Toisaalta klassinen kristillinen miesihanne ei ole välttämättä kovin maskuliininen, mihin Machiavellin ja Nietzschen tapaiset uuspakanalliset kristinuskon kriitikot jo varhain kiinnittivät huomiota. Miestenpiireille tarjotussa “äijäkristillisyydessä” on minusta joitakin teennäisiä elementtejä, mutta jos ne rakentavat jonkun hengellisyyttä niin hyvä.
(Tämän ja eräät muut viestit voisi ehkä siirtää johonkin muualle?)