Hei!
Olisiko kellään suositella hyvää ja tervehenkistä seurakuntaa Helsingistä? Etsinnässä olisi Raamatun sanassa pitäytyvä ei-karismaattinen yhteisö. Mielellään ainoastaan miespastoreita virassa. Toisaalta näkisin myös arvoa aikuiskasteessa 
Onko SEKL:n taikka LHPK:n Helsingin-toiminta millaista? Tokihan sitä pitäisi ensiksi käydä paikan päällä katsomassa menoa kussakin seurakunnassa, mutta lukisin mieluusti omia kokemuksianne em. kriteerien mukaisista seurakunnista alueella.
Voisin suositella sinulle eniten Sleyn Helsingin Pyhän Sydämen kappelin jumalanpalvelusyhteisöä Kallion Kirstinkadulla, jossa on messu joka pyhä klo 11. Pidän tätä yhteisöä erityisen elinvoimaisena ja kannatettavana. Pastori Jari Rankinen vetää siellä toimintaa. Toinen hyvä vaihtoehto voi olla Helsingin Kansanlähetyksen messutoiminta Alppilan Alppitalolla, myös sunnuntaisin klo 11 nykyään. Pastori Mika Ebeling vetää tätä toimintaa.
Puhut tuossa aikuiskasteesta, joka luterilaisissa seurakunnissa ei ole normaalisti käytössä kuin vain, jos henkilöä ei ole aiemmin kastettu. Olen ollut yhdessä aikuisen kastetilaisuudessa mukana, kun Kansanlähetyksen messussa kastettiin uskoontullut nuori mies ja liitettiin kirkkoon. Ottamatta kastetapaan sen paremmin kantaa, hyviä seurakuntia löytyy myös vapaakirkon ja helluntaiseurakuntien puolelta, jos enemmän kannatat heidän tapaansa. Vapaakirkko Helsingissä Annankadulla lienee hyvä yhteisö, Lähetysseurakunta Iso-Roobertinkadulla helluntaiseurakuntana myös. Kummassakaan en ole käynyt, mutta Lähetysseurakunta on pastoreittensa puolesta tutumpi ja suositeltava paikka.
Mitä tulee karismaattisuuteen, ilman ylilyöntejä, niin se on aina kuulunut ja ollut osa kristillistä seurakuntaa. Se mitä taas äärikarismaattisuudella edustetaan, ei ole, varsinkaan jos oppi pyörii kokonaan sen ympärillä. Rajanveto voi joskus olla hämärää, mutta kannattaa erityisesti keskittyä opetuksen sisältöön, ei huhuihin tai ilmiöihin. Luterilaiset ovat melko taatusti kaikesta karismaattisuudesta vapaita, ainakin yllä mainitut yhteisöt kieltämättä sitä, etteikö Jumala tekisi myös ihmeitä. Myös iso osa vapaista suunnista on raittiita, mm mainitsemani.
LHPK:n Helsingin seurakunnassa olen joskus käynyt, nykyisin en tosin vakituisesti. Se on tervehenkinen, Raamatun sanaan pitäytyvä ja ei-karismaattinen yhteisö, jossa on ainoastaan miespastoreita. Mutta lähes kaikki seurakuntalaiset ovat saaneet kasteen vauvaiässä. Aikuiskaste on mahdollinen vain, jos aikuinen on ennestään kastamaton.
Merkit täyteen.
Kiitoksia vastauksesta ja suosituksista! Täytyypä tuota kasteasiaa katsoa vielä tarkemmin. Armolahjoilla on toki selvä paikkansa nykypäivänkin seurakunnassa, mutta karismaattisissa piireissä keskeiseen kielilläpuhumiseen minulla on vaurauksellinen suhtautuminen 1. kor 13/14 perusteella. Tietysti äärikarismaattisuus on sitten taas aivan oma lukunsa.
Herra johdattakoon minut oikean seurakunnan piiriin 
Ajattelin antaa helsinkiläisten vastata ensin, koska yksittäisten seurakuntien tasolla en sieltä juuri tunne, millaisia yhteisöt varsinaisesti ovat. Osassa kirkkokuntia, esim. vapaissa suunnissa, seurakuntakohtaiset erot voivat olla varsin isoja.
Ensinnäkin ei-karismaattisuudesta: useimmat luterilaiset seurakunnat ovat siinä mielessä ei-karismaattisia, että niiden tilaisuuksissa ei normaalisti esim. puhuta kielillä tai profetoida. Useimmat kuitenkaan eivät opillisesti tuomitse tällaisia ilmiöitä. En muista, olisiko STLK:lla ollut sellainen oppi, että armolahjoja esiintyi vain apostolien aikana? En ole varma. Vapaiden suuntien seurakunnissa taas tyypillisesti armolahjat ovat jollain tavalla esillä, mutta meininki saattaa silti olla varsin rauhallista.
Naispappeudesta: ymmärsinkö oikein, että naispappeus ei ole sulle täysin totaalinounou kuitenkaan? Vapaissa suunnissa on monissa nykyään hyväksytty naispappeus. Sley, Kansanlähetys, Raamattuopisto (Kauniaisissa, mutta kai sitäkin voi melkein Helsinkinä pitää) ja Lähetyshiippakunta ovat selkeästi naispapittomia.
Kasteesta: monille luterilaisille enemmän konservatiiviseen kallistuville tahoille lapsikaste ja luterilainen opetus kasteen merkityksestä ovat isoja asioita. Näihin yhteisöihin ei ole välttämättä kovin helppo sulautua, jos itse on uskovien kasteen kannalla, koska asia nousee esiin esim. saarnoissa sen verran usein.
Ylipäätään tässä tullaan sen tosiasian äärelle, että ns. Raamattu-uskolliset seurakunnat, jotka pitävät tärkeänä toimia sen mukaan mitä Raamattu sanoo, voivat myös olla erimielisiä siitä, mitä se Raamattu oikeastaan mistäkin asiasta sanoo 
Kiitos viestistä. Pidän naispappeuskysymystä aika tärkeänä itselleni, mutta olen toki valmis vähän tinkimäänkin, jos seurakunta osoittautuu muuten oikein hyväksi ja terveeksi. Tuon kasteasiankin suhteen pitäisi punnita muita tekijöitä ja voin kuvitella, kuinka tunnustuksellinen luterilainen voi pitää nimenomaan lapsikastetta hyvin oleellisena osana uskoa. Vapaakirkkokin voisi olla ihan hyvä, kunhan messut, kirkolliset toimitukset yms. toteutetaan lähtökohtaisesti miespastorin johdolla. Pitänee käydä paikan päällä katsomassa, kuinka iso asema karismaattisuudella on juuri Helsingin vapiksessa.
Jos tähän nyt haluaa vähän vakavammin vastata, niin itse tykkäsin aikoinaan suunnilleen aloittajan kriteereillä Pyhän Sydämen kappelin messuista. Toki asiaan vaikutti, että asui lähettyvillä ja messut alkoivat vähän myöhempään kuin evl.fin seurakuntamessuissa. Muuten kävin satunnaisesti Uspenskissa ja Pyhän Henrikin katedraalissa. Nekin toki täyttävät aloituksen kriteerit, joten tutustumassa voi käydä. Siinä on tosin sellainen vaara, että saattaa tykästyä niin paljon, että sitten ei halua muualla käydäkään. 
Pistetään muistiin 
Minulle yksi tuntemani kirkkoherra evp vastikään suositteli Pyhän Sydämen kappelia Helsingissä, ja olen ajatellut käydä siellä tutustumassa menoihin & touhuun.
Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla Sleyn Luther-kirkon toiminta ja sunnuntain messut klo 16. Toimintaa johtaa pastori Martti Haverinen ja esim viime sunnuntaina saarnasi tutun kertoman mukaan Ville Auvinen.
Yhteydet Espoon suunnalta metrolla helpot, koska sijaitsee Kampin metroaseman läheisyydessä. Itse en ole tuolla käynyt, koska taas omalla autolla ehkä hankalampi päästä ja olen käynyt Pyhän Sydämen kappelissa Kalliossa, josta löytyy aina pysäköintitilaa lähikaduilla.
Rohkenen uskoa, että kokolailla terveitä seurakuntia Stadissa ovat Pyhän Henrikin ja Pyhän Marian katoliset seurakunnat ynnä ortodoksinen seurakunta…
Menee ehkä jo semantiikan puolelle, mutta mikä oikestaan on “terve seurakunta” 
? Seurakunnat koostuvat aina tavallisista vajavaisista ihmisistä ja työntekijätkin ovat vajavaisia, joten kaikissa kirkko- ja seurakunnissa lienee omat ongelmansa. Siksi luulisin, että olennaisempi kysymys on kirkkokunnan valitseminen. Mikäli kirkkokunta on selvä, silloin sopiva pyhäkköyhteisö yleensä luontevasti valikoituu kohtuullisen matkan säteeltä kotoa. Helsingissä valikoimaa tosiaan voi olla ihan ongelmaksi asti 
Ktistuksen kirkko, terve seurakunta, löytyy jokaisesta kirkosta/seurakunnasta jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan!
Siitä huonoimmasta parhaimpaan. Siellä se on.
D
Minä ainakin.ymmärsin, mitä aloittaja ajaa takaa. Jos seurakunnan kirkoissa kielletään lähtökohtaisesti naispapittomat jumalanpalvelukset ja papit vihkivät piispan kaitsennassa homopareja, niin aivan terveenä en pitäisi semmoista seurakuntaa.
No, minä en yleensäkään ymmärrä mitään 
. Ajattelin tätäkin ortodoksikuplasta käsin ja muutaman kerran kirkkokahveilla olemme jutelleet mitä “terve seurakunta” on tai ei ole. Jokaisella on siihenkin oma näkemyksensä. Joku painottaa dogmatiikkaa, toinen yhteisöllisyyttä, kulttuuriperintöä tai avoimuutta, joku kaipaa kirkkoherralta tiukempaa lauman paimennusta ja hengellistä ohjausta, ortodoksisen tradition säilyttämistä, jne. Usein nousi esiin se, ettei terve seurakunta saa pakottaa tai painostaa, ei kuulustella miksi et ollut viime viikolla kirkossa, mutta kuitenkin tulisi säilyä kokemus yhteisöön kuulumisesta. Käytännön toteutus rakkaudellisesta, yhteisöllisestä seurakunnasta, jossa kaikkien olisi hyvä olla onkin sitten jatkuvaa kilvoittelua kaikilta.
Aloittajasta en tiedä, mutta vapaissa suunnissa saatetaan hakea ns. tervettä seurakuntaa, koska instituutioita on vähän ja henkilöitä kirjava joukko. Ortodoksina on helppoa mennä paikasta toiseen, koska jumalanpalvelus, oppi ja kaikki muut ikävät isien perinnäissäännöt ovat samat kaikkialla. Vapaissa suunnissa taas sanoitettua oppia on vähän ja jumalanpalveluskulttuuri voi vaihdella paljon saman kirkonkin sisällä.
Maailmalla myös muissa tunnustuskunnissa, niin ortodokseilla kuin katolilaisillakin, voi olla terve seurakunta hakusessa, koska kirkkoherroissa ja seurakuntien tyyleissä on isojakin eroja. Ja kyllä nämä erot ovat Suomessakin olemassa. Vaihtoehtoja on vaan yleensä sen verran vähän että varsinaista valintaa ei voi tehdä.
Ei niitä kirkkoherroja tarvitse kuunnella.
Sulla on ilmeisesti tyynen sivuuttamisen armolahja.
Helsingissä tosiaan on sen verran tarjontaa että uskon aloittajan löytävän etsimänsä.