Amerikan reformoiduilla (konservatiivisilla) vapaakirkoilla on neljästä keulakuvasta, John Mc Arthur, Paul Washer, Steven Lawson ja John Piper, jäljellä kolme. Lawson on ikiajoiksi erotettu saarna- ja opetusvirasta, hänen tunnustettuaan “sopimattoman suhteen” erään naisen kanssa. Mitä se tunnustus sisällään pitää, jää salaisuudeksi.
Hän saarnasi vihoviimeisen saarnansa Dallasissa, Texasissa, Trinity Bible kirkossa 15.9.2024. Siinä hän yhtäkkiä sanoo, ettei ketään pidä tuomita heikon hetkensä vuoksi, vaan katsoa kokonaisuutta, koko toiminta-aikaa. Tämän oletetaan viittaavan häneen itseensä.
Järjestö One Passion ministry erotti hänet välittömästi. Hänen saarnojaan ja raamattutuntejaan deletoidaan netistä vauhdilla.
Tämä on aiheuttanut tyrmistystä, että kuinka on mahdollista näin käydä. Lehdet uutisoivat, tänään viimeksi Saksan suuri kirkollinen lehti Idea.
Videoihin, jotka liittyvät häneen, tulee tuhansittain huolestuneita kommentteja, kiitetään hänen työstään ja luvataan rukoilla hänen ja perheen puolesta. Niistä ilmenee, että hänellä on internetseurakuntaa ympäri maailman.
John Mc Arthurin kirkko, Grace Community Church, vastaa kaikkia askarruttaneeseen kysymykseen luotetun saarnamiehen synnistä, kääntämällä katse siihen mitä synti on ja eritoten, mitä se on minussa itsessäni. Saarna tässä kirkossa 22.9.2024 on mahtava. Siinä kuuluu Jumalan sana ja puritaani-isien voimalliset ja värikkäät sanat vuosisatojen takaa.
John Owenia siinä ei taidettu siteerata, mutta siteeraan itse, kirjassa Kristuksen kirkon kauneus, Owen pohtii mikä tukee ja kannattelee kirkkoa.
Kun lähestyy suurta rakennusta ja näkee suuria, kuma
raan, kantavaan asentoon veistettyjä patsashahmoja, sekä
28
pylväsreliefejä ikkunoiden alla ja seinillä, niin tyhmempi
helposti luulee, että ne kannattelevat talon painoa, vaikka
ne yleensä ovat pelkkiä kohokuvioita. Ne eivät kannattele
taloa, vaan talo kannattelee niitä.
Pylväsreliefit ja kantavaan asentoon veistetyt patsashah
mot kyllä ulkoiselta olemukseltaan näyttävät erehdyttä
västi kantavilta rakenteilta, joten joku voi olettaa, että ne
poistamalla saadaan talo romahtamaan.
Mutta tällaiseen touhuun ryhtyvä saa huomata, etteivät
nämä koristekuvat vaikuta mihinkään, niillä ei ole mitään
virkaa. Pohjalla olevaa perustusta, joka kantaa kaiken, hän
ei ole tullut edes ajatelleeksi. Mikäli hän yrittää tuhota sitä,
hän itse murskaantuu ja raunioituu.
Kun ihmiset katselevat kirkkoa, he huomaavat miten ko
mea ja hieno teos se todella on, mutta he eivät voi käsittää,
miten se pysyy pystyssä.
Kirkolla näyttäisi olevan vain vähän tukijoita maailmassa,
jotka ikkunoiden alla sijaitsevien patsaiden ja reliefien ta
voin vaikuttaisivat kannattelevan sitä.
Jossain kirkkoa tukee kaupunginhallitus, jossain taas sota
väki tms. Maailman ihmiset päättelevät, että jos he saavat
poistettua nämä tuet kirkolta, se luhistuu välittömästi rau
niokasaksi.
Niin, yhtä typerä olen itsekin ollut, samalla tavoin vailla
ymmärrystä Herran edessä. Olen katsellut joitain hurskai
ta, jotka ovat näyttäneet tämän rakennuksen tukipilareilta,
miettien, miten talo mahtaisi säilyä, jos heidän tukensa
otettaisiin pois.
He näyttivät minusta sellaisilta kuin Paavalin laivan meri
miehet, joiden osuus oli pelastukseen välttämätön.
Mutta katsellessani em. hurskaita tapahtui niin, että yht
äkkiä jotkut heistä tulivat ilmi, he olivatkin pylväsreliefejä,
paraskaan heistä ei ollut kantava rakenne, vaan talo kantoi
häntä.