Kuten jo Marcello totesi Shakespearen näytelmässä Hamlet: " Jotakin Tanskan valtioss’ on mätää."
Vuonna 2012 Tanskan parlamentti Kansankäräjät päätti hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien avioitumisen. Koska Tanskan kansankirkko on valtiokirkko paljon syvemmässä merkityksessä kuin suomalainen vastineensa määräsi Kansankäräjät samalla myös kirkollisen vihkimisen hyväksytyksi, kuitenkin niin, että yksittäisellä papilla on oikeus kieltäytyä vihkimästä.
Ymmärrettävästi asia on jo aiemmin aiheuttanut kirkon sisällä kiistoja. Lähetyshiippakunta julkaisi aikoinaan käännöksen kahdeksan tanskalaisen luterilaisen järjestön johtajan 15.6.2013 antamasta julkilausumasta, jossa nämä kehottivat irrottautumaan niistä papeista ja piispoista, jotka tukevat samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä: http://www.lhpk.fi/kirkollisen-yhteyden-katkeaminen-tanskassa/
Ilmeisesti Tanskan kansankirkossa on tähän mennessä papeilla ollut mahdollisuus avioliittonäkemyksestä riippumatta hakea seurakuntavirkoja. Nyt kuitenkin Brønshøjin seurakunta Kööpenhaminassa on hakenut uutta pastoria, joka olisi yhtä aikaa seurakunta- ja sairaalapastori. Viran kelpoisuusvaatimuksiin on laitettu muun muassa se, että hakijan tulisi voida vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja: https://www.kristeligt-dagblad.dk/kirke-tro/kirke-afviser-konservative-praester-i-jobopslag
Kirkon konservatiivit ovat luonnollisesti älähtäneet tästä. Jutun mukaan he vetoavat muun muassa siihen, ettei tämän asian vaatiminen papeilta ole edes tarpeellista, sillä Tanskassa vihittiin vuonna 2016 105 homoparia ja Tanskan kansankirkolla on noin 2500 pappia, joten tarvetta vaatia valmiutta vihkimiseen kaikilta ei edes tarvita. Jutussa muuten mainitaan myös, että tanskalainen tv-kanava teki viime kuussa kyselyn kansankirkon papeille, jonka mukaan (vain!) 20% pastoreista ei haluaisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja (toivottavasti ymmärsin oikein, tanskan ymmärrykseni on hyvin vajavainen. Tai no oikeastaan toivon että ymmärsin väärin ).
Kööpenhaminan piispa on kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä että seurakunta tekee selväksi millaisen pastorin se haluaa. Näin tästä voi tulla uusi käytäntö, joka vähitellen vie konservatiiveilta toimintamahdollisuudet paikallisseurakunnissa.
Tilannetta hämmentää entisestään se, että Tanskan LGBT Danmarkin, joka siis vastaa Suomen Setaa, viime vuonna valittu johtaja on vaatinut, että oikeus kieltäytyä vihkimästä homopareja pitää poistaa, eikä vain kansankirkon papeilta, vaan kaikilta uskonnollisilta yhdyskunnilta, eli myös esimerkiksi vapaakirkkojen pastorit, katoliset papit ja imaamit pitäisi määrätä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja: https://www.kristeligt-dagblad.dk/kirke-tro/lgbt-forperson-alle-trossamfund-boer-vie-homoseksuelle Tämä siitä huolimatta, että vielä kesällä hänen edeltäjänsä oli sitä mieltä, ettei ketään tule pakottaa näissä asioissa.
Koska tuo artikkeli on maksumuurin takana, en tiedä miten hän siinä perustelee näkemystään. Toisessa lehdessä on tällainen hänen oma kirjoituksensa: https://politiken.dk/debat/debatindlaeg/art6276075/Forperson-for-LGBT-Fjern-præsters-ret-til-at-diskriminere-homoseksuelle Siinä hän kuitenkin, oman rajallisen ymmärrykseni ja pikaisen silmäilyni perusteella, puhuu lähinnä kansankirkosta. Hän perustelee asiaa muun muassa sillä, ettei avioliitto ole luterilaisuudessa sakramentti, vaan virkamiestehtävä. En sitten tiedä, miten hän toisaalla voi sitten perustella tätä vaadettaan kaikille kirkoille. Eipä tuolla kovin vahvoja argumentteja näkynyt, mutta tässä tilanteessa tuollaiset kannanotot voivat tuoda ainakin kansankirkolle vaarallista painetta.
Tanskan kansankirkko on tosiaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisarkirkko. Vuoden 2017 alussa sillä oli 4 361 518 jäsentä, 75,9% väestöstä. Prosentti on useamman prosenttiyksikön korkeampi kuin Suomessa. Jäsenyyttä ovat varmastikin ylläpitäneet konservatiivien osalta henkilöseurakunnat kun taas valtaosan kohdalla asiaan on voinut vaikuttaa esim. se, että paikallisseurakunnat ovat monesti hyvin pieniä ja paikallisia yksiköitä: siellä missä on kirkko, on yleensä myös seurakunta. Side tällaisiin yksiköihin on varmasti tiiviimpi kuin jättiseurakuntiin. Kun Tanskan kuntauudistukset ovat tuottaneet liudan suurkuntia voivat seurakunnat olla tärkeä paikallisidentiteetin väline. Seurakuntien pienuusongelma taloudellisessa mielessä on ratkaistu siten, että seurakunnat voivat muodostaa yhdessä pastoraatteja, jolloin niillä voi olla esimerkiksi yhteinen pappi, ehkä muitakin työntekijöitä. Kullakin seurakunnalla on kuitenkin omat luottamushenkilöt.
Tanskassa samaa sukupuolta olevien avioliitto tosiaan hyväksyttiin 2012. Tanskan alaisuuteen kuuluvissa autonomisissa alueissa Grönlannissa ja Färsaarilla asiasta päätettiin erikseen. Grönlanti hyväksyi liitot 2015, Färsaaret 2017. Färsaarten Fólkakirkjan, johon vuonna 2015 kuului 81,6% saarten väestöstä on kuitenkin suhteessa valtioon tanskalaista sisartaan itsenäisempi ja saa itse päättää kantansa siihen, vihkiikö se vai ei.