseen ja valitsi täten vapaaehtoisesti kuuliaisuuden ja kuoleman tien. Kun häntä Israelin tavoin koeteltiin erämaassa, hän kieltäytyi kiusaamasta Jumalaa ja voitti näin kiusaajan. Vuorisaarnassa antamansa uuden lain vain hän itse piti täydellisesti, ja seuraus hänen kuuliaisuudestaan oli kuolema ristillä. Hänen lähetystehtävänsä näennäisesti täydellisestä epäonnistumisesta tuli voitto ja elämä, sen ylösnousemuksen ihme, joka ei merkinnyt vähempää kuin uuden Israelin, eikä ainoastaan uuden Israelin, vaan uuden Aadamin ylösnousemusta hänessä, uuden ihmiskunnan luomista hänen ylösnousseessa ruumiissaan, Messiaan kirkossa. Israelin historiallinen tehtävä oli täytetty Kristuksessa. Uusi testamentti toistaa Vanhan testamentin kerygman, mutta täytetyssä ja lopullisessa muodossa.”

Alan Richarson, Raamattu tieteen aikakaudella, s.158.

1 tykkäys
20

Hauska yksityiskohta omassa vaelluksessani on se, että minun piti kaksi vuotta sitten ihan opiskella mitä tämä dispensationalismi on. Olin ollut niin katolis/ortodoksisessa kuplassa ettei koko termi ollut edes tullut vastaan. Sitten näissä tietyissä sionismiin liittyvissä jutuissa käytettiin termiä dispensationalismi, ja oli pakko ottaa selvää. Minun on vieläkin vaikeaa tiivistää lyhyesti mitä sillä tarkoitetaan.

2 tykkäystä