Oivalsin yhden jutun. Sukupuolisuus on olemassa suhdenäkökulmaa varten. Ja nuo arvostukset nousevat siitä, miten naisen miesmäisyys tai miehen naismaisuus palvelee tätä näkökulmaa.
[details=Dalrockin blogin kommenteissa käyty keskustelu liittyy tähän vähän:]
Itse teksti: Sporty spice defends Springfield Armory’s legacy. | Dalrock[/details]
Eli kun tytöt haluavat tehdä poikien juttuja, niin se on poikien mielestä tietenkin jännää. Tuskin kukaan kiistää sitä, kun se tapahtuu. Vaikka kukaan ei sitä sanoisi ääneen. Ja kun tytöt saavat poikien huomiota, niin varmasti useimmat pitävät siitä. Poikamaiset tytöt lisäävät siis säpinän määrää.
Joidenkin tyttöjen kohdalla tämä ei ole niin selvää. Jotkut oikeasti osaavat niitä asioita. Ja vaikka heitä kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin siitä, mitä he tekevät, niin he eivät silti muutu neutreiksi tai miehiksi. Mutta tämä on se harvinaisin tapaus. Yleisempää on se, että halutaan kokeilla jotain jännää tyttöjen kesken. Tai päästä tuon keskustelun mukaisesti miesten tilaan, jonka mukana tulee miesten huomiota. Tai sitten viimeisenä se feministinen juttu, että halutaan näyttää miehille keskisormea heidän alallaan ja alueellaan, oli taustalla osaamista tai ei.
Kun taas miesten neitimäisyyttä voi arvioida saman kriteerin kautta. Siinä mies saa naisten huomiota. Mutta häntä ei huomioida miehenä. Asia, jonka muut miehet näkevät heti, ja josta kyseinen mies on joko autuaan tietämätön tai salaa harmissaan. Tai homoseksuaalin tapauksessa asia ei merkitse hänelle mitään.
Eli summattuna kaava menee niin, että kun nainen tekee itsestään neutrin, niin hän voi tulla “miesten juttuihin” ja miehet ovat suhteessa siihen, mikä hänessä on edelleen naista. Ja kun mies tekee itsestään neutrin, niin hän voi tulla naisten juttuihin. Ja naiset ovat suhteessa siihen, mikä hänessä on neutria. Tämän vuoksi se on tytöille ja naisille potentiaalinen onnistuminen, mutta miehille ja pojille määritelmällisesti epäonnistuminen.