"“From the Buddhist point of view Mother Theresa could be considered to be a Bodhisattva.”
Dalai Lama
“I learned that ‘faith’ is a verb; I believe we must live our faith and show faith in action.”
Kamala Harris
1 tykkäys
Teologinen kysymys!
Voinko rukoilla Jumalalta, että hän varjelisi minut hyviltä teoilta, sikäli kuin yritän niiden avulla vanhurskautua? Mitä vastaatte?
Minä en oikein jaksa uskoa Jumalan tarkoituksen olevan, että ihmiset havittelevat vanhurskautta välttelemällä hyviä tekoja.
7 tykkäystä
Minä taas uskon! Minusta kun vanhurskaus tulee yksin uskosta, sulkeutuvat tällöin teot ulkopuolelle. Näin hyvin tekojen tekeminen niillä vanhurskautuakseni on uskoa ja Kristuksen sovitustyötä vastaan ja siten voin rukoilla aivan hyvin Jumalaa varjelemaan minut tässä mielessä hyviltä teoilta.
Ef 2:8-9: “Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”
Minusta tuo kuulostaa irvokkaalta. Mikset ennemmin rukoilisi Jumalalta voimaa ja viisautta tehdä hänen mielensä mukaisia tekoja ja samalla rukoilisi oikeanlaista nöyryyttä, että osaisit antaa kaikesta kunnian Jumalalle etkä ottaisi kunniaa itsellesi?
Meitä kristittyjähän kehotetaan Raamatussa tekemään hyviä tekoja ja ne ovat yksi Hengen hedelmistä. Tuollainen pyytäminen voi mielestäni kääntyä päälaelleen: ‘minäpä olenkin kunnon kristitty, kun en tee mitään ansaitakseni pelastukseni, kyllä tämä tekemättömyyteni varmasti miellyttää Jumalaa’. Anteeksi nyt vain, mutta tuollainen pyyntö kuulostaa minusta jonkinlaiselta karikatyyriltä luterilaisuudesta. Voin jotenkin tavoittaa tausta-ajatuksen toki ja varmasti et tuollaista kuvaamaani ajattelua edusta, mutta mielestäni menet tuossa tekojen pelossa turhan pitkälle.
11 tykkäystä
Vanhurskauttamisen asiassa ovat teot uskon vastakohta, missä tekojen kautta yritetään vanhurskautua siellä ollaan uskoa vastaan silloin tällaiselle ihmiselle Kristus on turhaan ristiin naulittu, kuten Paavali Galatalaisille kirjoittaa.
Gal. 3: 13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: “Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
Edelleen Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:
Room. 4: 2-5. Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.
Näin Aabraham on vanhurskautettu uskosta, vaikka hänellä olikin tekoja joilla kerskata, mutta Jumalan edessä hän ei voinut niillä kerskata ts. pyrkiä ansioitumaan hyvillä teoillaan Jumalan edessä. Mekin voimme pyytää Jumalalta aivan hyvin, että hän varjelisi meidät omavanhurskaudelta, hyviltä teoilta siinä mielessä, että tahtoisimme ansioitua niillä Jumalan edessä. Kun siis teemme hyviä tekoja on meidän alistettava itsemme palvelijan asemaan ja sanottava olevamme ansiottomia palvelijoita, jotka olimme velvolliset niitä tekemään, emme niillä ansioituaksemme. Tämä juuri on se ahdas portti ja kaita tie joka vie iankaikkiseen elämään, kuoleminen itsellemme, omavanhurskaudellemme, joka meihin on piintyneenä. Emme voi tehdä hyviä tekoja luonnostamme, koska olemme pahoja:
Kun syntinen todella oppii tuntemaan itsensä, hän tajuaa olevansa syntinen. Se sana ei ole hänelle pelkkä adjektiivi, joka tarkoittaa konkreettisia tekoja, vaan se on myös substantiivi, joka paljastaa hänen olemuksensa. Hänestä näyttää, ettei hän olekaan joutunut turmaan vaan hän itse on se turma; hän ei ole vain syntinen ja kirottu vaan synti ja kirous. Jos jotakuta tahdotaan latinaksi sanoa erityisen pahaksi konnaksi, hänestä käytetään sanaa scelus ‘rikos’. Ei ole vähäinen asia kantaa syntiä, Jumalan vihaa, kirousta ja kuolemaa. Ihmisestä, joka syntiä tosissaan tuntee, tulee syntisäkki, kuoleman ja kirouksen oma.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, s. 322.
Tämä on ortodoksisen kirkonkin opetusta.
No voiko jumaloituminen vanhurskauttaa teidät Kristuksen sijassa?
Jokaisen on tarkoitus edistyä kirkastumisessa ja jumaloitua omana persoonanaan, ei kenenkään “sijassa”. Ei toisen sijassa voi pyhittyä.
Ajatuskulkusi ovat niin abstrakteja ja kiemuraisia että niitä on vaikea seurata.
1 tykkäys
Voi kyllä, uskon kautta!
Hepr 10:8-10: “Kun hän ensin sanoo: “Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: “Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”
Muuta pyhitystä ei olekaan!
Hyvä puu tuottaa mielellään tekoja. Ihminen, inhimillisyys tekee kielteisiä “ihmeitä”, eli muuttaa kullan roskaksi. Siksi Jeesus neuvoo pysyä “täydellisenä” kun teemme, Matt.6:
3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Hyvän tekemisen ihanuus piilee siinä, että vain Jumala näkee ne ja antaa palautetta, mikä on sinulle räätälöity siunaus.
Voisitko yksinkertaistaa ja selittää mitä tarkoitat?
Yritän.
Tuo hyvä puu on uskovainen, jossa Jumalan Henki saa tilaa. Silloinkin, vaikka se hyvä, mikä ao. on ja vaikuttaa ei ole hänestä, vaikka siltä näyttää, niin ihmisen sielullisuus, siis ihminen, ikäänkuin mainostaa sitä, mikä ei ole hänestä lähtöisin, niin tämä saa aikaan “kielteisen ihmeen”, eli jumalallinen, jota kultaan Raamatussa usein verrataan, muuttuu mullaksi.
Toivon tämän riittävän.
Tähän asti tajusin ja mikäli oikein tajusin voin jotensakin yhtyäkin tähän, mutta loppu meni kylläkin vielä valitettavasti yli.
Me jumaloidumme Kristuksen avulla. “Kristuksen sijassa” kuulostaa absurdilta. Kristus on Jumala, ei hänen tarvitse jumaloitua.
1 tykkäys
Hyvät teot, eivät ole ihmisestä, kelvatessaan Jumalalle.
Ihminen astuu kuvaan, koska ääni, joka pitäisi olla kuin “leijonan karjuntaa” kuulostaa suloiselta ja ihmisen “huomioonottavalta”. Siksi tämä ihminen tuntee ikäänkuin velvollisuudekseen tuoda esille omat tekemisensä, ja jopa esitellä Jumalan työ itsessään omana.
Uskon, että sisäinen tutkiskelu avaa sinulle enmmän kuin minun tai jonkun kirkkoisän avaus.
Me olemme pyhitetyt hänessä, kuten tuo siteeraamani Hepr. kirjeen kohta sanoo. Sovitus on Kolminaisuuden sisäinen tapahtuma ja uskoessamme me olemme Kolminaisuudesta osalliset (uskon unio). Me olemme siis tässä sijaisessamme Kristuksessa pyhitetyt, emme itsessämme so. omien tekojemme jumaloitumisemme kautta.
Hepr 10:14: “Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.”
Katsopas kuinka Efesolaiskirje käyttää ilmaisua “Kristuksessa” yli 20 kertaa kolmessa ensimmäisessä luvussa!
Me siis jumaloidumme Kristuksen avulla, niin kuin edellä jo sanoin. Kukaan ei luule jumaloituvansa tekojensa kautta.
1 tykkäys
Emme edes Kristuksen avulla, vaan Kristuksessa! Meidät siirretään Jumalan antamalla uskolla Kristukseen, jossa se mitä me itsessämme olemme kuolee pois, olemmehan hänen kuolemaansa kastetut. Raamattu ilmaisee sen mm. näin:
Room 6:10-11: “Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.”
Hänhän kuoli meidän syntisten sijassa meidän syntinen luontomme harteillaan ja siitä kuolemasta uskovainen yhdistyessään häneen sanan kautta kasteessa tulee osalliseksi. Ei siis jumaloidu itsessään, vaan kuolee itsessään. Tätä tarkoittaa kaita tie ja ahdas portti!
Room 6:4: “Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Hänessä me myös siis nousemme ylös kuolemastamme:
Kol 2:11-14: “ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.”
1 tykkäys