Lähestyvän vapun kunniaksi tällainen pieni opillis-moraalinen detalji pohdittavaksi.
Vappunahan on teekkarikaste, ainakin Tampereella, ja monien muidenkin alojen opiskelijaperinteisiin kuuluu jossain vaiheessa vuotta kaste-nimellä tunnettu initiaatioriitti. Huumoria vai sakramentin pilkkaa? Onko teekkarikaste syntiä?
(Jätän tässä vaiheessa vielä kertomatta, miten itse tämän asian ratkaisin aikanaan ja miten sitä nyt pohtisin.)
Lasket leikkiä, eikö niin?
Mitkä ovat kastesanat? Jos suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tai jonain tunnistettavina variantteina näistä, on pilkkaa.
Muotoilin kysymyksen tietoisesti niin, että siinä on tietty parodisoiva viittaus tiettyjen uskisnuorten piirien tyypilliseen kysymyksenasetteluun, mutta itse dilemma ei ole pelkkänä vitsinä esitetty, vaan ihan todellinen.
Muistan lukioaikoina pohtineeni sitä, kun penkkareihin valmistautuvia abiturientteja valmistettiin kakkosluokkalaisten toimesta, omistamalla jokaiselle uudelleensanoitettu laulu, ja seremonian yhteydessä leimasimella painettiin merkki otsaan.
Ehkä tuota, tai kasteasiaa, ei ole suoraan yhdistetty uskonnollisiin menoihin tai Raamattuun (ilmestyskirjaan) mutta mielikuva tietynlaisesta juhlavuudesta ja merkityksellisyydestä voi olla, ja sitä kautta syntyä tällainen hauskalta tuntuva sovellus. Usein on viittauksia myös tietynlaisiin “virallisiin” seremonioihin, jotka luovat kontrastia vapaamuotoiseen hauskutteluun. Kuten “palkintojen” jakamiset ym.
Hm. Kautta aikojen on laivojakin kastettu - ja niiden nimikin on saatettu julkistaa siinä yhteydessä. Vanhoja nuortenkirjoja lukiessa havaitsee, että jo (ainakin) 50-luvulla partioleireillä on pidetty leirikaste - ja samalla partiotoimintaan ja leireihin sisältyi olennaisena osana kristillisyys hartauksineen ja vaikkapa tiukassa tilanteessa vartion yhteisine “auta, Jumala” -rukouksineen.
Jos “teekkarikasteesta” on tarkoitus oikeasti keskustella, tämä vaatii vastausta. Pelkkä kaste-sanahan ei vielä tee mitään synniksi.
Eli millaiset menot ovat kyseessä? Tietääkö joku?
Itse vähän vierastan sanan ‘kaste’ käyttämistä joissain initiaatioissa, mutta tosiaan, jos kyseessä nyt ei ole mikään travestia, niin en pelkästään sen perusteella jaksaisi pitää asiaa minään kamalana syntinä.
Ei ole syntiä, jos kastettava on ankarassa humalatilassa.
Kastetilaisuuksista uimahallissa oli juttua vähän aikaa sitten. Että onko soveliasta. Ehkä se olisi teologisessa mielessä epäsoveliasta, jos kastettava haluaisi esim. hypätä kolmesta metristä toimituksen yhteydessä…
Hyvänen aika, tämähän kuvaisi sangen osuvasti ns. uskon hyppyä, todellista antautumista kasteen kannettavaksi!
Ehkäpä myös kuviokellunta?
Mikä upea allegoria sille kuinka seurakunta kelluu armon meressä!
Haiskahtaa omiin tekoihin turvautumiselta.
Kastesanat taisi olla “Än yy tee, NYT!” silloin, kun itse sain teekkarikasteen. Lisäksi kai laulettiin, että fuksit kuolee.
Huojentavaa kuulla, että kasteessa ei avoimesti väännellä trinitaarista formulaa (siis että kastettaisiin x:n, y:n ja z:n nimeen).
Jos kuitenkin halutaan olla epäluuloisia, niin huomataan että kastesanoissa kolmesta eri osasta (“än”, “yy” ja “tee”) muodostuu yksi kokonaisuus.
Myös “fuksit kuolee” rinnastuu siihen, että kristillisessä kasteessa “vanha ihminen” kuolee (synnit hukutetaan jne.), mutta toisaalta tähän rinnasteisia ajatuksia on varmasti ollut monissa kristillistä kastetta varhaisemmissa initiaatioriiteissä.