”Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”
– Juliana Norwichlainen –
2 tykkäystä
“ Ei fanaattisuus auta ihmistä lähestymään kohti Jumalaa, koska oikeassa oleminen tekee ihmisen sokeaksi ja täyttää piripintaan omalla itsellä. Ei helvetinpelossa eläminen ole Jumalan rakkaudessa elämistä. Tässäkin kannattaa muistaa pyhää Porfyriosta, joka käski keskittymään syntien kaivelun sijaan rakkauteen .”
Diakoni, psykiatri, kirjailija Joel Haahtela Aamun Koitto 2/2025 s. 26.
Mihin rakkauteen, omaasi vai Jumalan?
Konteksti huomioon ottaen tietenkin Jumalan rakkauteen luotujaan kohtaan.
1 tykkäys
Varulta kysyin, koska puhetapa pitää asioita itsestäänselvinä ort. kirkon ulkopuolisillekin hämää selvästi, mitä tarkoitetaan. 
“Kunkin ajan tiede on vain kyseisen ajan arveluja siitä, miten Jumalan luoma maailmankaikkeus toimii.”
Arkkimandriitta Mikael, Valamon igumeni.
3 tykkäystä
“Jos me haluamme voimaa saattaa uskoamme teoiksi, meidän on luettava pyhiä kirjoituksia. Ei niinkään sitä varten, että oppisimme uutta, vaan jotta saisimme vanhaan tietoomme uutta hengellistä eloa.”
Pappismunkki Serafim (Seppälä)
4 tykkäystä
“Pyhät ovat konkreettinen kosketuskohta jumalalliseen pyhyyteen. “
.Pappismunkki Serafim Seppälä
Saako tässä ketjussa muuten keskustella näistä sitaateista?
Krysostomoksen lainaus Serafimilta tuo mieleeni omat ajatukseni pyhistä. Olen periaatteessa samaa mieltä, mielestäni on pyhiä ja jumalallinen pyhyys tulee konkreettisemmaksi heidän kauttaan, mutta konkretiaa pyhät ovat vain jos pyhän tapaa elävässä elämässä. Pyhän kirjoittama kirja tai hänen maalaamansa kuva ei ole varsinaista konkretiaa. Olen myös sitä mieltä että pyhää ei välttämättä huomaa, vaikka pyhän tapaisi.
Konkretiaa ajassa ja paikassa ovat myös reliikit, vaikka en toivoisikaan että nykyaikana otettaisiin pyhyyden maineessa kuolleiden ruumiista osia lippaissa säilytettäviksi. Vanhojen reliikkien osalta ei voi koskaan olla varma ovatko ne reliikkejä vai eivät, joten konkretia jää itsellä tietyllä tavalla ajatuksen tasolle. Suhtaudun hyvin positiivisesti materiaalisten reliikkien olemassaoloon ja niiden paikkaan kristillisessä rukouselämässä, kuitenkin reliikkien äärellä rukoillessani on asenteeni ollut tämäntapainen, “pyhäin yhteydessä näiden pyhien kanssa, missä ikinä heidän aidot reliikkinsä ovatkaan”. Reliikkien äärellä lähinnä kiitän Jumalaa siitä että on ollut sukupolvien ketju jota kautta evankeliumi on saavuttanut minutkin. Itse rukoilen Jumalaa reliikkien äärellä, en välttämättä edes pyydä esirukouksia pyhiltä, vaan nimenomaan rukoilen Jumalaa ja kiitän kaikkien pyhien yhteyden muodostamisesta, myös niiden pyhien, jotka ovat kastettuja mutta eivät kanonisoituja.
Kaiken kaikkiaan, vaikka puolustan terveellä pohjalla olevaa pyhien kanssa pyhäin yhteyden muodostamista, olen sitä mieltä että jos jumalallista pyhyyttä ei näe muualla kuin “kulttipyhissä”, silloin sitä ei näe “kulttipyhissäkään”.
Tämä on ihan mahtava kiteytys.
Korjattu järkyttävä virhe. Luki esirukouksia Jumalalta vaikka piti olla esirukouksia pyhiltä. O-o
“Synti on kavala huijari, taitava naamioimaan itsensä. Se kulkee hyveellisyyden valepuvussa, saa unohtamaan omat teot ja muistamaan toisten teot. Se joka luulee päässeensä synnistä, on jo repsahtanut saranoiltaan.”
Isä Joel Haahtela uudessa pienoisromaanissaan Talvikappeli.
2 tykkäystä
“Elämme ekumenian aikakautta. Luterilaiset ja ortodoksit tekevät sujuvasti yhteistyötä, ja kirkkojen johtajat tulevat keskenään toimeen jopa paremmin kuin oman väkensä kanssa.”
Pappismunkki Serafim
2 tykkäystä
“Taivas heijastuu maan päällä kirkossa. Bysanttilaisten kirkkojen seinät ovat täynnä kasvoja. Kohtaamisen dynamiikkaa. Bysanttilainen seinä tarjoaa mahdollisuuden katsekontaktin pyhien kanssa yli ajan rajojen, mutta konkreettisesta tilassa.”
Pappismunkki Serafim Seppälä
1 tykkäys