Tanskan kansankirkko ja samaa sukupuolta olevien liitot

Ajankohtaista
1

Kuten jo Marcello totesi Shakespearen näytelmässä Hamlet: " Jotakin Tanskan valtioss’ on mätää."

Vuonna 2012 Tanskan parlamentti Kansankäräjät päätti hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien avioitumisen. Koska Tanskan kansankirkko on valtiokirkko paljon syvemmässä merkityksessä kuin suomalainen vastineensa määräsi Kansankäräjät samalla myös kirkollisen vihkimisen hyväksytyksi, kuitenkin niin, että yksittäisellä papilla on oikeus kieltäytyä vihkimästä.

Ymmärrettävästi asia on jo aiemmin aiheuttanut kirkon sisällä kiistoja. Lähetyshiippakunta julkaisi aikoinaan käännöksen kahdeksan tanskalaisen luterilaisen järjestön johtajan 15.6.2013 antamasta julkilausumasta, jossa nämä kehottivat irrottautumaan niistä papeista ja piispoista, jotka tukevat samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä: http://www.lhpk.fi/kirkollisen-yhteyden-katkeaminen-tanskassa/

Ilmeisesti Tanskan kansankirkossa on tähän mennessä papeilla ollut mahdollisuus avioliittonäkemyksestä riippumatta hakea seurakuntavirkoja. Nyt kuitenkin Brønshøjin seurakunta Kööpenhaminassa on hakenut uutta pastoria, joka olisi yhtä aikaa seurakunta- ja sairaalapastori. Viran kelpoisuusvaatimuksiin on laitettu muun muassa se, että hakijan tulisi voida vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja: https://www.kristeligt-dagblad.dk/kirke-tro/kirke-afviser-konservative-praester-i-jobopslag

Kirkon konservatiivit ovat luonnollisesti älähtäneet tästä. Jutun mukaan he vetoavat muun muassa siihen, ettei tämän asian vaatiminen papeilta ole edes tarpeellista, sillä Tanskassa vihittiin vuonna 2016 105 homoparia ja Tanskan kansankirkolla on noin 2500 pappia, joten tarvetta vaatia valmiutta vihkimiseen kaikilta ei edes tarvita. Jutussa muuten mainitaan myös, että tanskalainen tv-kanava teki viime kuussa kyselyn kansankirkon papeille, jonka mukaan (vain!) 20% pastoreista ei haluaisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja (toivottavasti ymmärsin oikein, tanskan ymmärrykseni on hyvin vajavainen. Tai no oikeastaan toivon että ymmärsin väärin :stuck_out_tongue: ).

Kööpenhaminan piispa on kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä että seurakunta tekee selväksi millaisen pastorin se haluaa. Näin tästä voi tulla uusi käytäntö, joka vähitellen vie konservatiiveilta toimintamahdollisuudet paikallisseurakunnissa.

Tilannetta hämmentää entisestään se, että Tanskan LGBT Danmarkin, joka siis vastaa Suomen Setaa, viime vuonna valittu johtaja on vaatinut, että oikeus kieltäytyä vihkimästä homopareja pitää poistaa, eikä vain kansankirkon papeilta, vaan kaikilta uskonnollisilta yhdyskunnilta, eli myös esimerkiksi vapaakirkkojen pastorit, katoliset papit ja imaamit pitäisi määrätä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja: https://www.kristeligt-dagblad.dk/kirke-tro/lgbt-forperson-alle-trossamfund-boer-vie-homoseksuelle Tämä siitä huolimatta, että vielä kesällä hänen edeltäjänsä oli sitä mieltä, ettei ketään tule pakottaa näissä asioissa.

Koska tuo artikkeli on maksumuurin takana, en tiedä miten hän siinä perustelee näkemystään. Toisessa lehdessä on tällainen hänen oma kirjoituksensa: https://politiken.dk/debat/debatindlaeg/art6276075/Forperson-for-LGBT-Fjern-præsters-ret-til-at-diskriminere-homoseksuelle Siinä hän kuitenkin, oman rajallisen ymmärrykseni ja pikaisen silmäilyni perusteella, puhuu lähinnä kansankirkosta. Hän perustelee asiaa muun muassa sillä, ettei avioliitto ole luterilaisuudessa sakramentti, vaan virkamiestehtävä. En sitten tiedä, miten hän toisaalla voi sitten perustella tätä vaadettaan kaikille kirkoille. Eipä tuolla kovin vahvoja argumentteja näkynyt, mutta tässä tilanteessa tuollaiset kannanotot voivat tuoda ainakin kansankirkolle vaarallista painetta.

Tanskan kansankirkko on tosiaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisarkirkko. Vuoden 2017 alussa sillä oli 4 361 518 jäsentä, 75,9% väestöstä. Prosentti on useamman prosenttiyksikön korkeampi kuin Suomessa. Jäsenyyttä ovat varmastikin ylläpitäneet konservatiivien osalta henkilöseurakunnat kun taas valtaosan kohdalla asiaan on voinut vaikuttaa esim. se, että paikallisseurakunnat ovat monesti hyvin pieniä ja paikallisia yksiköitä: siellä missä on kirkko, on yleensä myös seurakunta. Side tällaisiin yksiköihin on varmasti tiiviimpi kuin jättiseurakuntiin. Kun Tanskan kuntauudistukset ovat tuottaneet liudan suurkuntia voivat seurakunnat olla tärkeä paikallisidentiteetin väline. Seurakuntien pienuusongelma taloudellisessa mielessä on ratkaistu siten, että seurakunnat voivat muodostaa yhdessä pastoraatteja, jolloin niillä voi olla esimerkiksi yhteinen pappi, ehkä muitakin työntekijöitä. Kullakin seurakunnalla on kuitenkin omat luottamushenkilöt.

Tanskassa samaa sukupuolta olevien avioliitto tosiaan hyväksyttiin 2012. Tanskan alaisuuteen kuuluvissa autonomisissa alueissa Grönlannissa ja Färsaarilla asiasta päätettiin erikseen. Grönlanti hyväksyi liitot 2015, Färsaaret 2017. Färsaarten Fólkakirkjan, johon vuonna 2015 kuului 81,6% saarten väestöstä on kuitenkin suhteessa valtioon tanskalaista sisartaan itsenäisempi ja saa itse päättää kantansa siihen, vihkiikö se vai ei.

1 tykkäys
2

Näistä kahdesta mainitsemastani uutisesta ensimmäinen on muuten huomioitu ainakin Norjan kristillisessä mediassa: http://www.dagen.no/Nyheter/danmark/Dansk-menighet-krever-at-prest-vier-homofile-563544 Kiinnostus on ymmärrettävää: Norjan kirkossa päätös homoliitoista on tuore, viime vuonna voimaan tullut, ja pitkin viime vuotta on koeteltu sen rajoja, mitä omantunnonvapaus käytännössä tarkoittaa. Siksi naapurimaan tapaus on varmasti kiinnostava. (Ja pitäisi kyllä mielestäni kiinnostaa myös Suomessa, kun miellä vasta aiheesta keskustellaan ja jotkut väittävät, että muissa Pohjoismaissa omantunnonvapaus toimii hyvin).

3 tykkäystä
3

En tiedä asiasta mitään, mutta erityiskiitos perusteellisesta keskustelunaloituksesta.

4

Ajattelin, että Tanska on monelle kovin vieras, eikä voi olettaa, että väki jaksaisi alkaa lukemaan tanskankielisiä artikkeleja, vaikka itsekin luen sitä ruotsin ja sen pohjalta itseopitun norjan pohjalta (enkä ole missään näistä kovinkaan etevä).

1 tykkäys
5

Puhuttu Tanska on aivan älytöntä, mutta meneekö teksti kouluruotsin pohjalta?

6

Noh, kouluruotsin pohjalta olen jonkin aikaa seurannut norjalaista kristillistä mediaa, ja tanska on historiallisista syistä vaikuttanut norjaan sen verran, että osa tanskan kummallisuuksista on tullut tutuksi jo norjan kautta, joka välillä näyttää murteelliselta ruotsilta. Eli norja on hyvä porttihuume tanskaan. Ja netin sanakirjat ovat ystäviä. Juuri tänään yritin kuunnella tanskaa, ja se kuulosti oikeasti siltä että norjalainen on työntänyt suunsa täyteen kuumia perunoita ja yrittää puhua samalla.

2 tykkäystä
7

Pahoittelen offtopiccia, mutta minua huvitti yhdellä kansainvälisellä kurssilla, johon otti osaa moni tanskalaisopiskelija, kuinka puolet ajasta aivoni rekisteröivät taustahälinänä kuullun tanskan ruotsiksi, puolet ajasta hollanniksi :smiley: Hauskoja ovat kielten äännemaailmat!

3 tykkäystä
8

Skandinaavinen yhteistyö! Kuuntelin joskus ruotsalaisen kollegan avautumista, miten oli ollut ruotsalais-tanskalaisissa häissä, joiden kielenä oli Skandinaviska. Oli ollut onnellinen aina kun joku puhui englantia, koska Tanska oli kuulemma mahdotonta ymmärtää.

1 tykkäys
9

Tanska on kivaa ja ihan ymmärrettävää, kun tutustuu sen lausumissääntöihin :slight_smile:

(SanGennarolla on tainnut päästä automaattikorjaus iskemään)

2 tykkäystä
10

Epäiletkö että ruotsalais-tanssiaisissa ei voisi olla häitä?

11

Paremminkin kai tuon viestin mukaan häissä oli ruotsalais-tanssiaiset. En halua edes ajatella, mitä sellaiset tarkoittavat ja miksi SanGennaro oli mukana… :wink: Korjaus: eihän hän ollutkaan itse mukana, vaan hänen ruotsalaiskollegansa. Sitten asia on ymmärrettävä.

3 tykkäystä
12

Nyt on pakko laittaa tähän tämä klassikko:

1 tykkäys
13

Ajatus on tärkein!

Merkit täyteen.

1 tykkäys
14

Tanskalaisen luterilaisen järjestön Evangelisk Luthersk Netværk:in (ELN) sivuilla on julkaistu tuota työpaikkahakemusta ja siihen liittyvää uutista koskeva kannanotto:

Kirjoittaja Brian Christensen on jonkinlaista johtoporrasta järjestössä, en ole oikein selvillä heikäläisten hierarkiasta: http://luthersk-netvaerk.dk/kontakt/stab/

Hän tahtoo nostaa esille neljä asiaa (yritän kehnolla kielitaidollani tiivistää):

  1. On irvokasta, että sellainen asia, joka liittyy hyvin vähän pastorin jokapäiväiseen työhön nousee niin tärkeäksi perusteeksi tätä palkattaessa. Christensen arvelee, että se sopii kuitenkin ajan henkeen ja että Brønshøj:n seurakunta haluaa pastorin, joka on poliittisesti korrekti.

  2. Sekä Kööpenhaminan piispa että Tanskan pappisliiton (vai pappisyhdistys?) puheenjohtaja ovat tässä tapauksessa olleet sitä mieltä, että on hyvä että työpaikkailmoituksessa on konkreettisia tietoja siitä, millaista teologista profiilia tulevalta pastorilta odotetaan. Kun kuitenkin taannoin samassa rovastikunnassa eras seurakunta oli laittanut hakemukseensa heidän toivovan pastoria, joka “palaa sille, että ihmiset tulisivat uskomaan Jeesukseen”, oli seurauksena ollut myrskyisä vastustus eikä silloin kumpikaan, ei Kööpenhaminan piispa tai pappisliiton puheenjohtaja ilmaissut seurakunnalle tukeaan. Christensen virnuilee, että ehkä sitten tulevaisuudessa.

  3. Hän toivoo, että tulevaisuudessa seurakunnat ja seurakuntaneuvostot ilmaisevat haluavansa sellaisia pastoreita, jotka tukevat miehen ja naisen välistä avioliittoa. Hänen mielestään painopisteen ei tulisi olla siinä, mitä emme tue, eli että emme vihi samaa sukupuolta olevia pareja, vaan että haluamme tukea miehen ja naisen välistä avioliittoa Jumalan tahdon mukaisena ja ihmisystävällisenä järjestyksenä.

  4. Christensenin mielestä ne Brønshøj:n seurakunnan jäsenet, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä eivät voi tulevaisuudessa saada seurakunnassa vihkimistä sellaiselta papilta, joka tukisi heidän vakaumustaan. Tähän viittaa ilmeisesti Christensenin kirjoituksen otsikkokin: “Kodittomia omassa seurakunnassaan”.

Christensenin logiikka ei ole aukotonta. Yhtäältä avioliittokäsitys on epäolennainen osa pastorin työn kokonaisuuteen nähden, mutta toisaalla se onkin ratkaisevan tärkeä. Huomaa, että hän yrittää tasapainoilla varsin jännitteisessä kirkollisessa tilanteessa. Mielenkiintoinen ja tanskalaista kirkollista kenttää avaava kirjoitus kuitenkin on.

Evangelisk Luthersk Netværk (ELN) on vuonna 2006 perustettu verkosto evankelis-luterilaisille kristityille, jotka haluavat säilyttää Raamatun ja kirkon tunnustuksen kirkon elämän auktoriteettina. Hämmentävästi sen seurakuntajäseninä on sekä Tanskan kansankirkon paikallisseurakuntia (sogn), samoin ilmeisesti Tanskan kirkon piirissä toimivia henkilöseurakuntia (valgmenighed) sekä Tanskan kirkosta irrallaan toimivia luterilaisia vapaaseurakuntia (jotka eivät kuitenkaan ilmeisesti muodosta omaa kirkkokuntaa (frimenighed). En tiedä, ovatko niiden jäsenet Tanskan kansankirkon jäseniä vai eivät. Lisäksi on muitakin järjestäytymismuotoja, joista en saa oikein selvää: http://luthersk-netvaerk.dk/menighedsnetvaerk/medlemmer/ Tässä vielä kartta, jossa näkyvät nuo jäsenyhteisöt: http://luthersk-netvaerk.dk/menighedsnetvaerk/oversigt/ Mielenkiintoisesti tämä järjestö itsessään on vahva osoitus Tanskan luterilaisuuden sekavasta tilanteesta.

15

Minä ymmärrän kyllä hyvin sen, että vaaditaan kaikkia pappeja ja jopa muidenkin uskontokuntien vihkimisoikeutettuja vihkimään myös homopareja. Nimittäin tähän homoliittoideologiaan kuuluu, että kyseessä on tasa-arvokysymys. Ja tasa-arvokysymyksissä ei voida tehdä kompromisseja. Kukaan vihkimiseen oikeutettu ei saa syrjiä, koska kaikki avioliitot ovat samanlaisia ja tasa-arvoisia. Ja syrjimättömyys ja tasa-arvo ajaa oikeushierarkiassa uskonnonvapauden yli. Oikeastaan ei siis ole muuta vaihtoehtoa, kuin se, että kaikki vihkimään oikeutetut joutuvat vihkimään kaikki, jotka sitä heiltä pyytävät. Tämä asia tietysti hivutetaan vähitellen, koska kerralla sitä ei saada maaliin. Kaikenlaiset kompromissit, omantunnonvapaudet jne. ovat vain välivaiheen hämäystä, jolla saadaan siirrettyä maalitolppaa vähän lähemmäksi. Näin on ollut tähän mennessä tässä asiassa koko ajan eikä ole mitään syytä uskoa, että näin ei olisi jatkossakin.

Toki virhepäätelmä on siinä, että kyseessä olisi alkuunkaan mikään tasa-arvokysymys tai ihmisoikeuskysymys. Sitä se ei ole millään tavoin. Mutta jos se sellaiseksi mielletään, niin tämä on aivan itsestään selvä ja välttämätönkin seuraus tästä kaikesta.

5 tykkäystä
16

Lisättäköön vielä, että mikäli kirkkokunta opettaa, että vain miehen ja naisen avioliitto on sen uskonkäsityksen mukainen, silloin voi olla olemassa jonkinlaista selkänojaa. Mutta jos kirkkokunta hyväksyy homoliitot ja antaa papeille “omantunnonvapauden”, sehän antaa silloin luvan syrjiä. Kirkolle on silloin näet ihan oikein tunnustaa homoliitot tasa-arvoisiksi (miehen ja naisen) avioliittojen kanssa ja kyseessä on vain yksilön syrjivä vakaumus, jollaisille ei tietysti saa olla sijaa sen enempää kuin kieltäytymisille vaikkapa vihkimästä eri rotuisia ihmisiä keskenään liittoon, koska uskoo arjalaiseen rotupuhtauteen.

5 tykkäystä
17

Juttu valitettavasti pääosin maksumuurin takana, joten en sitä ole kokonaan lukenut, mutta LGBT Danmarkin johtajan vaateiden innoittamana on näköjään kansankäräjien puolueilta kysytty halukkuutta poistaa omantunnonvapaus vihkimisten suhteen (hurjaa, että se tuolla on ilmeisesti juuri valtion päätettävä asia). Ainoastaan yksi puolue, äärivasemmistolainen Yhtenäisyyslista (Enhedslisten – De Rød-Grønne) olisi tällä hetkellä sitä mieltä, että omantunnonvapaus pitäisi poistaa. He ovat oppositiopuolue ja omaavat ainoastaan 14 paikkaa 179:stä kansankäräjien paikasta, joten välitöntä muutoksen vaaraa ei taida olla.

18

Mun täytyy sanoa, että vaikka muuten en luonnollisesti kannatakaan mitään homojen kirkkohäitä, niin tällaista perustelua on vaikea ymmärtää. Ei se ainakaan mulle/meille ollut naimisiin mennessä ja vihkipappia valitessa mikään kysymys, keitä muita vihkipappi voisi ajatella vihkivänsä ja missä tilanteessa. Enkä tiedä oman vihkipappini kantaa esim. eronneiden vihkimiseen. Joten en näe tässä mitään isoa ongelmaa - ongelmat homoparien kirkollisessa vihkimisessä ovat ihan muualla (ja voivat kyllä aiheuttaa hengellistä kodittomuuttakin).

2 tykkäystä
19

Jos alkuperäistä tekstiä yhtään oikein ymmärsin (en ollut käännöksestä ihan varma, joten en sitä osaa kääntänyt) niin ajatus tuossa on se, että pastori, joka kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä ei kykene opettamaan ja ohjastamaan tulevaa avioparia kristilliseen avioliittoon liittyvissä kysymyksissä (ilmeisesti kyse vihkikeskustelusta ja vihkipuheesta), sillä sukupuolineutraalina hänen avioliittonäkemyksensä poikkeaa liiaksi perinteisestä. Toivottavasti ymmärsin hänen pointtinsa oikein. Siitä vain rohkeasti tanskaa tavaamaan :wink:

Minunkin mielestäni kyllä hieman hassusti muotoiltu. Ymmärrän hengellisen kodittomuuden ajatuksen, mutta jotenkin erikoinen perustelu oli tuo, siis kun ei tuoda muita puolia esille (esim. voiko sellaiseen pastoriin luottaa, joka on noin metsässä avioliiton suhteen jne).

Mutta kuten sanoin, tekstissä on jonkin verran epäjohdonmukaisuuksia minunkin mielestäni. Osaltaan se johtunee siitä, että ELN ajaa tavallaan kaksilla rattailla, yhtä aikaa Tanskan kansankirkon sisällä ja samalla osittain ulkona. Siinä sitten yritetään esittää kritiikkiä niin, ettei samalla hävitetä sitä omaa lokeroa kirkon sisällä.

20

Vastaavasti voisi ajatella, että spn-avioliittoa kannattava heteropariskunta kokee kodittomuutta jos pappina on sitä vastustava. Samoin he voivat ajatella, että voivatko noin metsässä olevaan pastoriin luottaa. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi. Kirkkojen epätoivoinen yritys sekä syödä, että säästää kakku ei vaan onnistu.