Eli enemmistö yhteiskunnallisesta tutkimuksesta pitäisi lopettaa?
Esimerkiksi sitä ns. tasa-arvoista avioliittolakia ajettiin nimenomaan voimalla tutkijoiden toimesta, joilla oli omat elämänkatsomukset, johon tuo sopi.
Kansaa nuo hämäävät esittämällä, että yhteiskunnallinen tutkimus olisikin luonnontiedettä, Eli sellaista eksaktia vaikka oikeasti tietenkin edes se luonnontiede ei suurelta osin tuota ole ollut pitkään aikaan, jos koskaan.
Jos joku mainostaa muuten kuin ihan vain vitsaillakseen, ettei pidä lapsista tai oululaisista tai sivareista tai ateisteista niin minä katson että jopa on taukki. (Vaikka toki voi olla taukki yhdessä tai useammassa suhteessa mutta muuten miltei kelpo ihminen, tai suht mukava ainakin.)
Ei se mitään. Ihan rauhassa.
Sori jos kirjoitin epäselvästi; lupaa tuolle en hakenut. Mutta ymmärrän kyllä senkin fiiliksen, että jos kokee “oman” porukan hiukka noloksi niin mieluusti jotenkin ottaa etäisyyttä, ja säilyttää oman viileytensä tahi katu-uskottavuutensa (tai ainakin yrittää parhaansa). “No oonhan mä X mutta en sellanen ku noi tyhmät X:t” jne.
Lienee ollut Puolimatkan kirja Kasvatus ja filosofia. Kuuluu soveltuvin osin edelleen ainakin Helsingin yliopiston tenttikirjoihin, jos tekee kasvatustieteen perusopintoja. Luin sen osana omia opintojani vuosia sitten. Minulla on sellainen muistikuva, että yksi opiskelijatoverini kyseli ääneen meiltä muilta, mitä mieltä siitä olimme - hänen mielestään se kun oli ollut tylsä ja vaikeaselkoinen. Moni oli samaa mieltä. Itse taas pidin kirjasta. Ajattelin silloin, että keskiverto luokanopettajaopiskelijat eivät taida olla kovin kiinnostuneita kasvatukseen liittyvistä aatehistoriallisista tai filosofisista kysymyksistä. Suurin osa opiskelijoista tuntui olevan käytännöllisemmin orientoitunutta porukkaa.
Toki siinä lapsuustraumoistakin on kyse, mutta lähinnä on kyse eräänlaista puoluementaliteetista, joka tympii muuallakin kuin ns. uskovaisissa. Jos nyt asian jonkinlaisella abstraktilla ylätasolla määrittelee, niin tympivyystriggeri on puhetapojen ja käytöskoodiston määräytyminen sen mukaan, mikä säilyttää sosiaalisen koheesion - ei siis esimerkiksi uskonnollisten tai muiden asiasisältöjen mukaan. Haukun nyt sitten uskovaisia, kun uskonnollisista yhteisöistä on eniten kokemusta ja palstan sisältönä on uskonto. Voisin haukkua toki muitakin samoilla kriteereillä.
Mutta esittämäsi kyökkipsykologia on toki vähän helpompi vaihtoehto. Siitä saa varmaan näppärämmin kiinni ja voi taputtaa itseään selkään.
Joitakin vuosia sitten suoritin jokusen kurssin Jyväskylän avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden opintoja. Puolimatka ei perusopintojen tasolla ollut kurssinvetäjänä, mutta jonkun hänen kirjansa jouduimme lukemaan.
Perusopintoihin kuului kasvatuksen eri teorioihin tutustumista, joten kenties hän kuitenkin taustalla vaikutti, sillä sehän on käsittääkseni hänen spesialiteettiaan.
No, tutustuimme sellaiseenkiin aiheeseen kuin kriittinen pedagogiikka oppikirjana tämä . Aika lailla Puolimatkan väitetyistä intresseistä poikkeavaa matskua, kuten vaikkapa Jukka Lehtosen artikkeli “Heteroita oomme kaikki? : kasvatuksen heteroseksuaalinen normi”. Saimme kurssilla tietoa myös ns. kulttuurimarxilaisuuteen liitetystä Frankfurtin koulukunnasta.
Joten väitteet Puolimatkan diktaattorin elkeistä ja laitoksellaan harjoittamastaan indoktrinaatiosta ovat mielestäni hiukan liioiteltuja. Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan proffessoreista hän on kuitenkin vain yksi kymmenestä.
Minä olen pari Puolimatkan kirjaa lukenut ja minun mielipiteeni niistä on ehkä lähempänä opiskelijatovereittesi kantaa.
Tässä hyvä näkökulma tuoreimpaan Puolimatka-kaustiin:
Vihavainen harmittelee, että kyvyttömyys tai haluttomuus ymmärtää artikkelin tarkoitusta näyttää levinneen laajalle, mikä tuskin johtuu pelkästään lukijoiden vajavaisesta ymmärryksestä.
Professori Vihavaisen mainitsema “kyvyttömyys tai haluttomuus ymmärtää artikkelin tarkoitusta” on aivan ilmeinen monissa tämänkin ketjun viesteissä.
Tässä ketjussa on vaadittu uskonnon siivoamista yliopisto-opetuksesta ja -maailmasta?
Itseäni on paljon enemmän häirinnyt yliopisto/korkeakoulutason opiskeluissani se avoin poliittisuus, mikä niissä ympyröissä sallitaan.
1970-luvulla, jolloin aloitin, tehtiin niin kovasti vallankumousta ja punalippu liehui korkealla.
Sen verran on maailma muuttunut, että punaväri on saanut vihreyttä, mutta politiikka kukkii ja kukoistaa.
(Esimerkki: Syksy Räsänen)
Eli enemmistö yhteiskunnallisesta tutkimuksesta pitäisi lopettaa?
Uskonto ja politiikka tulisi pitää uskontona ja politiikkana ja tiede tieteenä.
En itse asiassa usko, että te kristityt olette tästä asiasta eri mieltä.
Jos kristillisessä kodissa kasvatettu lapsi rupeaisi yhtäkkiä viljelemään asioista kummallisia käsityksiä ja syyksi paljastuisi hänen opettajansa, jolla on uskonnollinen ja mahdollisesti kristillisvastainen maailmankatsomus, niin luulenpa, että vain pieni osa kristityistä tukisi opettajan oikeutta tuoda uskonto kouluun.
Väistämättä ihmisten maailmankatsomukset heijastuvat opetukseen monin tavoin kun opetuksen aiheena on ihminen ja hänen toimintansa. Toinen voisi väittää, että ehkäpä yliopisto pitäisi pitää uskonnottomasta ajattelusta vapaana. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että yliopisto nimenomaan on paikka, jossa erilaisia maailmankatsomuksia edustavat ihmiset voivat toimia suurinpiirtein yhteisin pelisäännöin. Tiedettä tehdään aika samalla tavoin, vaikka tutkijan maailmankatsomukset vaihtelevatkin. Johtopäätökset ja tärkeinä pidetyt asiat sen sijaan ovat toisinaan eri ihmisillä erilaisia, mihin heijastuu myös maailmankatsomukselliset asiat.
Opetuksessa aika luontevia vertailukohtia ovat sellaiset aiheet, jotka ovat opettajalle itselleen tuttuja ja läheisiä. Se vaihtelee opettajasta, mitä sellaiset aiheet ovat. Opettajan omaan maailmankatsomukseen liittyvien vertailukohtien esittäminen silloin tällöin opetuksessa on kai maailmankatsomuksellisten opetusaiheiden kohdalla käytännössä aika yleistä. Vaikkei opettaja edes kertoisi opiskelijoille ääneen, millainen hänen oma maailmankatsomuksensa on, moniin opetuksessa tehtäviin valintoihin maailmankatsomus voi herkästi tiedostamattakin silti vaikuttaa.
Ei noin pysty tekemään. Ei ole olemassa objektiivista tietoa yhteiskuntatieteissä.
Olen siinä mielessä eri mieltä, että humanistisissa tieteissä noin ei pystytä tekemään. Nykyisin yliopistoilta tulee jatkuvasti mitä suurimmassa määrin poliittista tutkimusta. Sitä pitäisi rajoittaa, mutta ei politiikkaa ja varsinkaan uskontoa voi humanistisista tieteistä poiskaan sulkea. Ehkä tärkeintä olisi ymmärtää, että noilla aloilla ei koskaan ole esitettävänä mitää varmoja totuuksia poliittisen päätöksenteon tueksi ja antaa niiden elää vapaasti itsenään. On järjetöntä, että nykyisin asiaan kuin asiaan haetaan aina jotain yliopistollisia lausuntoja.
Näinpä juuri. Usein on suorastaan välttämätöntä, että tutkija tuo ilmi positionsa myös uskonnon suhteen.
Puolimatkahan ei ole tainnut ainakaan näissä kohua herättäneissä kirjoituksissaan omaa uskontoaan esitellä. Hänen kohdallaan kritiikin syy onkin homovastaisuus eikä kristillisyys.
Oikeammin: Väitetty homovastaisuus.
Voi, voi! On todella harmillista, että Puolimatka ei ole ennättänyt yhdessäkään kirjoituksessaan vuosien varrella suorasanaisesti täsmentää, että ei ole homovastainen. Väitettyjä väärinkäsityksiä on kuitenkin sattunut jo aiemmin.
Minulla on valitettavasti se käsitys että Puolimatkan ovat havainneet homovastaiseksi aika monenlaiset ihmiset, se on ikävää.
Omassa perhepiirissä tästä puhuimme pari vuotta sitten kun nuoret olivat opinnoissaan hänen kanssaan tekemisissä.
Mutta en tietenkään väitä että Puolimatka olisi tämän takia epäpätevä tai ei hoitaisi työtään. Se, onko hän ilmaissut homovastaisuutta asemassaan sopimattomasti, pitäisi tutkia. Sitä opiskelijat toivovatkin. Mielestäni ihan asiallinen toive.
Tasa-arvoisuuden nimissä tällöin pitää tutkia kaikki professorit, jotka ovat esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjoittaneet Helsingin Sanomiin. Jos huonoja viittauskäytäntöjä, tai lauseita joista joku voi loukkaantua esiintyy pitää aloittaa kurinpidolliset toimet.
Tai niin tietenkään ei tapahdu, koska tämä ruletti pyörii vain siihen suuntaan, johon lapsentasolle keskustelussa jääneet sitä pyörittävät.
Miksi sitä filosofiaakaan yliopistossa opetetaan, kun korkeamman opetuksen päätehtävä opettaa ihmisiä ajattelemaan ja tarjota heille ajatuksia herättäviä ajatuksia on lopetettu? Yhteiskuntatieteet ovat kuolleet ja nyt ne yrittää piiskata jotain vielä ulos siitä kuolleesta hevosesta.
Nyt mennään jo sille tasolle, että ei voi kuin nauraa.