Puolimatka mainitsi tämän elokuvan:
https://www.episodi.fi/elokuvat/call-me-by-your-name/
Aikuisen miehen ja teini-ikäisen pojan rakkaussuhde. Aikoinaan tästä olisi noussut kohu, nyt on pakko miettiä, että onko ainoatakaan homoaiheista elokuvaa, jota ei pidettäisi loistavana…
OM:n dissaminen “äärioikeistolaisena öyhötyksenä” kertoo vain Taviksen punavihervasemmistolaisisita sympatioista. Samaan porukkaan kuuluvat mm. Li Andersson ja Dan Koivulaakso.
Mitä sitten tulee Puolimatkaan, niin tässä nimenomaisessa asiassa hän on täysin oikeassa. Evoluutiokriitikkona hän taasen ei ole mitenkään uskottava referenssi.
Elokuvassa nuorempi hahmo on ns. suojaikärajan ylittänyt ja vanhempi parikymppinen. Kävin katsomassa sen ja minusta ikäero oli kyllä vähän creepy, mutta ei se kyllä mistään pedofiliasta kerro. Ei suuret ikäerot ole tavattomia heteropareillakaan, vaikka se minusta vähän kummallista onkin.
Teinin ja aikuisen välistä suhdetta kutsuttaneen pederastiaksi… Tai, ehkä on tulkinnanvaraista onko 17-vuotias välttämättä hyväksikäytetty. Mutta minusta voi suhtautua vähintään varauksella. Ikäero ei sinällään ole se juttu, vaan toisen osapuolen kypsyysaste.
Monissa maissa suojaikäraja on kovin alhainen. Joissakin se saattaa olla jopa vain 14 vuotta. Itse kannatan, että suojaikäraja olisi sama kuin täysi-ikäisyysikäraja.
No sitten pederastia on kyllä melko normimeininkiä Suomessa. Ja on varmaan ollut ihan ennen punavihreää kuplaakin.
Niin. Tärkeintähän on vain nostattaa kohua. Ei suurin osa Puolimatkan jutun lukijoista ota selvää asioista. Siihen nämä kirjoittajat luottavatkin. Luodaan mielikuvia ja siten vaikutetaan mielipiteisiin ja asenteisiin…
Atte tuossa kuvaa ihan hyvin sitä, millaisen käsittelyn hän ja muut “kriitikot” (tai no, oikeammin vastustajat) antavat Puolimatkan ja muiden vääräoppisina pitämiensä ihmisten kirjoituksille ja puheille. Riittää, että yleisellä tasolla viskellään leimoja ja siten vaikutetaan mielipiteisiin ja asenteisiin, sillä harva oikeauskoinen ryhtyy tutkimaan asiaa taikka penää perusteluja.
Nolointa on, että Jyväskylän yliopiston rehtori on kiirehtinyt irtisanoutumaan yliopistonsa puolesta Puolimatkan kirjoituksesta ilmeisesti lukematta ko tekstiä ollenkaan. Voidaanko siis sanoa, että Jyväskylän yliopisto kannattaa pedofiilisten tekojen laillistamista?
Hurmahenkistä laitaoikeistolaisuutta voi vastustaa, vaikka olisi itse oikealla tai keskellä. Väärän kanavan valitseminen vie yleensä uskottavuutta asialta ja henkilöltä, vaikka itse asia olisi oikea.
Huomauttaisin tähän, että kyseessä on sinun oma päätelmäsi, jota ei muuten voi mielekkäällä tavalla tehdä ainakaan lainaamastasi Puolimatkan kommentista. Hänen koko juttuaan en ole lukenut, joten siitä en osaa sanoa.
Tekstin kyseessä ollen useimmiten argumentoidaan juuri tekstistä - tai useimmiten sen kirjoittajasta - tehtyjä omia päätelmiä vastaan. Mikäli keskustelu on pidempi päädytätään siihen, että koko alkuperäinen teksti on unohdettu ja taistellaan siitä kukan on hyvä ja kuka on paha. Tavallaan kuitenkin yllättävää, että tämä toimii jo ylipistotasollakin näin.
Jyväskylän yliopisto aikoo kuulemma tarkistaa Puolimatkan käyttämän opetusmateriaalin 
Sinänsä hyvä koska yläastetasolla oltaessa näissä on oltava tarkkana.
Mistä asioista tarkkaan ottaen olisi pitänyt ottaa selvää? Mitä tuohon elokuvaan, tai aikuisen ja teinin väliseen suhteeseen tulee, siitä voi olla eri näkemyksiä, ei nähdäkseni varsinaisesti selvitettäviä faktoja…
Itse mainitsin elokuvan sen huomion ohessa, että mistääm homoaiheisesta elokuvasta ei nykyisin tunnuta antavan mitään kriittistä arviota. Kaikki ovat loistaiva.
Siis kun kerran homous on laillistettu perustuen siihen, että se on synnynnäinen ja muuttumaton ja koska myös pedofilia on tällainen, niin samoin tullaan vaatimaan pedofiliaa lailliseksi.
Pedofiliaa vaaditaan jo lailliseksi. Samoin perustein kuin homosuhteiden hyväksymistä ja sukupuolineutraalia avioliittolakia. Kukaan ei tässä yhteydessä ole esittänyt homouden kriminalisoimista.
Tämä siis Atelle.
Ei kai tämä ole totta? Ei Tom of Finlandkaan saanut kriitikoilta mitään mahdottoman ihastunutta vastaanottoa, eikä uusi A Moment in the Reeds, eikä 2 yötä aamuun. Mitä nyt ekana tulee mieleen.
Yliopistossa on Lehr- und Lernfreiheit ollut tähän asti keskeisiä periaatteita. Tietysti taistolaiset harrastivat juuri tuollaista vapauksien rajoittamiseen pyrkimistä, mutta aikoinaan sitä ei kuitenkaan johtotasolla otettu vakavasti. Nyt sitten on kai toisin?
Ajattelin nimenomaan Tom of Finlandia, ja siitä itse lukemiani arvioita. Pitää googlettaa nuo muut mitä sanoit. Kuinka paljon uskalletaan kritisoida.
Tämä ei ole mitenkään erityisesti vastauksena Mauriinalle. Mutta otan tämän lauseen tähän nyt omien ajatusteni kytkemiseksi ketjun keskusteluun.
Itse olen sitä mieltä että ei ole mitenkään hengellistä yrittää pakottaa ihmisten elämät johonkin myyttisen legendan määrittelemään muottiin (uskomus siitä että seksuaalisia suhteita voi olla vain biologisten miesten ja naisten välillä).
Paljon enemmän kristillisestä ihmiskuvasta poikkeavaa on se että tehdään asioita toisille pakottamalla (tämä on ollut ihan hyväksyttyä avioseksissä, eivätkä hyvät kristityt ole tätä mitenkään vastustaneet), tai että ei muutenkaan otetan toista huomioon eikä osata kohdata toista kuuntelevasti ja arvostavasti.
Seksuaalisuudessa nykyään suurimmat ongelmat ovat mielestäni ihan toisaalla kuin siinä millaiset ihmiset ja kuinka moni keskenään seksiä harrastaa.
Seksuaalivalistus perehtyy yhä enenevässä määrin seksuaalisen suhteeseen rakentavan ja elämää rikastuttavan ihmissuhteen osana ja näin on hyvä. Seksuaalinen suhde voi olla elämää rikastuttava rakentava monista lähtökohdista, polyamoristista ja homoseksuaalisista lähtökohdista myös. Kun toisia kunnioitetaan ja huomioidaan ollaan hengellisesti kasvamassa.
Jos seksuaalisuudesta keskustelu keskittyy siihen kuka kenenkin kanssa saa tehdä seksuaalisia tekoja, ja nämä mainitsemani tärkeämmät seikat jätetään vaille huomiota, ei anneta seksuaalisuudessa sitä huomiota mitä se hengellisissä ja maallisissa yhteyksissä ansaitsee saada.
On olemassa seksuaalisia tekoja joissa on selvästi osoitettavissa milloin se ei ole osallistujien kesken tasa-arvoinen, huomioonottava ja kunnioittava tilanne. Tämä on mielestäni syy arvioida seksuaalisuuden tapahtumisen oikeutusta, ei se kuka kenenkin kanssa seksuaalisesti toimii.
@tortoise lle vastauksena siihen että mahdollisesti liioittelin kuvaillessani myötähäpeää jota Puolimatkan kirjoittelu minussa aiheuttaa.
En liioitellut yhtään. Hänen kirjoitustensa kaltainen kristillinen retoriikka on toistuvasti yksi vaikempia syitä joutua kiusaukseen unohtaa lopullisesti kaikki kristillisyyteen liittyvä elämässäni. Minusta tuntuu toistuvasti hyvin kiusalliselta kun kertoeassani kristillisyydestäni, minulta kysellään kantaani näihin äärifundamentalistisiin ilmiöihin joita kristillisyydessä esiintyy joka puolella. Myötähäpeä ja jopa oma häpeäni siitä että ilmaistessani kristillisyyteni julkisesti, minut yhdistetään tällaiseen ajatteluun, on vahvaa.
Lisään vielä omana viestinään sen ajatuksen, että minusta kristillisinä pidettyjä elämänvalintoja on todella epäkypsää lähteä pakottamaan maailmalle sellaisilla perusteilla että jotenkin toisella lailla toimiminen on poikkeavaa.
Esimerkiksi tässä seksuaalisuusasiassa olisi paljon uskottavampaa pystyä näkemään että seksuaalisuuden ilmentymisessä muuten kuin heteroseksuaalisuutena ei ole mitään poikkeavaa ihmislajille.
Seksuaalisuus on monissa muodoissa hyvin lajityypillistä ja tervettä.
Sen sijaan, jos kristityt todella näkevat jotain merkittäviä hyviä vaikutuksia sillä että seksiä harrastetaan vain tietyissä tilanteissa, heidän tulee vähitellen löytää sellaisia argumentteja millä voidaan perustella se, miksi luonnollisten mahdollisuuksien joukosta kannattaa hengellisin perustein valita vain tietyt tavat.
On todella epäkypsää tuomita muut kuin omat tavat toimia poikkeaviksi.
Kyllä homouden kriminalisointiakin vaaditaan, jopa Suomessa. Jossain päin maailmaa vaaditaan homojen tappamista. Ja jossain päin heitä tapetaankin.