Tietääkö joku Rovaniemen opetuslapseus-koulusta v. 2004-2009?

Iltalehti sekä Kirkko ja Kaupunki uutisoivat tässä kuussa Rovaniemen helluntaiseurakunnan nuorisopastorin vetämästä opetuslapseus-koulusta nimeltä Arctic Circle Master´s Commission, joka toimi suurinpiirtein vuosina 2004 - 2009.

Linkki uutiseen

Sellainen asia tässä ihmetyttää, että miksi puheena olevan nuorisopastorin nimeä ei kerrota. Kiinnostaisi tietää myöhempää historiaa, mitä tuo henkilö puuhailee nykyään kristillisessä kentässä. Jos puuhailee mitään.

Tunteeko kukaan Rovaniemen helluntaiseurakunnan toimintaa noilta vuosilta, mikä mahtaa olla sen nuorisopastorin nimi, joka veti tuota opetuslapseus-koulua?

Suomen rikoslain mukaan nimen tuollaiseen kontekstiin liittämällä herkästi syyllistyy rikokseen. Näin on silloin, jos levittää valheellista tietoa tai vihjauksia, jotka ovat omiaan aiheuttamaan henkilöä kohtaan halveksuntaa. Poikkeuksena ovat henkilöt, jotka ovat toimineet julkisessa tehtävässä. Journalistisesti asiassa on toistaiseksi kuultu yhden osapuolen näkemys. Se voi sisältää paljon totuudenmukaistakin tietoa, mutta ei ole välttämättä silti koko totuus. Se, että helluntaiseurakunta laittoi toiminnan kiinni kertoo myös omaa kieltään siitä, että kaikki ei mennyt niin kuin piti. Pienehkön helluntaiseurakunnan entinen nuorisopastori ei todennäköisesti ole kuitenkaan julkisessa asemassa toimivaan rinnastuva henkilö, kuten ei vaikkapa joku kunnan rivinuorisotyöntekijäkään ole. Henkilö itse ei ole halunnut astua julkisuuteen, eikä myöskään kommentoida julkisesti esitettyjä väitteitä. Olettaisin, että mediat ovat pyrkineet selvittämään tietoja siitä, missä henkilö nykyisin toimii. Jos hän olisi nykyään sellaisessa tehtävässä, joka olisi uutisarvoinen tuon uutisen kontekstissa, mediat olisivat oletettavasti sen tuoneet esiin.

Nimien kera netissä maalittaminen on toisinaan eräänlainen kiusaamisen muoto, joka mahdollisista hyvistä tarkoitusperistä huolimatta on pahimmillaan kohteelleen niin kuormittavaa, että voi olla suorastaan hengenvaarallista. Virheet on usein aiheellista nostaa esiin, mutta nimien kera julkisen maalittamisen aiheellisuus yli vuosikymmenen takaisista virheistä on toinen asia.

4 tykkäystä

Ei varmaankaan. Yleensä kuitenkin myös vapaiden suuntien seurakunnat ainakin nykyään julkaisevat työntekijöidensä nimet nettisivuillaan, mahdollisissa tiedotuslehdissään tms. Eli se tieto, kuka on kyseisinä vuosina ollut Rovaniemen helluntaiseurakunnan nuorisopastori, on luultavasti löydettävissä julkisista lähteistä. En ole juristi enkä tunne kaikkia lain kiemuroita, mutta pitäisin kummallisena, jos tällaisen julkisen tiedon kertominen edelleen toisessa kontekstissa yhtäkkiä olisikin rikos. Ei sillä, että olisin henkilökohtaisesti kiinnostunut asiaa kokeilemaan. Iltalehden jutussa sitä paitsi kerrottiin, että kyseinen henkilö ei enää vaikuta helluntaikirkossa.

Kyllä. Mutta on syytä muistaa se JSN:n ohjeistakin löytyvä periaate, että Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Nimen julkaisu yksinään on toki pääsääntöisesti ihan ok. [Tosin nykyisten tietosuojalakien aikana siitäkään ei voi olla ihan varma, saako menneiden aikojen nimitietoja julkiseen sektoriin kuulumattomien uskonnollisten yhdyskuntien vastuuhenkilöistäkään välttämättä julkaista ilman asianomaisen suostumusta aikana, jona vakaumusta koskeva tietokin on arkaluontoiseksi luokiteltu henkilötieto lainsäädännössä. Mutta sivuutetaan nyt se kysymys.]

Nimen kytkeminen syytösten yhteyteen, jos ne ovat joltain osin valheellista tietoa tai vihjauksia, vaikka syytökset olisivat pääosin paikkansapitäviäkin, voi olla kunnianloukkaus sitä kohtaan, jonka nimi asiaan maalitetaan. Se on eri asia kuin vain nimen kertominen irrallaan kontekstista. En tunne asiaa, enkä tiedä, ovatko kaikki väitteet paikkansapitäviä ja ovatko ne koko totuus. JSN:n ohjeisiin sitoutuneet mediat ovat yleensä aika varovaisia nimien julkaisuissa syytösten kohdalla silloin, kun asia ei ole käynyt läpi viranomaisprosesseja, joissa epäillyllä on mahdollisuus puolustautua. Näin toimiessaan ne sekä seuraavat journalistien ohjeita että samalla välttävät riskiä siitä, että toimittaja joutuisi kunnianloukkausepäilyn kohteeksi.

Pari viikkoa sitten uutisoitiin tapauksesta, jossa eräs tyttö oli laittanut someen kuvan, jossa hänen huulessaan oli ruhje, ja väittänyt sitten erään pojan pahoinpidelleen tämän, ja esittäen pojasta kuvauksen, josta tämä oli identifioitavissa. Poika sai tiedon tästä someväitteestä kaverinsa kautta ja teki rikosilmoituksen. Käräjäoikeus ei löytänyt näyttöä siitä, että poika olisi oikeasti syyllistynyt siihen, mitä viesti väitti, ja tuomitsi tytön kunnianloukkauksesta. Jos olisi vain yleisellä tasolla sanonut jonkun pahoinpidelleen, ei olisi kenenkään kunniaa loukattu, mutta kun kuvaus oli esitetty niin tarkasti, että henkilö identifioitui, seurasi tilanne, jonka osalta tuomioistuin joutui punnitsemaan, kenen väitteitä uskoo ja että onko jonkun kunniaa loukattu. Tuomiossa on vielä valitusaikaa jäljellä eli se ei ole toistaiseksi lainvoimainen. Nimiä mediat eivät tuostakaan toki julkaisseet, mihin vaikutti varmasti myös henkilöiden alaikäisyys.

Ai tässä siis nyt on kyse parikymmentä vuotta sitten tapahtuneesta asiasta? Uutisointi tuolta osin on täysin onnetonta. Ihmisille, tai minulle ainakin syntyi kuva, että kyse on tuoreesta tapahtumasta. Nyt lähinnä tulee ensimmäiseksi mieleen se, että mikä on motivaatio nostaa tuollaista asiaa esille? Terve motivaatio toki voi olla, jos esimerkiksi identtisiä kouluja on tänä päivänä ympäri Suomen, mutta onko niin? Ei taida olla.

1 tykkäys