Miehen ei ole hyvä olla naisellinen eikä naisen miehekäs. Tämä on nähdäkseni aika selkeä asia. @ooperi myös. Se, ajatus, että naisellinen olisi jotenkin sinänsä halventavaa on piilomiessovinistinen ajatusrakennelma. Vastaavia ajatuksia on esiintynyt pahimmillaan harhaoppeina.
Onhan se outoa, että naiset pitävät naisellisuutta jotenkin huonona asiana. Todella kummallista.
4 tykkäystä
No onpa tosi kumma, ettei ämmäksi sanomista osata ottaa kehuna. Kyllä nyt jotain käytöstapoja pitäisi netissäkin olla.
5 tykkäystä
Itse viittasin tähän “Minua ainakin naisena loukkaa se, jos naiseuteen viittaavaa nimitystä käytetään haukkumasanana, oli kohde sitten mies tai nainen. Erityisesti se, että miestä sanotaan naismaiseksi antaa ymmärtää, että naiseus olisi jotenkin huonompaa kuin mieheys”, oletettavasti cymbuskin.
1 tykkäys
Toisaalta klassinen kristillinen miesihanne ei ole välttämättä kovin maskuliininen, mihin Machiavellin ja Nietzschen tapaiset uuspakanalliset kristinuskon kriitikot jo varhain kiinnittivät huomiota. Miestenpiireille tarjotussa “äijäkristillisyydessä” on minusta joitakin teennäisiä elementtejä, mutta jos ne rakentavat jonkun hengellisyyttä niin hyvä.
(Tämän ja eräät muut viestit voisi ehkä siirtää johonkin muualle?)
3 tykkäystä
Jos nainen on hyvä jätkä, se on kehu. Jos mies taas on ämmä, neitimäinen tai jotain muuta vastaavaa, se on moite. Joku voi tietysti tasapuolisesti pitää naisen miesmäisyyttä ja miehen naismaisuutta molempia huonona asiana, mutta nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa yleisesti näin ei ole, vaan perinteisen miehiset ominaisuudet ja kiinnostukset naisella herättävät monesti myös ihailua. Toisinpäin taas ei. Länsimainen kulttuuri arvostaa perinteisesti miehiin liitettyjä asioita enemmän kuin perinteisesti naisiin liitettyjä. Tällöin lisääntyvä tasa-arvo mahdollistaa naiselle aiempaa laajemman roolin, mutta ei miehelle, koska mies naisvaltaisessa työssä tai harrastuksessa on edelleen jotenkin nolo kummajainen, ja luultavasti homo.
7 tykkäystä
Hyviä huomioita.
Se perinteinen teema on tietenkin tähän liittyen: Miten kasvatus muokkaa piirteitä joita nimetään miehisiksi/naisellisiksi? “Itkee kuin tyttö” “Pelaa neitikiekkoa”, ja tietenkin klassikko “Mies ei itke”. Vaikka nämäkään traditiot eivät ole yksiuloitteisia ja pelkästään ankarasti tuomittavia, ne kantavat mukanaan oletuksia joita välttämättä ei koskaan punnita. Mikä itkemisessä on pahaa? Heikkouden näyttäminen? Vai ovatko tunteet ja varsinkin empaattisuus mieheltä kiellettyä? Miksi - jotta hän voisi olla turvallinen hahmo naisten ja lasten suojelijana? Jotta hän kestäisi sodan järjettömyyden ollessaan rintamalla? (Ai niin, sen jälkeen hän “kestävänä” jälleenrakennuksen aikana sairastuikin mieleltään, jäi ehkä hoitamatta, tappoi vähintään itsensä ja ehkä perheensäkin, tai joka tapauksessa jatkoi traumatisoivien ja sisään padottujen tunteiden aiheuttaman oireilun jakamista seuraaville sukupolville - niin että vieläkin, noin 80 vuotta talvisodan jälkeen suuri osa terapeuttejamme askartelee jälkisammutus- ja selvitystöissä: Taakkasiirtymät ovat heidän työnsä arkipäivää…)
Tästä kasvatusnäkökulmasta aukee siis loputon kysymysten suo. Ei sinne kannata ehdoin tahdoin upota, mutta joidenkin on pakko tehdä likaista työtäkin. Itsensä tai toisten vuoksi.
Eniten minua kiusaa näissä nais/mies/tyttö/poika -keskusteluissa asenne, jossa asiat nimetään “helpoiksi ja yksinkertaisiksi”. Tuntuu siltä että suuret puheet kumpuavat kokemattomuuden tuomasta varmuudesta. Tämä liippaa myös kirkon ja koulun asioista puhumista. Asiat ovat kaikkea muuta kuin yksioikoisesti ratkaistavia, eikä yhtä syyllistä kannata koskaan nimetä hätäisesti. Kuten joku jo edellä viittasi, nämä kulttuurin muuttumiset ovat laajoja asioita. Yhtäaikaa tapahtuu paljon ja erisuuntaista. Niinpä jos nyt onkin jossain liikaa “kukkahattutätimäisyyttä” tai jopa sukupuolten keinotekoista häivyttämistä, on toisaalta hyvääkin kehitystä tapahtunut. Tämän huomaa kun kohtaa työssään lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia. Nyt on ehkä “suvaitsevaisuuden” aaltoliikkeen ääripää lähellä, ehkä vähitellen palataan tolkullisempiin toimiin.
1 tykkäys
Se miestenpiiritoiminta ja seurakuntien miestyö, jota hiukan tunnen, taisi varsinaisesti alkaa 1950-luvulla Suomessa. Varmaan idea ulkomailta tuotiin, mutta hyvin se palveli niitä joita kohtasi. Luulisin, että ajatuksena oli silloin ja myöhemminkin antaa yksinkertaisesti tilaa ja vastuuta naisten lisäksi myös maallikkomiehille, ja juurikin ns. tavallisille miehille. (Herätysliikkeissähän usein on miehiä ollut maallikkohommissa, mutta ehkä enemmän saarnaajina ja hengellisinä patriarkkoina yms.).
Miestenpiiri tuskin on yleensä ollut mitään varsinaista “äijäkristillisyyttä” vaan ihan normaalia kokoontumista kodeissa tai seurakuntatalolla raamatun äärellä, ja keskustelua. Lisäksi varmaan liikunta ja käsillä tekeminen talkootöiden merkeissä on alusta asti ollut mukana. Työikäisille miehille oli tarve antaa oma paikka, usein kovan työn ja perhe-elämän katkaiseva virkistys, mutta nimenomaan hengellinen sellainen ja seurakuntaa palveleva. Miehet ovat palvelleet talkoissa tietenkin muutenkin perinteisesti, mutta luulen että tämän miestenpiirityön yksi konkreettinen voimannäyte oli Inkerinmaan seurakuntien avustaminen ja kirkkojen kunnostaminen 90-luvulla.
1 tykkäys
Jätkä on kehu vain maallisissa piireissä. Nykyisestä länsimaisesta kulttuurista ei tule katsoa mitään mallia tai ottaa esimerkkejä. Niin vääristynyt se on. Erityisesti feministit halveksivat naisellisia hyveitä ja korostavat miehekkäitä. Siksi sanotaankin ihmetellen, että jostain syystä feministeiksi sanotaan naisia, jotka eivät ole feminiinejä.
Tämä on ylevää tekstiä, jossa on viisautta, mutta myös ideologisuutta jota ei voi irrottaa historiasta, joka ei taas ole yksinkertainen eikä ongelmaton. Viittaan nyt lähinnä tiettyyn iskulauseeseen… Mutta jätetään puoluepolitiikka kuten olemme sopineet.
Lähinnä sitä miettii, että mikä konkretia ylevistä tavoitteista muodostuu. Aina on vaihtoehtoisia tulkintoja. “Rohkeus” ja “Korkeus”… Miten ne sietävät inhimillisyyttä ja heikkouden tunteita? Mikä hinta maksetaan suorituspaineiden käydessä ylivoimaiseksi? Kuka ymmärtää niitä jotka eivät täytä korkeita mittoja? Mikä on lopulta ihmisen arvo?
1 tykkäys
Hyvä analyysi. Naismainen mies saa kyllä naisten joukosta jonkin verran hyväksyntää. Myös homoseksuaalit saavat naisten taholta parempaa kohtelua ja heitä pidetään monesti jyvinä kavereina. Ehkä he ovat mukavia juuri siksi että he eivät kilpaile naisista ja naisten suosiosta ja eivät heittele ehkä niin helposti sovinistisia juttuja. Vaikka paljon olemme edistyneet niin vielä on matkaa siihen, että miehen tai naisen ei tarvitse toteuttaa itseään vain sukupuolensa asettamien rajojen puitteissa.
Tämä vaatisi vähän avaamista. Mistä rajoista on kysymys? Se mitä pidetään naiselle tai miehelle tyypillisenä on osittain kulttuuri- ja aikakausisidonnaista. Ne “rajat” ovat varmaan muutoksessa koko ajan. Mutta sellainen ideologia jossa mieheyttä ja naiseutta pyritään aktiivisesti häivyttämään tai kääntämään keinotekoisesti sukupuolia uuteen muottiin, ei ole hyvä juttu.
Minusta on aina ollut hyvä että ihminen otetaan yksilönä eikä vain tietyn tyyppisiä miehiä tai tietyn tyyppisiä naisia hyväksytä oikeiksi ihmisiksi. Se on eri asia kuin täysi rajattomuus tai esim. kasvatuksen ideologinen “sukupuolettomuus”. Käsittääkseni taannoinen Opetushallituksen juttu - en muista tarkkaan yksityiskohtia - tyttöjen ja poikien “jaottelun kieltäminen” sai aika pöyristyneen vastaanoton itse käytännön työtä tekeviltä opettajilta.
En tarkoita mitään sukupuolierojen kieltämistä vaan vaikkapa sitä, että miehen ei tarvitse olla miesmäinen ja naisen naismainen, eikä naisen tarvitse laittaa miesten pukua ja korostettuja olkatoppauksia sekä madaltaa ääntään pärjätäkseen työpaikkakilpailuissa ja esimiesaseman saavuttamisessa. Kyllähän maailma on paljon muuttunut jo omana aikananikin. Onneksi miehet voivat ja osaavat nykyisin hoitaa lapsia, laittaa ruokaa ja tehdä perheen pääasialliset ostokset, jotka nämäkin olivat vielä omassa lapsuudessani monille miehille täysin käsittämättömiä asioita. Mutta kyllä vieläkin moni mies näyttää oman tyhmyytensä puhumalla neitimäisistä miehistä. Miehen pitäisi jonkun kumman kaavan mukaan olla vahva ja hallitseva uros. Tässä varmaankin myös kristinuskolla olisi vielä petrattavaa kun se pitää yllä kuvaa miehestä perheen päänä ja henkilönä joka viimekädessä sanoo miten tehdään. Minä en ymmärrä miksi joskus pitäisi tehdä huonompi päätös pelkästään siksi, että miehen ääni ratkaisee. Osaan kyllä pitää puoleni vaimoni kanssa asioita käsitellessä, mutta olen aivan varma, että monissa paikoissa hänen näkemyksensä olisi toiminut tai jos siihen päädyttiin niin toimi paremmin. En ole mielestäni saanut jotakin erityistä pätevyyttä vaimooni nähden asioita päätettäessä. Jos voimaa tai tiettyjä teknisiä asioita vaaditaan niin niissä olen vahvemmalla, mutta ei sekään johdu miehisestä paremmuudestani.
1 tykkäys
Taisi tuossakin olla kyseessä pöyristyminen ruman olkiukon edessä… 
Seurakunnassa, jossa tällä hetkellä käyn, on mukana paljon vapaaehtoisia. Niin miehiä kuin naisiakin, ja monenlaisissa hommissa. Seurakunta on konservatiivinen, joten vanhimmisto on vain miehistä koostuva, ja nämä esim toimivat ehtoollisavustajina. Mutta miehiä löytyy myös keittiöhommista, lasten opetuksista ja ihan kaikista muistakin paikoista, eikä kukaan valita siitä, että naisia olisi liikaa, koska myös miehet ovat mukana.
Minusta on hienoa, miten arvokas herrasmies hoitaa uskollisesti sunnuntaista toiseen hommaa, missä pelkästään seisoo risteyksessä vahtimassa, että 10-12v lapset pääsevät kirkolta turvallisesti omiin ohjelmiinsa ja takaisin. Ja laivaston amiraali vetää yhtä lastenopetusryhmää. Miehiä tuntuu olevan mukana kaiken ikäisten lasten ryhmissä, ja miehet arvostavat lasten opetusta. Meillä Suomessa on tuntunut, että aika usein lastenopetukset kaatuvat jo muutenkin väsyneiden äitien harteille.
Eli kaikille miehille, jotka ovat miehistä huolissaan, sanoisin, että sen sijaan, että haukkuisitte niitä, jotka tekevät, tekisitte itse.
2 tykkäystä
Ja tuohan on mahdollista juuri siksi, että ero on selvä. Mistä olet saanut käsityksen, etteivät miehet arvostaisi lasten opetusta? Tai ettei kuka tahansa järkevä ihminen arvostaisi sitä.
Suomessakin kerrotaan eläkkeellä olleen sotaväen päällikön Kaarlo Wilkaman vetäneen joskus kolmekymmenluvulla pyhäkoulua kenraalin univormuun pukeutuneena. Hatunnoston arvoista äijäkristillisyyttä!
3 tykkäystä
Teot kertovat arvostuksesta. Jos lastenohjelmiin on vaikea löytää vapaaehtoisia, ja erityisesti muita vapaaehtoisia, kuin niitä lasten vanhempia, jotka joka tapauksessa lapsensa joutuvat hoitamaan, se kertoo arvostuksen puutteesta. Sen sijaan arvostuksesta kertoo se, että seurakunnan vanhimmat ja myös miehet (joilla ei itsellä ole pieniä lapsia), ja joilla on tutkinto teologiasta, ovat vetovastuussa lastenohjelmista.
Sanooko joku oikeasti noin? Minusta ilmaus olisi lähinnä nolo - sen käyttäjän kannalta.
1 tykkäys
Oivalsin yhden jutun. Sukupuolisuus on olemassa suhdenäkökulmaa varten. Ja nuo arvostukset nousevat siitä, miten naisen miesmäisyys tai miehen naismaisuus palvelee tätä näkökulmaa.
[details=Dalrockin blogin kommenteissa käyty keskustelu liittyy tähän vähän:]
Itse teksti: Sporty spice defends Springfield Armory’s legacy. | Dalrock[/details]
Eli kun tytöt haluavat tehdä poikien juttuja, niin se on poikien mielestä tietenkin jännää. Tuskin kukaan kiistää sitä, kun se tapahtuu. Vaikka kukaan ei sitä sanoisi ääneen. Ja kun tytöt saavat poikien huomiota, niin varmasti useimmat pitävät siitä. Poikamaiset tytöt lisäävät siis säpinän määrää.
Joidenkin tyttöjen kohdalla tämä ei ole niin selvää. Jotkut oikeasti osaavat niitä asioita. Ja vaikka heitä kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin siitä, mitä he tekevät, niin he eivät silti muutu neutreiksi tai miehiksi. Mutta tämä on se harvinaisin tapaus. Yleisempää on se, että halutaan kokeilla jotain jännää tyttöjen kesken. Tai päästä tuon keskustelun mukaisesti miesten tilaan, jonka mukana tulee miesten huomiota. Tai sitten viimeisenä se feministinen juttu, että halutaan näyttää miehille keskisormea heidän alallaan ja alueellaan, oli taustalla osaamista tai ei.
Kun taas miesten neitimäisyyttä voi arvioida saman kriteerin kautta. Siinä mies saa naisten huomiota. Mutta häntä ei huomioida miehenä. Asia, jonka muut miehet näkevät heti, ja josta kyseinen mies on joko autuaan tietämätön tai salaa harmissaan. Tai homoseksuaalin tapauksessa asia ei merkitse hänelle mitään.
Eli summattuna kaava menee niin, että kun nainen tekee itsestään neutrin, niin hän voi tulla “miesten juttuihin” ja miehet ovat suhteessa siihen, mikä hänessä on edelleen naista. Ja kun mies tekee itsestään neutrin, niin hän voi tulla naisten juttuihin. Ja naiset ovat suhteessa siihen, mikä hänessä on neutria. Tämän vuoksi se on tytöille ja naisille potentiaalinen onnistuminen, mutta miehille ja pojille määritelmällisesti epäonnistuminen.